Ymmärsin, että puhun usein ns. toisen kautta itselleni. Käymme yhdessä läpi jotain asioita ja kuin salaa kerron myös itselleni omia tunteitani auki.
Osaan siis puhua usein ns. ajattelematta sanojani lainkaan. Toisaalta pohdin usein todella paljon kaikkea. Viisaimmillani ja häpeällisin olen ollut antaessani sanojen valua ulos ilman sensuuria.
Tästä syystä keskusteluympäristö ja ihmissuhde, jossa minua ei tuomita – on niin tärkeä. Tarvitsen sen kokemuksen, että minut hyväksytään. Jos minut tuomitaan, häpeän. Palaan tukikohtaani ja totean joukoille: ”Olimme oikeassa, meitä ei haluta sinne.”.
Mikä siinä on, että teemme olettamuksia pelkojemme kautta ja sitten aina haluamme hankkia todisteita sitä tukeaksemme? Miksi meille on niin tärkeää olla oikeassa? Miksi oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin onnellisuutemme?
Oikeassa olemista voi hallita oikeastaan todella helposti omassa päässä. Sitä voi suitsia ja muokata tarvittaessa. Tästä on tuhansia esimerkkejä. Yksi mielenkiintoinen tilanne oli, kun eräs vanhempi lääkäri ohjeisti leikkaustoimenpiteen väärin ja diagnoosia tarkistaessa hän väitti, että se on kirjattu väärin. Siis hän muisti leikkaussalissa tilanteen väärinpäin ja toimenpidettä suorittava nuorempi lääkäri yritti kertoa, että leikkaus pitäisi tehdä – vanhemman lääkärin oman lausunnon mukaisesti – oikealle puolelle, eikä hänen nyt ehdottamalle vasemmalle puolelle. Vanhempi lääkäri: ”Kuule kyllä minä tiedän kumpaa puolta tässä pitää leikata, kun minä itse henkilökohtaisesti tein diagnoosin.”.
Jos kuuntelija hyväksyy ajatukseni, pitää minua ja mieltäni kiinnostavana tai harvoissa tapauksissa ”ihan normaalina” – olen tosi kiitollinen. Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani, mutta jos en saa sanoa ajatuksiani auki ilman silmien pyörittelyä, kauhua, halveksuntaa tms… Se vaikuttaa minuun. Olen käynyt niin monta keskustelua elämäni aikana, että en itke, jää sanattomaksi tms., vaikka joku sanoisi ”pahasti”. Olen hyvin herkkä kuitenkin sisältä.
Toisen kuuntelevat korvat ja lempeä hengitys ovat todella arvokkaita minulle 🙂