Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Tunnistatko

Ensimmäiseksi riideltävä asia, ei ole koskaan se oikea asia.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Viljele

Sanotaan, ettei Rakkautta voi pakottaa.

Uskon itsekin tähän ja samaan aikaan siihen, että on myös tämä valintakomponentti. Tunteissa ei ole siis kyse pelkästä satunnaisuudesta, onnesta ja hallitsemattomuudesta.

Voimme valita tekoja asian vierestä, muttemme sitä viimeistä taikaa.

Emme voi pakottaa puuta kasvamaan, mutta voimme hyvällä työllä ja valinnoilla taata kasvun melko varmasti. Viljelemme, emme pakota kukkaan.

Rakkaus on parhaimmillaan kaksisuuntaista, jossa kukin osapuoli saa ja antaa sitä. Näin ollen viljelymmekin pitää kohdistua sekä oman Rakkautemme kasvuun että toisen Rakkauden kasvuun.

Meidän tulee siis huolehtia, että emme esimerkiksi itse katkeroidu, vaan teemme asioita, jotka koemme hyviksi ja merkityksellisiksi. Emme saa vastuuttaa kumppaniamme onnellisuudestamme. Olemme itse omasta onnellisuudesta vastuussa, vaikka annammekin toiselle hyvässä suhteessa valtaa omaan onnellisuuteen.

Sivumennen sanoen, olen ihmetellyt miten moni nainen ei luota kumppaniinsa. Toisaalta ymmärrän sen, koska me miehet olemme monesti keskenkasvuisilta tuntuvia. Mutta juuri tämä oman onnellisuuden merkittävän osan antaminen toisen käsiin onnistuu paremmin monelta lempeäsieluiselta mieheltä, kuin määrätietoiselta nykynaiselta. Kyse on kontrollista, jota jostain syystä ei haluta antaa kumppanin käsiin.

Toisaalta moni nainen kertoo, että hänen on pakko ”ohjata ja johtaa, koska ei miehelle voi antaa esimerkiksi lapsen pukeutumista hoidettavaksi – mutta se on niin raskasta, kun toinen ei pysty hoitaman asioita itsenäisesti ja oma-aloitteisesti.”. Niin. Eikä voi jatkossakaan, kun asiaa ei käydä riittävän tarkkaan läpi: mihin ne päätökset ja valinnat perustuvat. Merkkivaatteiden kalleudelle? Trendikkäille tai ajattomille väriyhdistelmille? Ketä tosiasiassa vaatetaan, äitiä vai lasta?

Mikä tahansa asia. Kuten äsken kuvattu kuvio, voi olla jonkun mielestä Rakkaudenosoitus. Siis esimerkiksi yhteisen jälkeläisen asioiden hoito. Toinen osapuoli ei välttämättä näe asiaa samoin, joka aiheuttaa haasteita. Esimerkissä naisen pitäisi saada puolisonsa ymmärtämään nämä vaatetusprosessin valinnat, jotta tämä voisi tehdä niitä itsenäisesti ja näin antaa Rakkautta naiselle.

On haastavaa saada haluamaansa, kun siihen sisältyy unelma toisen halusta. Nainen haluaisi, että puoliso haluaa hoitaa asioita samalla intensiteetillä kuin hän itse. Vastaavasti puoliso voisi haluta, että nainen haluaa omaa miestään. Näitä ei voi pakottaa suoraan, vaan niille pitää luoda otolliset olosuhteet ja odottaa kärsivällisesti, antaen tilaa kasvuun. Ehkä kastella ja tarjota ravinteita. Suojata tuholaisilta ja hallalta.

Voit tehdä arvovaltatestin ja laittaa pöydälle mitä tahansa siemeniä, tuijotella ja huutaa niille päivittäin. Katsoa tapahtuuko kasvua. Tämä tuntuu naurettavan alentavalta esimerkiltä, mutta eihän se monen riitatilanteen kuvio tuon fiksumpi ole.

Mutta kun tunteet, kiukuttaa ja toisen toiminta pistää kupin nurin? Se on kuulkaa niin laiskaa selittelyä omasta huonosta käytöksestä, että hävettää ihan sivusta. Jos sinulla on taipumuksia nälkäkiukkuun, eihän se voi olla puolisosi vika, ettet ole ravinnut itseäsi ennen kiukustumistasi. Kyllä meillä pitäisi sentään olla omista ruumiintoiminnoista käsitys.

Parhaita Rakkauden tekoja ovat ne, jotka tekevät sinusta paremman puolison ja/tai ne, joista itse nautit tehdessä ja samalla tuet puolisosi hyvinvointia. Jos sinulla on mukavaa tehdessä tai palkinto on riittävän lähellä nähtävissä, silloin sitoudut ja innostut.

Vahvajuurisen, ison ja komean tammen – parisuhteen – kasvattaminen vie vuosikymmeniä. On ihanaa sanoa sitä taputellessa: paljon se vaati, mutta kyllä on komea parisuhde meillä nyt. Pelkästään omia puolia pitämällä tammi ei kasva, eikä juurru. Sille ei muodostu sielua. Se ei kasva, kuolee pystyyn tai repeää tuulessa.

Pitää oikeasti uskoa ylisukupolviseen Rakkauteen, jossa kirjoitetaan historiaa samalla, kun eletään nykyisyyttä. Sitä on viljely parhaimmillaan. Leipää pöytään, mutta kotitilan kylttiä käydään kunnostamassa ja ollaan ylpeitä, mistä on tultu ja omista tulevaisuuden suunnitelmista – puolison kanssa.

Kategoriat
Pohdinnat

True love

Olen tullut torjutuksi useasti Rakkauteni kanssa.

Helposti sitä sanoisi, että Rakkauteni on tullut torjutuksi. Se on kuitenkin hassusti sanottu, sillä esimerkiksi äitini Rakkaus minua kohtaan on aina arvokasta – kaikkien mielestä, sanoipa hän sitä juuri tällä hetkellä minulle tai ei. Rakkauden arvo ei määrity sen mukaan onko se sanoina ympärillämme kuin kehto.

Toisaalta se on juuri Rakkauden itseisarvo. Siis meidän oma Rakkautemme on juuri niin arvokasta kuin itse siitä teemme.

Tosi asiassa, tosi Rakkaus on sitä, kun voimme ilmaista ja tuntea sitä toista kohtaan – odottamatta sitä itsellemme takaisin. ”Rakastan Sinua”. Tietenkin se tuntuu pahimmillaan tuhoisalta, jos emme kuule vastausta takaisin. Mutta ei se määritä meidän omaa Rakkautta.

Tällä kulmalla myös itsensä rakentava ja hyväntahtoinen Rakastaminen muuttuu pykälän helpommaksi. Voin valita olla itselleni lempeä ja se on arvokasta, vaikka muut eivät tuntuisi arvostan minua. Muiden arviot eivät vähennä minun arvoa.

Kategoriat
Pohdinnat

Etana-mallin-seka-sielun-karistaja

Rakastat läheltä, mutta etäisesti.

Raastat kaukaa ja niin läheltä.

Olet vierelläni, muttet läsnä.

Loistat poissaolevana ja kauniisti.

Puhun mielestäsi liiaksi.

Et ole koskaan tullut kylläiseksi.

Kumpiko teistä on kauempana?

Kumpaa viljelen lähemmäs?

Kastelukannuni kallistuu päivittäin.

Kasvat, vaikken kastele.

Juurrut maahan, et minuun.

Juurrut, vaikkei maa ravitse sinua.

Olet vaalea, keltanokkaisuutesi kadotat.

Olet vaalea, sinisilmäisyyteesi katoat.

Olet itsellesi uskollinen, miksi minä sinulle?

Uskosi on vahva, omani vuoksesi.

Varttunutta ja aikuista kuin Yle Femma.

Peliriippuvaiselle Candy Crush Saga.

Kategoriat
Pohdinnat

Kenen kaa ja kenelle annetaan?

”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” – Moos 18:22

Tuota Raamatun kohtaa siteerataan, kun perustellaan homoseksuaalisten avioliittojen kirkollisen vihkimisen mahdottomuus. Noh, moniavioisuus on jäljellä olevia tabuja suomalaisessakin yhteiskunnassa, joten lienee paikallaan huomauttaa sen olleen tässä Raamatun katsauksessa ”ihan ok”. Hieman pehmeämmin käännetty listaus: https://raamattu365.fi/bible/kr92/lev/18 , jossa ei siis teloiteta jokaisen teon jälkeen kaikkia osapuolia. Kuolemien kanssa: https://raamattu.fi/raamattu/KR92/LEV.20/3-Mooseksen-kirja-20

Tuo ensiksi mainittu Raamatun kohta tuli mieleeni, kun pohdiskelin aiemman kirjoitukseni kohdalla, että miten erotella ”Rakkaus” ja ”Rakkaus”. En siis itse tarkalleen ottaen edusta heteronormatiivista maailmankatsomusta, vaikka näin minusta voisi joku kuvitella. Siltikin myös minulle tuli mieleen: ”Siis Rakastaa silleen kuin mies ja nainen.”.

Nykyäänhän on monien mielestä loukkaavaa yrittää tehdä omaa ajatusta selväksi tällä tavalla. Siis viitata klassiseen näkemykseen, josta jokainen myös tuon ajatuksen ”rajoittuneisuutta” kritisoiva pääsee helposti kärryille. Tilannehan on siinä mielessä hoopo, että avomielinen kritisoija ei osaa itsekään määritellä asiaa paremmin – tai kansanomaisemmin. ”Romanttinen Rakkaus.”. Niin. Lisäämällä yhden sivistyssanaksi luokiteltavan lainasanatermin, alkuperäinen ajatus ei aukea sinällään yhtään sen enempää, mutta se on hyväksyttävä lähestymiskulma.

”Romanttinen Rakkaus” ei erottele ketään tai mitään. Vitsikkäästi voisi sanoa, että ”Luojalle kiitos”: Romanttinen Rakkaus erottelee monet tuossa Raamatun luettelossa mainitut kohdat pois nykyihmisenkin mielessä. Perheenjäsenet, eläimet ja niin edelleen.

”Selitä se niin, että lapsikin ymmärtäisi sen.”. On ongelmallinen lähtökohta, koska ”Romanttinen Rakkaus” on vain sanahelinää ja aivan turha startti ”selitykselle”. Voidaan sanoa samaan hengenvetoon, että ”Kuten mies ja nainen ovat…” on myös väärin, koska nykyään on tosiaan lapsia kahdella isällä, äidillä tai isää ei koskaan ole ollutkaan. Lapsesta ”Rakkauden täyttymyksenä” on turha puhua miehen ja naisen välillä – ja sitä kautta lapselle ei ole modernissa mielessä hyvä selittää tätä romanttista rakkautta miehen ja naisen kautta.

Tuumailin tuossa suihkussa, että ei ole ihme, kun monella on mennyt puurot väärään kurkkuun ja mielensäpahoittajia tässä nykyisessä sateenkaariyhteiskuntakeskustelussa riittää. Yksinkertainen asia: Mies ja nainen menevät naimisiin (olipa sitä Rakkautta tai ei)… samaan virkkeeseen lapset, talo jne. Nykyään: ”No se kato vähän riippuu ja roikkuu mistä kulmasta sitä katsoo ja sitt on niinku tää kahden aikuisen ihmisen tai yhden aikuisen ihmisen – jos hän on nainen – itsemääräämisoikeus myös perheenperustamisesta…”.

Kuunneltuani ”Täällä Pohjantähden Alla” -äänikirjan kokonaan on pakko sanoa, että silloin 100 vuotta sitten juuri kukaan ei puhunut ”Rakkaudesta”. Miehet nyt varsinkaan, mutta eipä naisillakaan tuntunut olevan tuo R-sana kovasti huulien päällä.

Nykyään kaikkien tulisi saada viljellä tuota R-sanaa kaikissa yhteyksissä, joissa siltä tuntuu.

Ei ole siis ihme, että hieman vanhempaa maailmaa edustavat ihmiset ja heidän jälkeläiset vielä tässä ajassa kokevat tilanteen sekavana.

1900: Kukaan ei rakasta ketään tai mitään.
(paitsi Jumala rakastaa meitä ja kirkonmies Jumalaa).

2020: Kaikki rakastavat kaikkia ja kaikkea.

Yhdysvaltalainen kielikulttuuri on vienyt tämän ilmiön toki äärimmilleen, jossa ”I just Love You when You do that!” on ihan ok.

Kokeilkaapa joskus puhua ystävällenne miten Rakastatte häntä. On muuten helkutin outoa alkuun, mutta vapauttavaa muutaman lämmittelyn jälkeen. Siitä tulee mukava olo ja rohkaisen tosiaan laajentamaan Rakkautenne piiriä. En itse suostu tuohon jenkkihapatukseen, koska Rakkaus on minulle henkilökohtaista – mutta ei yksinoikeudellista. Olen keskimmäinen veljes, joten puhun aina Rakkauden moninaisuudesta – enkä rajaa sitä.

Älä vertaa itseäsi muihin, vaan itseesi. Laajenna ja puske sitä omaa Rakkauden rajaasi pidemmälle – olipa se nyt aluksi miten pienellä kehällä hyvänsä. Jos et Rakasta ketään, sekin on ok. Etsi joku jota voisit kuvitella Rakastavasi joskus – tai ehkä olet joskus kokenut Rakastaneesi ja sano se hänelle.

Toivoisin kaikkien voivan sanoa R-sanan jopa itselleenkin jossain elämän vaiheessa. Itselleni se on ehkä hankalinta. Se on omituista siinä mielessä, että juuri edellisessä tekstissäni määrittelin Rakkauteen keskeisesti liittyvän halun hyvään tulevaisuuteen. Enkö siis halua itselleni hyvää tulevaisuutta? Hyvä kysymys. Minulla on ollut paljon elämänvaiheita, joissa en ole omaa tulevaisuuttani kovin valoisana nähnyt. Oleellisempaa lienee huomata, että en ole joissakin elämänvaiheissa kokenut ansaitsevani Rakkautta tai edes tulevaisuutta.

Olen rikkonut elämäni aikana niin monta unelmaa Rakkaudesta, että lienen viiltäneeni itse itseni rammaksi. Olen etsinyt Rakkautta niin kovin, että olen paikoin koventanut itseäni. Rakkaus vaatii töitä, mutta se ei tule pakottamalla. Rakkaus on armoa ja löytämistä ilman vimmaista etsintää. Rakkaus on avoimuutta ja johdonmukaisuutta. Silti sen voi rikkoa. Olen elänyt, nähnyt ja rikkonut. Ehjäksi tehnyt joskus, paitsi itseni. Olen leikannut ne sulat, joilla lennetään, etten kimpoaisi kauaksi maasta ja näkisi ylhäältä kaikkea. Olen joskus edennyt liian nopeasti ja pitkälle.

Sanoin aikoinaan, että olen päässyt paikkoihin ja paikoista – joihin en olisi unelmissakaan kuvitellut pääseväni tai vapautuvani. Kannan siitä toisaalta huonoa omaatuntoa. Mutta yritän elää kuten saarnaan: minun ei tulisi verrata itseäni muihin – vaan itseeni – tai vaikkapa ”pojasta polvi paranee”-lausahduksen mukaisesti isääni. Miten omista lähtökohdistani olen asiani hoitanut ja kasvanut? Luulen, että kaikki ihmiset elämässäni – kaikella tiedolla, joka minulla on elämästäni – olisivat minusta ylpeitä. Eivät saavutuksieni vuoksi, vaan juuri tämän Rakkauden ristiretkeni vuoksi.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Runot

Rakkauden määritelmä

Haluan Sinulle hyvää.
Koko sydämeni kainosti hymyilee antaessaan kaiken.
Se on Rakkauden määritelmä.

Rakastaa voi monella tapaa.

Rakastat. Hänen, on onnesi.
Hän on lapsesi, sukulaisesi tai ystäväsi.
Ei ole ehtoja. Te vain soljutte eteenpäin.
Rakkauden virta ympäröi teidät ja kellutte.

Rakastat. Olet hänestä ylpeä ja hän tuo onnea.
Et rakasta. Hän ei tee yhteistyötä, eikä ymmärrä.
Rakastat. Hän ilahduttaa sinua ja hengähdät ihailua.
Et rakasta. Olet sanonut jo riittävän monta kertaa.
Rakastat. Hän tulee lähelle ja ottaa sinut syliinsä.
Hän on kumppanisi, puolisosi ja joskus silmäteräsi.

Haluan Sinulle hyvää.
Koko sydämeni kainosti hymyilee antaessaan kaiken.
Haluan jakaa koko elämäni kanssasi kulkien,
maata vierelläsi ja usein sisälläsi.
Ottaa vastuuta ja kasvaa ihmisenä.
Se voisi olla romanttisen Rakkauden määritelmä.

Kategoriat
Pohdinnat Runot

Suurennuspallo

Muistatko vielä miksi pariuduimme?

Miten sinun on helpompi tietää tulevaa? Ison teekupin pohjasakalla ennustaa?

Kirjoitit testamentin, syyt, kariuduimme?

Miksi on vaikeampaa noutaa hyvää? Kuokkia peltoa uudelleen? Eikä pelätä huonoa satoa ensimmäisen hallan jälkeen?

Ristitulessako avioiduimme?

Onko viidentoista minuutin lempeys liikaa? Tai liian vähän? Tyytyväisyytesi on hataralla pohjalla, en ole mukana. Seuraaminen vaatii johtajaa. Ei voi johtaa ilman seuraajaa. Mitä todella haluat?

Laumanvartija läähättää ovella.

Ylikuumentunut keraaminen hella sulaa keittiössä. Miten en nähnyt tätä? Tai miksi en väistänyt, vaikka tunsin mahdolliseksi… Miten uskoni yliajaa epävarmuuteni? Uuteen nousuun lavat heilahtavat.

Olet heilahtava.

Minä jokin. Määrittelen itseni. Lasketaan uusia koordinaatteja. Kalibroin origon kohdalleni. Minä hallitsen elämääni, eikä toisin päin. Höpsis. Minun elämä ei ole tyhjiössä. Se on kanssasi. Siksi en voi koskaan olla keskellä yhtälöä. Haluan siihen muuttujia, enkä vain yhtä hallittua ratkaisua.

Siedän epävarmuutta. Toisin kuin sinä.

Haluat iskeä paalun maahan. Telttakepit lentävät tuulessa ja kangas vetää meidät pilviin. Retkimuonapakkaus poksahtaa painemuutoksessa auki ja leikkisästi ojennan kieleni syntynyttä räjähdystä kohti. Sinua ei naurata. Unelmistasi ei tehdä pilkkaa.

Vakavuus kohtaa meidät.

Kunnioitatko minua koskaan? Onko ylevä itsesi muita arvokkaampi? Enkö voi kohdata sinua peilistä silmästä silmään? Onko olemassa tuleva, jossa olet kuunnellut ja motivoitunut ymmärtämään jotain, jota et ole aiemmin edes kuvitellut?

Tuskin. Mutta uskoni yliajaa faktan.

Se poksahtaa tielle suolet levällään kuin sammakko. Fakta on vain kudos sekin. Ei immuuni liikemäärälle, jota unelma rahoittaa. Se on rikas ja vaarallinen, kuten me kaikki edistäjät toivomme olevamme – muille kuin itsellemme ja perheelle. Millä sitten perherinkiin pääsee? Olenko jo matkalla?

Kategoriat
Pohdinnat

Pyöreä – kuitenkaan olematta pallomainen

Noin sanoi aiempi naapurini, joka teki pilaa omasta tieteenhaarasta: viininmaistelusta. Monesti viiniä kuvataan pyöreäksi ja sen sisältöä kukaan ei osaa eritellä kovinkaan kuvaavasti. Termiä siis käytetään, mutta se on luonteeltaan epämääräinen.

Tiedättekö mikä muu on samalla tavalla epämääräinen sisällöltään, mutta on näennäisen varmasti ilmaistu?

Naisten halut.

Oletteko koskaan olleet tilanteessa, jossa teille on juuri muka kuvattu mitä halutaan ja teillä ei ole oikeastaan mitään käsitystä mitä on sanottu – tai mitä halutaan?

Tunne perustuu poissulkutekniikkaan, liian suurella vaihtoehtojoukolla.

Minua pyydettiin tänään katsomaan televisiosta keittiö, joka oli kaamea. Utelin, että miksi tuijotan keittiötä, joka on huono? ”Nyt tiedä millaista en halua!”.

Niin.

Tiedän nyt yhden keittiön, jonka kokonaisuus ei miellytä.

En ole siis lainkaan viisaampi, minkälaisen keittiön nainen haluaisi.

Tajusin eilen, että naisilla on usein luulo oman halun viestimisen selkeydestä juuri tähän poissulkutekniikkaan perustuen.

Kokeilkaapa joskus Alkossa pyytää viiniä määritelmällä: ”Viiniä, joka ei ole pallomainen.”. Tämä todennäköisesti harhauttaa asiantuntijan toviksi miettimään asiaa ja joku saattaa jopa saada jotain huumoriakin tuosta, ehkäpä paikantaa tämän ”pyöreys”-terminkin. Mutta mitään lisäarvoa tuo ”en halua tätä” -tokaisu ei tuo, koska se ei ole minkään vastakohta.

Eräs viinikurssikaverini (Alkossa töissä) kertoi kysyvänsä viinivalintoihin liittyen joskus: ”Tykkäätkö syödä banaanisi tumman kypsänä vai vihreänä hieman raaempana?”. Tällä vastakkainasettelulla päästään rajatulla vaihtoehtojoukolla eteenpäin asiassa hyvin.

”Nallekarhumainen, kuitenkaan olematta liian pehmeä.” on klassikko näennäisestä vastakkainasettelusta, jonka nainen voisi sanoa unelmapuolisosta. Tämähän ei rajaa vaihtoehtoja, koska kumpikaan esimerkki ei ole selkeä – ja erityisesti ne eivät muodosta minkäänlaista janaa, jonka keskelle nyt oltaisiin asetuttu.

”Absolutisti vai juoppo?” olisi toimiva vastakkainasettelu, jonka keskelle voisi myös mennä ja lopulta kysyä selkeästi terveyskeskuskysymykset: ”Montako alkoholiannosta kuukausittain ja montako enintään kerrallaan?”.

Ongelmaksi muodostuu naisen halu olla rajaamatta mitään, koska voi tulla jokin erikoistilanne, jossa miehen päihtyneisyydelle olisi käyttöä ja toisaalta täydelle raittiudelle tarvetta.

Pariutuminen ei ole ongelma, koska kukin saa pariutua miten lystää ja strategiat ovat aina mitä sattuu – vaikka itselleen voi sepustaa tarinaa selkeydestä.

Ongelmaksi tämä epämääräisyys muodostuu vasta suhteen sisällä.

Nainen kokee oikeudekseen syyttää miestä huonosta toimituskyvystä, vaatimuksiin liittyen, joita ei ole määritelty.

Kokeilkaapa joskus hieroa joku asia yksiselitteiseksi. Vaikkapa pyykit. Nainen hermostuu yleensä minuuteissa. On kuulemma aivan turhaa käyttää aikaa [asian] selvittämiseen. Mutta riitelypä ei ole turhaa? Kyllähän miehen pitäisi itsekin ymmärtää, että on vain [yksi ainoa tapa hoitaa asia oikein].

Valitettavasti miehellä on jo parisuhteeseen mennessä useita malleja hoitaa asioita. Hänen oma malli, isänsä, äitinsä, kavereiden jne. mallit ja kaikilla näillä ihminen keskimäärin on pysynyt hengissä ilman sen suurempia ongelmia.

Joku voi kuvitella, että pyykit ovat helppo rasti. Ehkä onkin, jos nainen ei käytä termejä ”tummat kirjavat”, ”tekniset materiaalit” ja pesuaineita, apuaineita sekä varusteita on korkeintaan kolme.

Taaskin poissulkutekniikka ei paljoa lohduta, jos vaihtoehtoja on paljon.

Yrittäkääpä joskus voittaa Alias-peli selittämällä sanoja, joka arvattava sana ei ole.

Kukin voi testata asiaa pohtimalla omia ja kumppaninsa mielihaluja: miten selvästi osaisin selittää asian jollekin, jonka pitäisi suorittaa asia puolestani?

Tehtävä on ongelmallinen juuri siksi, että naisia tuntuu yllättävän se määrä vaihtoehtoja, joilla asian voi tehdä väärin.

Naiset, jotka johtavat työkseen menestyksekkäästi tiimejä, todennäköisesti ovat ymmärtäneet ohjeiden selkeyden merkityksen. Töissä on vaikeampi pistää ongelmia toisen tyhmyyden piikkiin, jos itse on esimiesasemassa. Johtajuuskäsityksiä on monia, mutta naiset ovat yllättävän yksimielisiä siitä, etteivät halua joutua johtamaan kotia – kuin projektiorganisaatiota. Silti heidän malli on se oikea. Kyse on vain halusta saada oma-aloitteisuutta, mutta se pitää kohdistua oikeisiin asioihin, oikealla tavalla.

Ihminen on helvetin huono miettimään luovasti ratkaisuja, jos hänelle kerrotaan ensin tapoja, joilla hänen ei tulisi edetä.

Kuvailemalla lopputulosta, työskentelytapoja ja tavoitteita laajasti, saa paremman kuvauksen aikaiseksi.

Mies haluaa tietää isot linjat ensin. Esimerkiksi pyykkien suhteen on kiva tietää mitä saa tehdä aina ja mitä ei koskaan. Punaisia ja valkoisia ei sekoiteta koskaan. Mies saa pestä omat tummat sukkansa tarvittaessa kuten lystää ja sama valkoisille – kunhan nämä kaksi edellä mainittua eivät mene samaan koneelliseen.

Käytän pyykkiesimerkkiä siksi, koska tiedän siitä jo melkoisesti. Pikasiivous on toinen kiinnostava juttu, joka kannattaa keskustella kumppanin kanssa auki. Jos aikaa on vain minuutteja, mitä pitää siivota? Yksi kiinnostava juttu oli erään kumppanini ehdoton prioriteetti: vessan käsienpesuallas. Pahimpien pölykertymien nopea imurointi on aika klassikko ja tavaroiden tunkeminen pois näkyviltä. Alusvaatteiden näkymättömyys on myös tyypillinen.

Naiset: olkaa selkeitä, ratkaisukeskeisiä ja tavoitteellisia, kun viestitte omista haluistanne.

Me miehet haluamme todella kovasti teidän onnellisuutta ja olemme valmiit tekemään töitä. Kuulemma naisen ykkösongelma suhteissa on, ettei hän koe tulevansa kuulluksi. Selkeys auttaa tässä. Miehen taasen, ettei hän koe saavansa kunnioitusta. Selkeys halujen viestimisessä auttaa tähänkin, sillä mies voi toimittaa paremmin, kun tietää mitä halutaan.

Älkääkä menkö sen selityksen taakse, että ei se sitten enää tunnu yhtään hyvältä, jos mies vaan seuraa ohjeitanne. Se on ihan naurettava mekanismi. Voin miehenä sanoa, että kyllä ne asiat tuntuvat oikein mukavilta, jos puoliso on halukas kuulemaan ohjeet ja seuraamaan niitä. Jossain vaiheessa se oma-aloitteisuus tulee sitten jos on tullakseen, kun asiat tuntuvat miellyttäviltä.

Moittimalla toisen tekemää ruokaa – ei ruuanlaittaminen yleisty, olipa kyseessä nainen tai mies. Kaikki tiedämme, miten vaikeaa on sanoa edes: ”Oikein hyvää, vaikka kaipaisinkin hieman enemmän tätä tai tuota” loukkaamatta toisen tunteita kokkina.

Tukekaa rakkaidenne yrityksiä ja oppimista. Olivatpa ne alkuaskeleet kuinka haparoivia tahansa.

Hyvää naistenpäivää kaikille 💐♥️

Kategoriat
Pohdinnat

Ansaitsen enemmän

Ihminen kokee usein ansaitsevansa enemmän.

Olen tavannut elämässäni paljon ihmisiä, jotka ovat ilmaisseet tätä. Tietenkin myös peilikuvani lukeutuu tähän ihmisryhmään.

Itse koin aiemmin, että olisin ansainnut olevani varakkaampi kuin nyt olen. Epäsuhta todellisuuden ja kuvitellun välille juontaa tietenkin juurensa mm. oman älykkyyteni kuvitelmaan, jolle toki on paljon tukeakin tullut aikojen saatossa. Toinen oleellinen kiinnekohta on yksi rahareikä, joka yllätti minut pahasti lopulta.

Sattuneista syistä ehdin tavata melko paljon yrittäjiä aiemmassa elämässäni, joilla oli täysin harhaisia kuvitelmia omien yritystensä arvosta. Kenellä oli idea, toisella näkymät ja kolmannella ei niitäkään – oikeastaan vain sellainen tunne, minkä arvoinen elämäntyö oli.

Esimerkiksi yksi yrittäjä oli itse laskenut yrityksensä arvon olevan 100.000€ toimittuaan pari vuotta ja liikevaihto oli tuota luokkaa. Vähemmänkin yritystoimintaan perehtynyt muistelee jonkun puhuneen veroluonteisista maksuista ja muista menoeristä, jotka syövät myytyjä euroja kohti nollaa – kun käännetään puhe tulokseen, niihin viivan alle jääviin euroihin. Tuloshan oli nollan ja naurettavan välillä, mutta firma oli kasvanut tyhjästä tähän kokoon ja mikään ei osoittanut, ettei se voisi jatkaa kasvuaan. Vanhan myyntitykkilegendan mukaan liikevaihdon kasvaessa, kuluista pääsee säästämään ja firma alkaa tahkoamaan tulosta taianomaisesti melkein kuin itsestään, kun päästään maagisen kriittisen pisteen ylitse. Menkääpä heittämään tästä joku itse keksimänne esimerkki (toimiala, liikevaihto jne.) jossain muka-ammattilaisporukassa ja uppoaa aina kuin kuuma veitsi voihin. Minäkin myötäilisin ensimmäisessä vaiheessa tuota lausuntoa – siinä on perää, mutta siihen se sitten jääkin. Karmeinta oli, että tuo aloituksen arvonmääritysesimerkki tuli diplomi-insinöörin suusta. True story.

Sarasvuo puhuu usein siitä, miten moni kuvittelee hänen saaneen rahansa jollain muulla kuin työllä. Valmentaja -elokuvassa tätä aihetta käsitellään hyvin. Siis Sarasvuo ei saanut hopealusikkavaraslähtöä elämäänsä, mutta samaan aikaan hänet voi elokuvan perusteella tuomita moraalittomasta menettelystä varallisuuden kasvattamisessa. Mikäs sen parempi selitys kuin: ”Juu juu, on sitä rahaa – mutta millä hintaa?”. Silti moni ajattelee aivan egoistisesti ansaitsevansa enemmän, kuin oma riskinottokyky on antanut myöden. Työntekijäpuolen palkkataistelut. Jos yrittäjä riistää sinua mielestäsi – mikset perusta omaa yritystä? Ai niin, kun et uskalla ja on talolaina ja seli-seli-ei-nyt-pysty-koska. Niin juu, ja se yrittäjähän peri alkupääoman ja oli tehnyt onnekkaita sijoituksia? Etkä ole sellainen helppoheikki myyntitykki, kuin se moraaliton sikaniska siellä kulmahuoneessa? Aivan. Ja kuka pitäisi työntekijäsegmentin puolia jos et sinä? Niin paitsi siinä omassa yrityksessäsi olisit vapaa maksamaan kaikille ihan sellaista palkkaa kuin haluaisit ja pitäisi kohtuullisena. Jep jep.

Kaikki ajattelemme ansaitsevamme ainakin ajoittain paremman ihmissuhteen itsellemme. Parisuhteesta ei tarvitse jauhaa tässä vaiheessa enempää.

Löysin ystäväni kanssa puhelimessa yhden poikkeuksen tähän kaavaan, jossa oma duuni irrotetaan tuloksista.

Lihasmassa.

Jostain syystä tämä alkukantainen kehomme solukonkoko on meille riittävän ymmärrettävä: en treenaa, ei lihaksia. Jos haluan lihaksia, joudun treenaamaan.

Aivan kovimman kehonrakennuskärjen nähdessämme mietimme: steroidit? Mutta emme työtoveriamme katsoessa. Erikoinen löydös. Todella moni nimittäin vaihtaa kiinteän vartalon muihin hedonistisiin himoihinsa ja ymmärtää näiden yhteyden. Suklaapatukka on valinta.

Aivan samalla tavalla kaiken muunkin pitäisi linkittyä omiin valintoihimme, mutta näin vain ei tunnu käyvän.

Montaa asiaa voimme parantaa omalla toiminallamme – mutta valitsemme olla tekemättä niitä. Miksi?

Ykkösongelma on, ettemme tajua syy-yhteyksiä, eikä esimerkiksi parisuhteessa niitä tulla kertomaan meille – emmekä osaa niistä kysyä, koska meillä on täysin erilainen maailmankatsomus, kuin kumppanillamme. Emme ymmärrä, että paloja puuttuu pelistä, koska oma kuvitelmamme on ehjä – tai siis kuvittelemme sen olevan kokonainen. Otetaan esimerkiksi onnellinen perhe. Kuinka moni kehtaisi oikeasti mennä lavalle kertomaan: mikä on onnellinen perhe ja miten se saadaan aikaiseksi? Mikä voitaisiin katsoa riittäväksi tasoksi – siten, että oma teoriasi (kaikilla osapuolilla on hyvä olla) kestäisi edes kolme syventävää kysymystä? Lihakset = treeni. Tämä mahtuu kalloomme.

x + y… = onnellinen kumppani.

x + y… + (z / t – vt x zt…) = onnellinen parisuhde

x + y… + (z / t – vt x zt…) + … = onnellinen perhe

Downshiftaaminen on fiksu konsepti, koska jos katkaisemme nousujohteisen hedonismimme ja otamme pari pykälää helpomman tilanteen: voimme oikeasti selvitä kokonaisuuden pyörittämisestä pienemmällä stressillä. Kaikki, jotka ovat katsoneet: ”Remppa vai muutto: Vancouver” -ohjelmaa, tietävät, että tämä käy todellisuudessa aika harvoin. Ajattelemme ansaitsevamme unelmamme. Siitähän tässä elämässä on kyse: minusta. Melko monet perheenäidit toki ohjelmassa kertovat omat unelmansa lapsiensa kautta, mutta se nyt on sama asia. Aika harva lapsi kokee ruman kaapin ongelmaksi ja oman onnellisuuden esteeksi. En ole kuullut, mutta onhan se mahdollista.

Unelmia saa ja pitää olla. Ongelmia niistä tulee vasta siinä vaiheessa, kun on laiska ja/tai keskittymiskyvytön sekä paisuttaa omia unelmiaan vuosittain tekemättä riittävästi töitä niiden eteen. Esimerkiksi uuden talon unelma voi vaatia rahan hankkimisen lisäksi paljon abstrakteja asioita. ”Remppa vai muutto”-ohjelmassa kyse on usein muutosvastarinnasta, jota voi murtaa tuomalla turvallisuuden tunnetta. Siihen ei riitä: ”Muuta tunnettasi, koska minä haluan tuon.”. Ollaan jo oikeassa suunnassa, jos muutosta haluava sitoutuu ottamaan vastattavakseen joitakin haasteita. Esimerkiksi kumppanin työmatkan pidentymisen kompensoiminen kotitöiden painottamisella.

Haluamme herkästi ajatella, että unelmamme ovat pyhiä. Niitä ei saa tutkia ja ronkkia. Omanarvonkuvitelmamme on siitä vekkuli kapistus, että usein sen alhaisuus omassa päässämme saa meidät näyttäytymään itsekkäinä. Ulkopuolelta tarkasteltuna vaikutamme ylpeiltä, vaikka sisällämme velloo syvä riittämättömyyden kokemus.

Usein tämä ”ansaitsen enemmän” -ajatus, joka pahimmillaan etenee katkeruudeksi – perustuu kokemukseemme vääryyksistä. Oikeudentuntomme mukaan, jos yritämme hyvää ja saamme maksaa parhaasta yrityksestämme: olemme tulleet kohdelluiksi väärin. Tämä vääryyksien pinoutuminen kasvattaa velkaa, jonka joku joutuu maksamaan. Itsehän me emme voi olla maksupuolella, koska olemme velanperijöitä. Hassusti maksupuolelle päätyy – ei se, jonka pitäisi kuitata velka, vaan – rakastava ihminen, joka haluaa meille hyvää ja uskoo meihin.

Tällöin olemme saaneet enemmän kuin olemme ansainneet tältä ihmiseltä – vaikka tilinsaldomme saattaa tuntua näyttävän edelleen miinusta. Olemme siis samaan aikaan velkaa ja odottelemme suorituksia. Tämähän on normaalia elämää. Suomessa meille on aina tuloillaan rahaa ja olemme jotakin palvelua käyttäneet maksamatta siitä käteisellä.

Ongelmana on, että meidän sisäinen keskuspankkimme vääristää perittävien velkojen valuuttoja miten lystää ja oma tuntihintamme muuttuu yksipuolisella ilmoituksella laskutusvaiheessa. Olemme melko vittumaisia sille päälle sattuessamme, emmekä pelaa reilusti ketään – usein vähiten itseämme – kohtaan.

Kategoriat
Tavoite Vinkit

Minä vain kysyin

Parisuhteessa on yllättävän vähän neutraaleja vaan kysymyksiä.

Siis parisuhteessahan eletään yhdessä (toivottavasti aika tiiviisti) ja suurin osa naisista (joo, mulla on taas tää vaihe, etten jaksa varoa yleistysten kanssa) on hyvin kiinnostuneita melkoisesta määrästä tietoa kumppaninsa elämästä – koska se on yhteistä elämää blaa blaa blaa…

Miksi sitten kumppanin kysymykset koetaan herkästi vittumaisina tai hyökkäävinä? Joku voi tässä kohtaa irtautua tästä teoriasta ja tuumata, ettei koe hyökkäävinä kysymyksiä. Tämähän johtuu tasan siitä, että ajatellessasi kysymyksiä – et ajattele mitään vittumaista. Kysymys on perusluonteeltaan avoin päässämme tai suljettu ja neutraali.

Esimerkiksi montako valtiota maailmassa on? Ei loukkaa ketään, koska sille on yksi vastaus eikä mittaa mitään parisuhteessamme – epärelevantti, joskin hauska knoppitieto (maailmassa on 195 valtiota).

Miltä sinusta tuntuu? Avoin kysymys, ei oikeita vastauksia, mutta mukavahan se on, jos jotakuta (etenkin puolisoani) kiinnostaa minun tunteeni.

Tästä päästäänkin siihen vittumaisuuteen, joka linkittyy riittämättömyyden kokemukseen. Esimerkiksi itse kyselen paljon juttuja, joihin odotan vastauksia ja en hyväksy vastaukseksi: ”En tiedä, en ole miettinyt, miksi kysyt…” tms. Odotan, että fiksu ihminen osaa tunnustella pikana fiilikset ja vastata. Toisin sanoen ensimmäinen kysymys on avoin, mutta siihen on jo vääriä vastauksia. Tämä laukaisee seuraavan kysymyksen, joka ei edes yritä olla avoin: ”Miksei asia kiinnosta sinua? No mitä tulee ekana mieleen?”. Kohdehenkilö kokee tässä vaiheessa aivan aiheellisesti vastanneensa väärin ja hänen kognitiiviset taidot romahtavat – kuten evoluutiobiologia meille opettaa: Uhka havaittu. Vaihtoehdot: taistele, pakene, jähmety.

Ja sitten meillä onkin jo mylly pyörimässä, jossa toinen ei ymmärrä miksi hyökkään hänen mielestään ja minä en ymmärrä miksi hän rimpuilee.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei toinen välttämättä oikeasti ole miettinyt jotakin mitä itse olen – tai hän ei koe halua vastata ensimmäisiä fiiliksiä asiaan, koska ei ymmärrä mihin kysymykset ovat johtamassa. Isäni teki tätä paljon. Hän arveli joutuvansa uitetuksi johonkin katiskaan, joten hän tuumasi parhaaksi olla vastaamatta tai vastata jollain epämääräisellä tavalla. Kiukustuminen usein jossain vaiheessa saatteli kysymystä: ”Mitä sä nyt yrität kysyä?”.

Monesti tästähän olikin kyse. Olen lukenut Sokrateeni. Kysymysten kautta ihminen itse oivaltaa oman ajattelunsa paremmin, kuin sen suoraan kertomalla. Tätähän erilaisissa valmennuksissa ja terapiassakin käytetään – mutta se ei toimi suorassa kontaktissa. En voi siis asianomaisena (yhtiökumppani tai parisuhdekumppani) kysymyksillä osoittaa mitään toiselle, ellei hän itse ole pyytänyt asiaan apua suoraan tai epäsuoraan. Jos hän painii vaikkapa harrastuksensa jatkamisen kanssa, kysymykset ovat hyvä väylä. Jos hän on hiljaa sohvalla, kysymykset ovat väärä liike pohtia ikään kuin hänen puolestaan miten jotakin asiaa pitäisi ajaa.

Naisten härskeimpiä temppuja ovat kysymystä muistuttavat toteamukset. Klassikkojen klassikko: ”Onko tämän xxx paikka tässä yyy?”.

MIKÄ VITUN KYSYMYS TUO ON OLEVINAAN?

Lienee ihan aiheellista, että kysymyksen kohde – heterosuhteessa mies – kokee älykkyyttään loukatuksi. Riippuen omasta mielentilastaan, yleisestä luonteesta jne. mies sitten vastaa mutisemalla jotakin, ei vastaa mitään tai vaikkapa aloittaa (naisen mielestä) riitelyn. Mies voisi tuumata toki tuossa kohtaa esim. ”Pidätkö sinä tosiaan minua niin tyhmänä, etten tietäisi xxx:n olevan väärässä paikassa sen ollessa yyy?”. Tähän nainen voi vastata vittumaisesti vaikkapa eeppisen: ”No minkä takia se sitten on tuossa?”.

Luuleeko joku oikeasti saavansa järkevän vastauksen tuohon?

Entäs tämä: ”Hei mitäs viikonloppuna?”.

Monihan voisi kuvitella tuon olevan taaskin neutraali ja avoin kysymys. Näinhän se onkin tai itse asiassa jopa positiivinen – koska tuossa huolettomassa muodossa kysymys esitettiin suhteen alkuaikana ja sitä kuulee edelleen pitkän lomajakson aikana ystäviltä. Parisuhteessa elävä tietää, että toisen avatessa keskustelua viikonlopusta tai seuraavasta illasta tai juhlapyhästä – kysymys ei ole: ”Miten sinä haluaisit käyttää tuon vapaana olevan hetken ja voisinko minä tehdä siitä vieläkin paremman?”.

Ehei.

Kysymyshän on – kaikkihan tämän jo tiesivätkin: ”Minulla olisi suunnitelmia meille tuoksi vapaaksi ajankohdaksi ja toivoisin, että olet miettinyt samaa täysin satunnaiselta tuntuvaa suunnitelmaa ja ihanasti jaamme tämän minun ajatuksen – joka siis on jaettuna molempien ajatus, eikä minun tarvitse kokea syyllisyyttä viemällä sinua johonkin mihin et itse ajatellut meneväsi. Eli olihan sinunkin suunnitelmasi tälle vapaalle ajalle xxx ja yyy?”.

Toinen osapuoli voi vastata onnekkaasti: ”Olin suunnitellut, että tekisimme jotain yhdessä, jota emme ole voineet arkikiireiden keskellä tehdä – jotain sellaista, joka olisi juuri nyt mukavaa vaihtelua tähän hullunmyllyyn, jossa elämme. Olen pohtinut, että voisimme

  • mennä tapaamaan vanhempiasi
  • vierailla sen kaukana asuvan ystäväsi luona, jossa saat tehdä sitä rakasta harrastustasi, jota muuten et pääse tekemään täällä
  • viedä lemmikkieläimiämme näyttelyyn sinne kaukaiseen, mutta arvostettuun messutapahtumaan
  • käydä lasten kanssa siellä ihanan toiminnallisessa ja terveellisessä koko perheen viihtymispaikassa, jossa on turvallista, eikä turhan kallista ja se on juuri sopivan matkan päässä
  • hieman remontoida niitä kotimme nurkkia, jotka kaipaavat meidän molempien mielestä ehostamista ja joihin olen sattumalta säästänyt hieman rahaa
  • se romanttinen äkkilähtö siihen eksoottiseen paikkaan, jossa saamme rentoutua
  • järjestellä kotiamme ja varastoja, ehkäpä vähän somistaa pihaa ja huoneitamme
  • tehdä parempaa ruokaa, viettää koti-iltaa katsellen meidän molempien rakastamia viihdeohjelmia, tehdä siinä sivussa terveellistä ja maistuvaa ruokaa pakkaseen arjen kiireitä helpottamaan…”

Kaikki vaihtoehdot ”ja/tai” sanoilla linkitettynä toisiinsa, että varmasti tulee motivaatio selväksi, eikä rajata mitään pois. Nyt joku nuorempi mies voisi kuvitella olevansa fiksu ja luulee, että näihin kysymyksiin voisi lähettää tiedustelupartion eteen ja uhrata vain kaksi taistelijaa, eikä koko pataljoonaa: ”Mitä sinä olit ajattellut?”. Tämähän voi siis toimia romanttisena eleenä jonkin aikaa, mutta tulee se päivä, kun mies on sössinyt oman brändinsä, joko julmana tukahduttajana tai semi-hyödyttömänä-ja-päätös-kyvyttömänä-lapatossukkana. Tällöin kysymykseen kysymyksellä vastaaminen tekee hallaa, jolla mies osoittaa, ettei omaa kunnianhimoa tai kysyy vittumaisesti naisen hyvää tarkoittavaa kysymystä sabotoiden.

Ajattelet ehkä, että nyt on vähän lapinlisää tässä kuviossa? Niin onkin ja heitän räikeitä esimerkkejä, jotta pääsisimme kärryille mistä aloitin: Kysymykset.

Miksi emme osaa kysyä avoimia tai neutraaleja kysymyksiä suhteissamme? Aivan yhtä hyvä kysymys on, että miksemme osaa suhtautua kumppanimme kysymyksiin neutraaleina tai avoimina?

Oma teoriani on, että paskomme omaan pesään esittämällä kysymyksiä, jotka ovat naamioituja terroristeja. Toisin sanoen, meidän pitäisi keskittää huomiomme ensin omiin kysymyksiimme ja alkaa parantaa brändiämme: kun kysymme, olemme kiinnostuneita toisen ajatuksista ja kunnioitamme häntä ihmisenä. Emme kysy asioita, joihin tiedämme vastauksen, emme hyväksy joitakin vastauksia tai olemme jo tuominneet puolisomme askeltaessamme kysymyksen luo.

Kysymykset ovat kuin Punaisen Ristin rekka kriisialueella. Kaikki säännöt kieltävät sen väärinkäytön, tuhoamisen tai hyvänteon estämisen – mutta silti aika monissa parisuhdekriiseissä, niin vaan tulee rauhanomaiseksi eleeksi puettu pommirekka alueelle. Siis kysymys, jolla emme tähtää ymmärrykseen ja toisen tunteiden kunnioittamiseen – vaan uitamme omaa mielipidettämme tai negatiivista tunnetta toisen naamaan. Se on väärin ja tästä haluan ainakin itse pois.