Kategoriat
Pohdinnat

Rintakarvat

Pääsin hekottelemaan eilen isäni kustannuksella, koska meillä oli miehisyyteen viittaava keskustelu ja tuumasin: ”Eihän sulla kasva edes rintakarvat” 😀

Mieleeni muistui eräs artikkeli asiasta tänään samalla, kun muistelin historiaa. Useissa elokuvissa pariskunta – ja vielä useammissa salarakkaat – ovat sängyllä ja nainen silittää miehen rintaa. Hypistelee rintakarvoja, jos sellaisia on. Se on perin mukavaa ja rauhoittavaa oikeastikin molemmille.

3 vastausta aiheeseen “Rintakarvat”

Mikä siinä on, että rintakarvat on miehisyyden mitta? Hyvä miespuolinen ystäväni kuvasi vuosia sitten, että hänen rintakarvansa on nimetty Hupu, Tupu- ja Lupu-nimillä. Minun mielestä ne oli vain pari hassua karvaa. Niitä oli hauska hypistellä, mutta nimiä en ymmärtänyt.

Mutta minut onkin varustettu munasarjoilla, ei munilla. Ehkä se on se ymmärryksen raja.

Ei ole miestä karvoihin katsominen. Itse olen kuvitellut ehdottomaksi miesvartaloihanteekseni koko lailla karvattoman vartalon. Kokemusten kautta ja ideaalien luopumisen kautta olen havainnut, että eniten minua taitaakin miellyttää miesvartalo, jossa kantaja on terveellä tavalla kotonaan. Koosta tai karvoista viis. Se, miten mies itsensä kantaa ja millaisena leijonana hän itsensä näkee on kiihottavaa, innostavaa ja ihastusta herättävää. Hasselhoffin rintakarvat ovat hänelle itselle ylpeyden aihe, joka näkyy ja tuntuu. Mutta yhtä lailla Channing Tatum on kuumaa ja karismaattista kamaa – vai? http://www.google.com/search?q=channing+tatum&hl=en&prmd=ivns&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=iTcYU7SbDcO84ASx-ID4Dg&ved=0CAYQ_AUoAQ#i=2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *