Kategoria: Konseptit

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Tavoite

Blacksox leaving

On omituista, ettei minua ole ahdistanut jätetyksi tulemisen ajatus – siis mekaanisesti: ”Nyt me eroamme, emme ole enää parisuhteessa.”, enkä ole ollut kovin montaa kertaa mustasukkainen. Niinä kertoina, kun olen ollut, ollaan oltu melko pian tilanteessa, jossa joku on vetänyt töpseliä.

Joten omasta mielestäni nämä tunteet ovat jokseenkin turhia.

Mutta.

Hylätyksi tulemisen pelko minulla on. Se on luonteeltaan nimenomaan tuohon tunteeseen liittyvä. Otan raskaasti käytännössä kaikki ihmissuhdekatkeamiset. Olipa kyseessä liikesuhde, ystävyyssuhde tai parisuhde. Jos en enää ole väleissä henkilön kanssa, se on minulle myrkkyä. Lopullisuus ja epäonnistuneisuuden tunne rikkovat minua.

Parisuhteessa voi tulla hylätyksi, vaikka parisuhderakenne jatkuu. Jatketaan yhdessä, mutta ei olla enää parisuhteessa, jossa tapahtuu jotain muuta kuin sinkkuna.

Uskollisuus omalta puoleltani on tällainen epäselvä sektori, mihin useissa parisuhteissani on tartuttu, että olenko parisuhteessa vai aivan jotain muuta.

Olen keskustellut mustasukkaisuudesta hyvin monen naisen kanssa elämäni varrella, huomattavasti useamman – kuin omien parisuhdekumppanieni. Yllättävän moni on sanonut:”Kun minusta ollaan mustasukkaisia, se tuntuu hyvältä – välittävältä (ja merkitykselliseltä).”. Näissä kohdin olen pyöritellyt silmiäni ja tuumannut, ettei ole mikään ihme, kun moni sairaalloisen mustasukkainen mies saa pidettyä parisuhteensa ”kasassa”.

Mustasukkaisuus sekoittuu kokemukseen, että ”olen merkityksellinen tuolle toiselle”. Asia on sanottu myös toisinpäin: ”Jos puolisoni ei ole lainkaan mustasukkainen, koen, ettei minulla ole väliä hänelle.”.

Karkeasti oikaisten mustasukkaisuus sekoitetaan, jotenkin tarkoituksellisesti, Rakkauteen. Siis perustellaan vittumaista käytöstä puolisoa kohtaan välittämisellä.

Tätä voisi pyöritellä loputtomiin, mutta se tarkistuskerros on: Voiko olla mustasukkainen ja olla Rakastamatta?

Tämä on enemmän uskon ja omien kokemuksien kautta tuleva näkemys, kuin totuudellinen kysymys. Ne, jotka eivät ole kohdanneet näitä toisistaan irrallaan (Rakkautta ja mustasukkaisuutta), kokevat, ettei se ole mahdollista. Ja kun on nähnyt hiekkalaatikkoefektin: ”Et koske mun traktoriin! Vaan siksi, ettet sä vaan koske mun traktoriin! En mä siitä välitä, mutta SE ON MUN!” – ei usko mustasukkaisuuden ilmentävän Rakkautta. Omien resurssien suojelu on ihan eri juttu kuin Rakkaus.

Ehkä joku pohtii tässä vaiheessa ikuisuuskysymystä: ”Mitä se Rakkaus sitten on? Jos ei halua olla yhdessä?”.

Koska minulla on sisaruksia olen asiaa pohtinut monelta kantilta, siis äitini Rakkautta meitä kohtaan. Ei Rakkaus vähene, vaikka on useita Rakastettavia. Ja on suurta Rakkautta antaa Rakastettunsa mennä eteenpäin, jos hän niin haluaa. Jopa niin, että auttaa Rakastaan eteenpäin, jos hän vaikuttaa onnettomalta tai uusi innostaa. Aivan kuten äitini teki, hän tuki lähtöäni lapsuudenkodista kohti omaa Rakkauttani.

Parisuhteessa ei tee mieli tarjota eväsboksia kumppanilleen, kun tämä ihastuu toiseen. En minäkään tarjonnut. Mutta hänen ollessa hädissään eromme hetkellä, jossa hän halusi lähteä toisen miehen matkaan – tietenkin lohdutin häntä. Rakastin häntä. Ei se muutu, vaikka itseltä viedään se parisuhde.

Minulle Rakkaus on rakenteita suurempi asia. Se on tunne, joka ei katso sivillissäätyä, sukupuolta tai silmienväriä. Monesti on sanottu, että Rakastumisen ja Rakastamisen erottaa päätös – tahto. Mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän uskon prosesseihin. Tässäkin. Rakkaus on prosessimalli, joka valitaan. Tulee niitä hetkiä, kun siivoaminen ei kiinnosta tippaakaan – jos siisteys on tärkeää – sitä tehdään silti.

Aivan kuten Rakastamistakin.

Vaikka toinen ei ansaitse Rakkauttamme – on aina meidän omissa käsissämme päättää Rakastammeko.

Riittävän pitkään, jos/kun emme saa tarvitsemaamme vastaRakkautta – tulee hetki, jolloin sitten päätämme aiemman päätöksemme toisen Rakastamista kohtaan ja siirrämme Rakkautemme painopisteen takaisin itseemme.

Toki on myös heitä, jotka ”osaavat” aina painottaa Rakkautensa itseensä, joka tietysti on turvallisempi malli itselle. Tämä valinta edellyttää suurimmaksi osaksi toista henkilöä rinnalle, joka ei ”osaa” valita itseään Sinun ylitsesi. Koska kun molemmat valitsevat tiukassa paikassa itsensä ”Meidän” ylitse – on ihan tuuripeliä jatkuuko se suhde.

Jos tulee tilanne, jossa kaksi pässiä toteaa, ettei kumpikaan voi antaa periksi – he lähtevät eri suuntiin tai toinen – tai molemmat – kuolevat vammoihinsa.

Tällöin Rakkaus ei ole ”prosessina” läsnä lainkaan. Rakkaus on vain hetkellinen tunne, joka häipyy, kun sille ei ole enää paikkaa, eikä tahtoa sitä jatkamaan hetken yli, jossa se ei ole luontaisesti läsnä. Rakkautta ei suojaa rakenne – siis parisuhde, avoliitto, avioliitto, lapset, koira, talo, asuntoauto, kesämökki…

Hulluinta tässä on, että kaikesta ylläolevasta voi muodostaa itselleen uskomusmallin eri osasista, jonka kokee olevan ainoa oikea malli Rakastaa – eikä siinä mitään, niin minäkin uskon omaan malliini, että Rakkaus on jotain suurempaa kuin tekniset suoritteet tai että Rakkautta voi ylläpitää olemalla hiljaa. Sitä mustasukkaisuus yleensä vaatii, joku ilmaisee jotain.

Mutta riittävän paljon mustasukkaisuutta kohdanneena tietää, ettei mustasukkaisuus loppuviimein vaadi edes mitään ”signaaleja”. Moni joka on kohdannut pettämistä tai muusta syystä rakentanut oman uskomuksensa riskeille, pettureille ja ”voin luottaa vain itseeni” -mantraan – ei enää riittävän syvälle omaan mustaan maailmaan sukeltaessaan tarvitse mitään ulkoista. Se sisäinen huuto ja pelko riittää. Asioita alkaa näkymään ihan itsestään.

Suhtaudun jostain syystä humoristisesti valitettavan yleiseen seuraavaan askeleeseen tuosta: ”Mun pitää olla valmis jättää toi ennen kuin se ehtii jättää minut!”. Ehkä asia naurattaa minua ”It’s funny because it’s true!”. Mekaniikka on niin älytön erityisesti siksi, että sama porukka, joka pelkää parisuhderakenteen hajoamista monesti hajottaa sen tuolla itseään-toteuttavalla-ennusteella.

Parisuhde on kuin perheyritys. Korkeat riskit, henkilökohtaista historiaa, jotain sanoinkuvailematonta painolastia ja unelmia tulevasta. Kun toinen – siis jätetyksi tulemista pelkäävä – alkaa siirtää resursseja ja omaa työmotivaatiotaan ulos firmasta ”varotoimenpiteenä”, ettei ”konkurssi vie kaikkea”. Toinen tämän tajutessaan on ihan aiheellisesti: ”No mitähän vittua!? Sä et oo tässä tosissasi ja mä täällä painan niska limassa duunia, kun sä siirrät sun mielenkiintoa ihan muihin juttuihin?”.

Tässä päästään mielenkiintoiseen rakennelmaan.

Uskollisuus ja pettäminen nähdään usein juuri tuon ”oletko sitoutunut?” ylimpänä (tai alimpana – miten nyt haluaa kaavionsa piirtää) tarkastelutasona. Se mikä vaaditaan, että hommassa on mitään järkeä (uskollisuus) tai mikä rikkoo kaiken (pettäminen) riippumatta muista asioista.

Kuitenkin, vaikka minun innostuksesta naisia kohtaan voi olla montaa mieltä, innostukseni – tai Rakkauteni – omaan puolisooni ei ole lakannut, vaikka olisin ollut kiinnostunut toisesta.

Ja tämän voin nyt myöntää niin itselleni kuin kaikille muillekin.

Minulle uskollisuuden ydin on halu olla toisen kanssa, henkilökohtainen halu häntä kohtaan, halu keskustella, halu nauraa, halata, Rakastella, tanssia, nauttia musiikista, tuijotella silmiin, pitää kädestä, suudella, hyväillä, sipaista ohimennessä, taputtaa pyllylle, työntää sormenpäitä hänen hiuksien läpi, tunnustella päänahkaa, poskea, kaulaa, laittaa lämmin käsi hänen olkapäälle, lämmittää molemia läheisyydellä, hengittää raskaasti ja kevyesti, kertoa, että toi on mun puoliso, kommentoida hävyttömästi ja seksuaalisesti latautuneesti ulkonäköä, havahtua yöllä käpälöintiin, kierähtää syliin, purra korvaa, lipaista, tarttua, meditoida ja mietiskellä toista ja toisen kanssa, katsoa eteen yhdessä, käännähtää katsomaan toista, solmien sormet tiukkaan pakettiin ja hymyn levittyä kasvoille, pieni työntyminen eteenpäin ja nenien koskeminen, sanattomasti ja sanoin ”Minä Rakastan Sinua.” -sanominen, siinä oleminen ja onnellistuminen, ”en vaihtais sekuntiakaan…”, vaikka mikä tulisi ja mörökölli minut veisi tai Sinut minulta, Rakkautemme ei ole vain tässä, vaan se on sielussamme, ihollamme, siirtynyt vereemme ja sydän sitä pumppaa aina tästä ikuisuuteen lävitsemme.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Tasan eivät käy

Naiset saavat keskimäärin vähemmän hyvää seksiä kuin miehet.

Tämän tajuaminen söi kertaheitolla pohjan siltä vitutukselta ja naisvihani ulottuvuudelta, jota olen potenut luultuani – kuten moni muukin mies – että nainen voi päättää enemmän seksistään kuin mies.

Olin nuori mies ja kävelin kotiin miespuolisen ystäväni kanssa. Olimme yhtä mieltä siitä, että jos olisimme naisia harrastaisimme paljon seksiä.

Kun jompikumpi meistä vilkkaan keskustelun puitteissa sitten käytti sanaa: ”Antaisin” ja lisäsi perään ”enemmän”. Vakavoiduin.

Ymmärsin, etten ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään. Siis naisena olemisesta tai seksistä naisena.

Sittemmin hukkasin tämän ajatuksen ja keskustelun. Nyt löysin molemmat uudelleen.

Luulin näet, että ymmärrän enemmän kuin ymmärsin. Luulin tietäväni miten tämä homma menee.

Luin jopa puolihuumorikirjaa, jossa kuvattiin tilannetta näin: ”Naiset elävät ylitarjonnasta.”.

Vakavammissa opuksissa puhuttiin evoluutiosta, jossa naisen pitää valita tarkemmin kumppaninsa (kuin miehen), koska valinnassa on potentiaalisena hintana 9kk pahoinvointi ja osittainen ruuanhankintakyvyttömyys pitkäksi aikaa.

Miehen taasen katsotaan evoluution kannalta hyötyvän tilanteesta, jossa hän upottaa siemennesteensä* mahdollisimman moneen reikään, mahdollisimman usein.

Todellisuudessa nainen on usein riskissä olla onnettomampi seksin suhteen kuin mies.

Mies harvoin joutuu seksiin.

Nainen yllättävän usein.

Mies voi suurimmaksi osaksi onnitella itseään yhdestä tai useammasta kulmasta sekstailtuaan. Nainen voi soimata itseään useammasta.

Miehelle, siis tässä yhteydessä puhutaan yksinkertaisuuden vuoksi heteromiehistä, riittää usein hyvän seksin saamiseksi, se yksinkertainen seikka, että kumppani on nainen – eikä oma käsi.

Jos seksikumppani on omasta kuivuneesta ihosta kärsivästä kädestä poiketen nainen JA nainen on vieläpä hyvännäköinen – se on jo todella suuri plussa. Niin suuri, että siitä voi jo puhua leuhkien saunaillassa tai ystävän kanssa soitellessa.

Kaikki tiedämme, että näin ei ole naisen laita.

Jos nainen harrastaa seksiä hyvännäköisen miehen kanssa, on suuri riski, että tämä mies on kusipää – aivan kuten hyvännäköinen nainenkin, koska ylitarjonta opettaa joillekin vittumaisia taitoja, jotka hyödyttävät parempien tarjousten saamisessa.

Kusipäämiehen kanssa seksi ei olekaan selkääntaputtelun arvoinen juttu naisilla.

Miehilläkö on? Kusipäänaisen kanssa sekstailu, hyvä juttu? Valitettavasti kyllä. Miehet lyövät ylävitosia herkästi, jos joku on ”pamauttanut” sitä kuumaa kissaa ja hylännyt tämän julmasti, koska nainen oli niin vittumainen.

Mies otti siis naiselta karkeasti sanottuna arvotavaraa ja römpsän tyhjennyksen jälkeen lähti pois – ns. ideaalitilanteessa. Ei mitään vakavampaa, vaan villiä ja hurjaa seksiä ärsyttävän hyvännäköisen naisen kanssa.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Päätän pohdinnan tähän: kaikki naiset, joiden kanssa seksi on ollut upeaa – ovat kaikki harmitelleet sen loppumista jossain vaiheessa. Se tunteiden sekoittuminen seksiin ja orgasmeihin sitoo naista psyykkisesti mieheen.

Toisin sanoen, ne miehet, joiden kanssa nainen saa upeaa seksiä, nainen on pakotettu usein olemaan kauemmin kuin he ehkä muuten haluaisivat olla.

Jokainen mies, joka nauttii upeasta seksistä naisensa kanssa, ei kadu aikaa naisen kanssa: ”Voi helvetti olis pitänyt tajuta lähteä siitä upeasta seksisuhteesta aiemmin!” – ei ole ikinä sanottu miesten saunailloissa, eikä tulla koskaan sanomaankaan, paitsi erittäin vittumaisena alistustekniikkana vierustovereita kohtaan.

Nainen tekee siis edelleen enemmän päätöksiä seksistä – mutta on huomattavasti enemmän päätöksentekoprosessinsa vanki – kuin mies ja siksi mies on itse asiassa keskimäärin enemmän kapteenin paikalla kuin nainen käytännössä, kun katsotaan asiaa yksilön onnellisuuden näkökulmasta.

Nainen voi olla siis onneton riippumatta kuinka paljon seksiä hänellä on. Miehen näkökulmasta kaikki muut asiat voivat odottaa tarvittaessa hyvinkin pitkään, jos seksiä on paljon ja se on loistavaa.

*PS: Pitipä googlettaa tuo sperma-asia. Olin siis sanomassa: ”upottaa siemenputkensa”. Mutta sellaista lääketieteellisestä terminologiasta katsottuna ei ole olemassakaan, kuten tiedämme.

Hauskinta googlauksessa oli, että kaikissa miehen siittimen poikkileikkauskuvissa on eri asiat osoitettuna. Siis missään ei ollut koko kattausta.

Joka tapauksessa: näyttäisi siis siltä, että miehellä on peniksen mitalta yksiputkijärjestelmä – toisin kuin hygieniasyistä siis naisen herkän limakalvojärjestelmän kannalta olisin toivonut – ja taika tehdään vaihtoventtiilillä virtsaputkea ennen.

Nooh, kuten koulusta tiedämme, naisen emätin on myös erittäin vihamielinen ympäristö miehen eritteille, johtuen juurikin limakalvojärjestelmän pyrkimyksestä pysyä terveenä.

Ja turhapa tässä on itkeä asiaa, naista säälien liiaksi, koska kyllähän tässä itse kukin on oraaliseksiä harrastanut vuosien varrella. Ja paljon. Siinä menee putket iloisesti pitkin naamaa joka tapauksessa.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Mitattava

”Jos joskus lähtisin hakemaan puolisoa vielä itselleni, etsisin erityisesti naista, joka oma-aloitteisesti pyrkii korjaamaan riitoja ja erimielisyyksiä.”

Ystäväni: ”Jaa… Mistä semmosia… Löytyis?” ja virnistys.

Hyvä kysymys, mutta miksi?

Miten tämä oli minulta hyvä huomio ja ystävältäni aiheellinen epäuskoinen piikittely?

Onko todella niin, että harmoniaan pyrkivien ns. pehmeiden naisten ulkopuolella tepastelevat tuittu-päät, eivät oman äkkipikaisuutensa jälkeenkään kykene olemaan järkeviä – kunnioittavia tai Rakastamaan?

Ennen kuin yksikään tuittu-pää alkaa kyseenalaistamaan yhtään enempää mitä juuri sanoin: miettikääs miten toimitte lastenne tai lemmikkienne kanssa?

Niitä teillä molempia kuitenkin usein on ja heidän kanssaan käyttäydytte aivan eri tavalla kuin puolisonne kanssa.

Toinen osapuoli on ollut ihan yhteistyökyvytön ja tunteet ovat kuumenneet… Silti voitte mennä pahoitellen toisen luokse ja hieroa sovintoa, kun kyse on lapsesta tai lemmikistä.

Puoliso ei saa tällaista korjaavaa Rakkautta osakseen. Välittämistä ja osoitusta hänen tärkeydestään.

Miehen vain ”kuuluu tietää” ja Rakastaa teitä ”sellaisena kuin te olette”… ”Huonoina ja hyvinä päivinä.”. Kokeilkaa Rakastaa miestänne, kuten osaatte Rakastaa niitä muitakin arvokkaita hahmoja elämässänne.

PS: Marilyn Monroe sanoi legendan mukaan: ”If you can’t handle me at my worst, you sure as hell don’t deserve me at my best.”.

Tämä ei tietenkään ole totta. Marilyn Monroe ei ole sanonut noin. On erittäin ikävää, että joku on alistanut omiin tarkoitusperiinsä yhden tilanttisen naisen voiman.

Käydään asia tiukasti läpi: https://www.quora.com/Did-Marilyn-Monroe-really-say-if-you-cant-handle-me-at-my-worst-then-you-dont-deserve-me-at-my-best

Ja vähän laveammin: https://www.elle.com/culture/celebrities/a15424/marilyn-monroe-misquotations/

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Kaksi, jota pelätään

Opin ’Vain Elämää’ -sarjasta, että Jannika B itse myi ajatuksen Temptation Island Suomi-tuotannolle käyttämään hänen tekemäänsä ”Kaksi, jotka pelkää”-kappaletta TV-sarjan tunnusmusiikkina. Tämän jälkeen kuvattiin vasta musiikkivideo TV-sarjan kuvauspaikalla. Enkä muuten tiennyt, että sama henkilö oli tehnyt lopputyönsä musiikkiartistien verotusmenettelyistä ja vaikuttanut vähintäänkin merkittävästi tai jopa ratkaisevasti artistien oikeudenmukaiseen veromuutokseen.

Prosessi.

Ensimmäisen tekstikappaleeni käsittelee toimintakulkua, jolla hukutan toisaalta aasin sillalta – sitoakseni otsikon sanaleikin taustoituksen varsinaiseen asiaan.

Kun kaksi mörköä Rakastuu – mitä siitä seuraa?

Teknisesti ottaen, jos kaksi – mitä tahansa otusta – Rakastuu, siitä tulisi seurata latteasti ilmaisten Rakkaustarina. On minusta kohtuullista olettaa, että ainakin Muumeissa esiintyvä Mörkö voisi hyvinkin sopivan puolisoehdokkaan löydettyään Rakastua. Tämä käy minusta ilmi jaksosta, jossa Mörkö saa sydämenmuotoisen näkinkengän ja tuntee epämääräisen positiivisia tunteita.

Noh. Täällä tosielämän puolella mörköjä – siis ihmisiä – on yllätyksellisen paljon, kun haastatellaan ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi minä olen, joidenkin yllätykseksi, ollut ja ehkä olen edelleenkin mörkö monelle kanssatallaajalle. Siis pelottava hahmo, jonka läsnä tuntee jotain epämääräisiä negatiivisia tunteita, esim. pelkoa tai ahdistusta.

Tiedän myös useammankin kumppanini olleen samalla tavalla mörköjä. Ehkä useimmiten eri syistä, kuin minä itse, mutta melko samalla tavalla loppujen lopuksi. Isäni on kuvannut asiaa minun kohdalta hyvin ymmärrettävästi, joten lainaan häntä: ”Ei sun kanssa pärjää!”. Tämä sietämätön tunne omasta voimattomuudesta, joutuessaan ”mörön hampaisiin”, kuvaa sekä minua että useampaakin kumppaniani.

Tästä päästään takaisin otsikkoon ja välikysymykseeni: Mitä siitä seuraa, kun kaksi mörköä, joita pelätään, Rakastuu?

Teknisesti ottaen se on yhdentekevää mitä siitä noin yleismaailmallisesti seuraa. Eniten ja ensimmäiseksihän kiinnostavaa on pohtia mitä heille – siis kahdelle mörölle ja heidän suhteelle – tapahtuu?

Ihmiset, joita pelätään syystä tai toisesta – pelätään ihan syystä. Toisin sanoen, kun möröt Rakastuvat, ovatko he immuuneja toistensa pelottaville piirteille?

Voisin kuvitella, että esimerkiksi seksuaalisessa sektorissa pelkoa aiheuttaneet kaksi mörköä voisivat olla jollain tasolla immuuneja toistensa pelottavuudelle. Toinen immuniteetti on esimerkiksi kunnianhimo (ks. House of Cards -TV-sarja), kun molempien kunnianhimo on samassa sektorissa, mutta ne ovat suojassa toisiltaan. House of Cards -sarjassa homma rullaa ihan mukavasti siihen asti päähenkilöpariskunnan suhteessa, kun molemmilla on toisiaan uhkaamaton rooli. Kun suhteen naisen mieli muuttuu miestään kohtaan ja kunnianhimo kohdistuu samaan jakamattomaan positioon – homma hajoaa, kuin korttitalo… noh, sarjan nimikin on vähän hutera.

Klassisia synergisiä ”kunnianhimoliittoja” ovat esimerkiksi kehoon/urheiluun liittyvät parisuhteet, joissa esimerkiksi pariskunta voi käydä yhdessä kuntosalilla, eikä kummankaan menestys uhmaa toista lainkaan. He kilpailevat täysin eristettyinä eri sukupuolikategorioissa. Näin ollen toisen treeniä voi rajoituksettomasti tukea ja se ikään kuin sataa myös omaan laariin, koska ko. segmentissä kuumavartaloisen puolison kanssa hengailu nostaa myös omia pisteitä. Homma on hyvin suojassa, aivan samalla tavalla, kuin hyväkuntoisen urheilijan mieli-keho-yhteys yksilönäkin – kunnes toiselle tulee esimerkiksi fyysinen vamma tai asennevamma estämään aiemmin yhteiseksi koettua harrastusta. Tai toinen saa omasta mielestään paremman kumppanuuspakettitarjouksen.

Voisin lässyttää tästä asiasta ikuisuuden, mutta siirrytään omaan sektoriini. Minun pelottavuuteni perustuu mm. prosessiteknisille intohimoilleni. Pystyn pyörittämään hyvinkin abstrakteja ja pitkiä ketjuja päässäni. Näiden ketjujen kautta mm. perustelut ja argumentointi ovat ääripisteessään psyykkisesti niin kuormittavia kuunnella, että vastaanottajan pää räjähtää huutaen samaan aikaan molempiin suuntiin:

  • ”Tuon on pakko olla totta – ei kukaan voi keksiä noin pitkää selitystä päästään ja vaikken ymmärtänyt siitä kuin puolet aivoillani, jokin minussa sanoo sen olevan juuri noin.”
  • ”Tuo ei voi missään tapauksessa pitää paikkaansa, koska silloin tulisin myöntäneeksi olleeni väärässä tai muuten vaan typerä.”

Ihmisen halu hallita asioita, tilanteita, ihmisiä ja itseään on kummallinen. Liian kovakourainen, äkillinen ja vaikeaselkoinen perusteleminen vastakkaiselle puolelle loukkaa mm. tätä hallinnan tunnetta.

Oikaistaan taas ja siirrytään hypoteesiin, jossa kaksi tällaista ”pelottavaa perustelijaa” kohtaisivat ja Rakastuisivat. Kaikki lienevät samaa mieltä, että tällaisessa liitossa kaksi mörköä eivät olisi immuuneja toistensa hampaisiin joutumiselle. Teknisesti ottaen voisivat olla, jos molemmat olisivat kiinnostuneita samoista asioista, jolloin molemmat voisivat oppia toisiltaan paremmiksi niissä yhteisesti tärkeiksi katsomissaan asioissaan. Mutta kaikki tiedämme, että näin vain harvoin on, että kaksi ihmistä olisivat kiinnostuksiltaan hyvin lähellä toisiaan – kun otetaan huomioon heidän henkiseltä aggressiivisuudeltaan haiseva perustelutekniikka, puhenopeus ja ratkaisuhalu käytännössä mihin vaan maailmanasiaan liittyen.

Käytin ”ratkaisuhalu”-sanaa ollakseni hetken armollinen itselleni, mutta olen kuullut kyllä myös saman kolikon toisenpuolen: ”Ongelmakeskeinen”. Tänään ystäväni kanssa – taas yksi perustelumörkö – puhelinkeskustelun jälkeen ymmärsin, että meidän kaltaiset ihmiset: näkevät ongelmia paikoissa, joissa niitä ei vielä ole.

Oikaisen taas. Nyt jos molemmat haluaisivat ratkaista samat ongelmat, homma pyörisi helvetin hyvin. Molempien prosessitekninen osaaminen tulisi tukemaan toisiaan. Käytännössä ongelmana on perustelumörköjen kiinnostuneisuus maailmasta ja sen asioista. Toisin sanoen, perustelumöröt ovat käytännössä aina ainakin omasta mielestään maailmaa nähneitä konkareita, joille on kertynyt kokemusta, näkemystä ja tietoa. Noh, edellä mainitut ovat tietysti melko subjektiivisia arvioita, mutta ne ovat siinä mielessä totta, että niitä on kertynyt joistakin sektoreista.

Todennäköisyys, että erillään kasvaneet kaksi perustelumörköä olisivat päätyneet samoihin kiinnostuksen kohteisiin on häviävän pieni. Ja vaikka heillä olisikin samat kohteet, heidän katsantakanta on mitä ilmeisimmin erilainen. Ja juuri tämä näkökulmaero on se mikä uhkaa kahden perustelumörön ihmissuhdetta, riippumatta sen laadusta, joskin ystäväpuolella turvana on, ettei perustelumörköjen kaikki keskustelut ole potentiaalisia uhkia. Parisuhteessahan jaetaan näennäisesti samaa piirakkakaaviota, jos toinen sanoo puolisonsa olevan aasi – no – sehän olen minä itse, eikä mikään ystävän hupsu kumppani.

Esimerkin omaisesti voitaisiin sanoa, että toinen parisuhteen osapuoli voisi miettiä arkitoimintojen prosessitekniikkaa ja nähdä täysin kiistattomana tosiasiana, ettei toisen suunnittelematon malli esimerkiksi ruoka- ja pyykkihuollon suhteen ole kenenkään järkevän ihmisen malli hoitaa asioita. Tämä on totta. Ja samanaikaisesti huonommin arkiprosessia hoitava voisi nähdä täysin kiistattomana tosiasiana, että mikäli parisuhteeseen – siis kahden ihmisen väliseen liittoon – ei panosteta, ei ole sitä yhteistä arkea pyöritettävänä. Tämä on samanaikaisesti totta.

Kaksi perustelumörköä voivat siis ottaa molemmat oman junaradan ja repiä toista omalle raiteille, koska ei ole muuta vaihtoehtoa menestyksekkääseen tulevaisuuteen ja laadukkaaseen nykyisyyteen.

Jos osapuolet osaavat kasvaa kunnioittamaan toisen osaamista ja arvoa, suhde voi kukoistaa poikkeuksellisella tavalla sekä sisäisesti että ulkoisesti. Molempien osaamista hyödyntäen, suhteen osapuolet ovat enemmän kuin osiensa summa. Jos molemmat repivät toista omille raiteilleen, matkaamatta mukisematta toisen vaunussa pätkiä – osapuolet ovat vähemmän kuin osiensa summa, koska matka ei etene jatkuvien riitojen vuoksi. Yksin etenisi nopeammin, pidemmälle ja mukavammin.

On helvetin vaikea hypätä toisen vaunuun, jos kokee sen menevän väärään suuntaan, väärällä tavalla, väärään hintaan ja soittavan taustalla väärää musiikkia. Minulta on usein kysytty: miksi sitten matkaan välillä tällaisissa vaunuissa? Tai ehkä paremminkin moni on ihmetellyt, eikä ole kehdannut edes suoraan kysyä, koska on ajatellut minun peesaavan toista junayhtiötä pelon vuoksi – enkä kunnioittaisi riittävästi omaa firmaani sanoakseni ”ei” tuolle väärälle vaunulle. Minä olen kuitenkin sitoutunut kasvamaan ihmisenä ja oma strategiani on ollut matkata välillä toiseenkin suuntaan, kuin siihen itsestäni oikealta tuntuvaan. Koska tällöin voi todella arvioida onko se oma luultu-oikea-suunta todella se oikea.

Ongelmaksi muodostuu toki tilanne, jos toinen on jo väärät vaununsa ja väärät matkat matkannut omasta mielestään. Juurikin nähtyään kirkkaasti, että se oma oikea suunta on todella se oikea. Tällöin matkustus menee kutakuinkin näin: aloitetaan näennäisesti matkaamalla molempien yhtiöillä, kunnes toisen omaa yhtiötä aletaan suosia koko ajan enemmän ja enemmän. Tällöin vähemmän yhteisiä matkoja omaan suuntaansa saava osapuoli voi joko fuusioida yhtiönsä enemmän matkoja järjestävään yhtiöön tai alkaa käyttää oman yhtiönsä palveluita yksin enemmän. Tai ehkä se kaihoisin, ostaa vuosittain molemmille sarjaliput oman yhtiönsä vaunuun ja pinota ne vuosittain odottamaan sitä hetkeä, kun toisen matka on käyty loppuun – ja oma yhtiö saa taas asiakasvirtaa.

Sanotaan, että juna-asemalla on lähdöntunnelmaa ja omituisena sattumuksena tuon viimeisen tekstikappaleen kirjoittaessa soi:

ja moni matka juna-asemalta suuntaa kohti kotia… ja kotisi on siellä missä sydämesi on.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Palvelutaso

Tarjoammeko kumppanillemme saman palvelutason, jota jaamme muille kumppanimme kategoriaa edustaville tahoille?

Naisten miehenä, minun kohdalla kysymys tietenkin kohdistuu naisiin. Eli annanko samaa hyvää kotiani asuttavalle naiselle ja maailmalla kohtaamilleni?

Aloitin pohtimaan tätä asiaa, kun mietin syitä parisuhteen kariutumiselle. Miksi parisuhteen eläväisenä pitäminen on niin paljon hankalampaa, kuin esimerkiksi ihastuminen ja siinä ”onnistuminen”. Eli rakastunut hörhöily ja romanttisten asioiden tekeminen.

Syynä on valitettavasti juurikin tämä palvelutasoeroavaisuus. Siis omalle puolisolle ei lähetellä viestejä, ei rivoja, eikä kivoja. Laitellaan ehkä jotain lyhyttä työmatkalla ollessa, mutta arjessa operatiivisesti hoidetaan juoksevia asioita. Ei turhia hempeillä.

Sitten tavataan jotain ”kiinnostavaa seuraa” maailmaa kulkiessa ja heidän kanssa käydään eläväisiä keskusteluja. Viehättäviä, intohimon sävyttämiä kiivaita debatteja, joissa hengästyksissään miettii toisen olevan aika seksikäs – vaikka onkin hiton ärsyttävä. Oma puoliso on vain ärsyttävä, kun debatoidaan – eikä niissä väittelyissä käytetä rikasta kieltä tai tutustuta toiseen. Arvomaailmojen kiinnostuneesta tutkimisesta puhumattakaan. Luulemme valitettavasti tuntevamme puolisomme paremmin, kuin itse asiassa yleensä tunnemmekaan.

Luulomme puolisomme tuntemisesta perustuu aivojemme heuristiseen kykyyn ennustaa riittävällä tavalla toisen toimintaa, josta päättelemme hänen motiivejaan. Puolisomme kohdalla hänen unohduksensa vääristyvät päässämme, että se johtuu tasan siitä, ettei hän oikeastaan Rakasta minua. Ihastusten kanssa unohdukset laitetaan: ”Emme tunne riittävän hyvin ja hän ei tiedä tämän asian olevan minulle tärkeä, kerron siitä hänelle.”.

Esimerkiksi teenjuontiin liittyviä yksityiskohtaisia selostuksia olen kuullut aiemmin kohtaamieni naisten suusta. Siis kuuma vesi + kasvipohjaista kamaa kuppiin = voi olla todella monimutkainen ja hienojakoinen prosessi. Itselläni tämä asia voisi olla vaikkapa viinit. Olen onneksi kuitenkin nähnyt kuinka vituralleen tällaisiin harrastuksellisiin asioihin suhtautuminen voi mennä, kun luullaan niiden olevan elämää suurempia. En siis ikimaailmassa haastaisi käsirysyä, vaikka joku sössöttäisi mitä tahansa viineihin liittyen.

Puoliso ei jaksa enää kiinnostua harrastuksistasi, koska ei koe niitä yhtä tärkeäksi. Uusi tuttavuus kuuntelee kiehtovaa puhettasi intohimosi kohteesta ja pitää sinua uskomattoman kiinnostavana tyyppinä, joka tietää valtavan paljon hänelle tuntemattomasta maailmasta. Olet se löytöretkeilijä, joka tulee kertomaan uusista löydetyistä mantereista, joissa oli aivan uudenlaisia eläimiä, kasveja ja ihmisiä.

Oletko sinä kiinnostunut oman puolisosi jutuista? Tuskin. Ompeluseuran ristipistohaaste tuntuu lähinnä haukotukselta ja ehkä laiskana silmien pyöräytyksenä. Onko ongelmana siis ”sisäinen myynti” suhteessa, jonka puuttumisen vuoksi emme enää kiinnostu toisesta ja pyri yllättämään häntä?

Luulemme monen vuoden jälkeen jo nähneemme ”riittävästi kumppanistamme”. Emme kuitenkaan koe, että kumppanimme ymmärtäisi tai kuulisi meitä riittävällä tavalla. Mikä hitto siinä on sitten niin vaikeaa ymmärtää, että jos meillä on puutteellinen tunnekokemus – olemme jättäneet joitain kiviä kääntämättä ja alueita tutkimatta kumppanimme maailmassa. Onko hänen näkökulma sittenkään se, jonka luulemme sen olevan?

Loppuviimein homma kilpistyy kommunikointiin. Jaksammeko tai haluammeko viestiä toistemme kanssa innostuneesti ja kiinnostuneesti? Tämähän se yökerhossa kaverin-kaverin kanssa ja kotonamme käydyn keskustelun ero on: tunnelataus ja asenteemme.

Konkreettisena esimerkkinä minulla asiassa on musiikki. Musiikki tarjoaa minulle yhden romantiikan väylän. Olen alkanut laulaa whatsapp-ääniviestien kautta. Halusin laulaa kumppanilleni, mutta ne eivät ole herättäneet suurta suosiota. Väittäisin, että se lentokoneen vierustoveri olisi erittäin otettu hänelle valitusta kertosäkeen pätkästä, joka tulisi vielä ”ihan ok” lauluäänellä luuriin.

Asia on siis kimurantti ja monimutkainen. Helposti menemme siitä missä aita on matalin, eli haemme arvostusta itsellemme sieltä mistä sitä saamme helposti. Parisuhteessa tämä on hankalaa, koska jos meillä itsellämme on kokemus, ettei toinen arvosta tai Rakasta meitä – emme ole kiinnostuneita antamaan hänen asioilleen arvoa. Uusien tuttavuuksien kanssa tämä ei ole ongelma, koska ei ole mitään ”aiempia töppäyksiä”.

Voisimmeko aloittaa parisuhteessa puhtaalta pöydältä ja mennä siihen ihastuksen kuplivaan tunteeseen? Laittaa ruusunpunaiset lasit ja sanoa alituiseen: ”Olet mahtava ihminen! Onneksi tapasin sinut juuri nyt ja tässä! Olen jo pitkään halunnut viettää aikaa sinunlaisen ihmisen kanssa, joka todella ymmärtää minua!”. Miten helvetissä noista alkusanoista päädymme tilanteeseen, jossa koemme, ettei toinen ymmärrä meitä? Mihin hittoon se yhdessä vietetty aika menee, jos kuvittelemme tuntevamme puolisomme ”tosi hyvin” ja hän ei ”tunne meitä yhtään”.

Pitäisi tehdä enemmän kokeiluja, kuten ihastuksiensa kanssa. Ehkä hän pitää kukista? Ehkä musiikista? Ehkä niskahieronnasta ja Barry Whitesta?Montako ”hän tykkää…”-asiaa tiedät kumppanistasi ja montaako niistä toteutat säännöllisesti? Tai edes satunnaisesti? Montako ”hän tykkää…” asiaa lisää selvität vuoden aikana?

Kategoriat
Konseptit

Kasvojen kohtalo

En ole toistaiseksi vielä tavannut naista, joka ymmärtäisi kasvojen menettämisen -mekaniikkaa luonnollisena osana kommunikointia. Tai ehkä paremminkin, en ole tavannut naista, joka olisi teräväkielinen ja sanavalmis – mutta osaisi kunnioittaa miesten pelisääntöjä tässä asiassa. Olen tavannut erittäin kohteliaita naisia, jotka näennäisesti kunnioittavat tätä pelisääntöä – mutta se ei perustu kriittisessä tilanteessa tilanantamiseen, vaan ihan yleiseen kohteliaisuuteen.

Samalla tavalla on paljon miehiä, jotka eivät väännä sanaharkkaa ”loppuun asti”. Ja harvassa ovat ne miehet, jotka pitävät puoliaan – mutta kunnioittavat toisen naamaa väittelyssä. Missään tapauksessa en itsekään osaa tätä riittävällä tasolla, mutta olen monessa tilanteessa – vaikka kuinka toisen naama on vituttanut ja on ollut vielä ammuksia – jättänyt tilanteen kaikille osapuolille tarkoituksellisen epäselväksi. Ei ole voittajia, ei ole häviäjiä.

Tämä ei jostain syystä käy sille naisrintamalle, jonka kanssa pääsee vääntämään oikein kunnolla asioista. Enkä oikeastaan ymmärrä, että miksei.

Olen useamman kerran kuullut monenkin naisen suusta: ”Miksi minun pitäisi perääntyä – kun tiedän olevani oikeassa?” tai ”Minkä takia hän ei sitten sanonut mitään?”. Nämä ovat ihan hyviä kysymyksiä, mutta yhtälailla olen ihmetellyt miten näiden tilanteiden jälkeen tulee yllätyksenä, että henkilö kostaa jossain välissä?

Okei, mies on vaikkapa kirjaillut kokouksessa esittämäänsä exceliin väärin jonkin rivin tai unohtanut jonkin asian siitä kokonaan. Tämä on virhe. Tästä teoriassa pitäisi voida huomauttaa, ilman sen suurempaa draamaa ja mies korjaisi asian todeten samalla: ”Aivan! Olipa hyvä huomio – minäpä… noin! Nyt se on oikein.”. Joissakin erittäin hyvin toimivissa organisaatioissa ja erittäin vakaan miespersoonan mokatessa tämä voikin mennä näin. Harvemmin.

Tämä kasvojen – siis kunnian – säilyttämisen kulttuuri on vanha. Mietimme tänään ystäväni kanssa aikaa, jolloin mentiin läpsimään hanskalla toista naamaan ja tällä ystävällismielisellä tempauksella kerrottiin: ”Jompikumpi meistä kuolee huomenna.”. Noh, toinen kuoli – siis loukkaaja tai loukattu – mutta jäljelle jäänyt sai pitää kunniansa… ja henkensä.

Nykymaailmassa kukaan ei korporaatiomaailmassa menetä henkeään, mutta monessa kulttuurissa harva saa pitää myöskään kunniaansa. Tämä on hankalaa, koska emme valitettavasti miehinä ole mahdottomasti kasvaneet noista edellä kuvatuista kaksintaisteluajoista.

”Kunnioituksen puute” mainittiin miesten puolelta yleisimpänä ongelmana parisuhteessa. Naisten kyselytuloksen kärkisijaa piti ”minua ei kuu(nne)lla”. Molemmat ovat hyvin abstrakteja ja vaikeasti ”todisteltavia” toimenpiteitä. Yllätyksellisesti kunnioituksen puute on myös vaikea asia ymmärtää. Kuulluksi tuleminen ei liene yleensä niin hankala, mutta onhan siitäkin esimerkkejä, joissa nainen kertoo miehelle, ettei tämä oikeasti kuule mitä kerron. Klassikko lienee tilanne, jossa nainen kertoo omia hankalia tunteitaan ja mies kuulee vain ongelman, jota lähtee ratkaisemaan (tätä pyöritellään kirjassa: ”Miehet ovat Marsista – Naiset Venuksesta.”).

Kasvojen säilyttämiseen liittyy kohtelias käytös erityisesti. Asia on monimutkainen, joten kerron vain lyhyesti tehokkaan toimintamallin, jota itse kukin voi pyöritellä – olisiko mahdollinen ilmaisumuoto itselleni.

Kun edellä kuvatussa excel-virheessä havaitset ongelman ja olet vakuuttunut, ettei asia voi odottaa kokouksen jälkeen korjausta. Ilmaise asia tavalla, jossa muille kuulijoille tulee vaikutelma, ettei excelin esittäjä ole suoranaisesti mokannut. Voit vaikkapa kertoa: ”Hei Jorma, mehän taidettiin pohtia vielä viimeksi, että voisimme sisällyttää tähän meidän varsinaisen tilikartan menoista myös xxx ja sen voisi lisätä riville yyy.”. Jos Jorma on fiksu, hän ymmärtää yskän ja tekee ehdottamasi lisäyksen sekä nyökkää kiitollisesti suuntaasi – muistaen palveluksesi. Asia jää teidän väliseksi.

Tätä esimerkkiä kirjaillessani tuli mieleen, että ehkäpä tämä on juuri se naisten kasvojen menettämisen -konseptin ymmärryksen ongelma. Epäpätevät ihmiset, olivatpa he sitä oikeasti tai pelkästään ”minun mielestä”, ärsyttävät niin paljon, ettei heille halua antaa mitään pakotietä heidän omasta osaamattomuudestaan. Toisin sanoen, ehkäpä tarkoituksena onkin siis savustaa heitä ulos organisaatiosta.

Tässä savustuksessa on vain se ongelma, että jos se muodostuu ensisijaiseksi toimintamalliksi – se lyö kynsille ja pahasti omassa parisuhteessa.

No joo – joku voisi irvailla, että eikö myös parisuhteesta kuulu savustaa epäpätevä ihminen ulos, mutta kaikki tiedämme, että vaikka kuinka se kumppani meitä lyö milloin milläkin tavalla; jos hän ei meitä jätä tai itse lähde, hän haluaa olla kanssamme. Pahimmillaan kuvio menee siis niin, että savustamme ulos organisaatiostamme sen tyypin, jonka luulimme ”kestävän kritiikkiä” ja jäämme yksin. Parisuhteessa kirjaimellisesti.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Runot

Rakkauden määritelmä

Haluan Sinulle hyvää.
Koko sydämeni kainosti hymyilee antaessaan kaiken.
Se on Rakkauden määritelmä.

Rakastaa voi monella tapaa.

Rakastat. Hänen, on onnesi.
Hän on lapsesi, sukulaisesi tai ystäväsi.
Ei ole ehtoja. Te vain soljutte eteenpäin.
Rakkauden virta ympäröi teidät ja kellutte.

Rakastat. Olet hänestä ylpeä ja hän tuo onnea.
Et rakasta. Hän ei tee yhteistyötä, eikä ymmärrä.
Rakastat. Hän ilahduttaa sinua ja hengähdät ihailua.
Et rakasta. Olet sanonut jo riittävän monta kertaa.
Rakastat. Hän tulee lähelle ja ottaa sinut syliinsä.
Hän on kumppanisi, puolisosi ja joskus silmäteräsi.

Haluan Sinulle hyvää.
Koko sydämeni kainosti hymyilee antaessaan kaiken.
Haluan jakaa koko elämäni kanssasi kulkien,
maata vierelläsi ja usein sisälläsi.
Ottaa vastuuta ja kasvaa ihmisenä.
Se voisi olla romanttisen Rakkauden määritelmä.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Seksi(k)ä(s)

Minulle tuli jokin äkillinen halu ratkaista seksikkyyden rakenne tänään. Ratkaisu tuntui itsestäänselvältä: (nautinnollisen) seksin todennäköisyys = seksikkyys.

Moni mies vastaa, että nainen on seksikkäimmillään vähissä vaatteissa – ei kokonaan alasti. Miehet ovat tutkitusti hyvin visuaalisia seksuaalisuudessaan, joten esteetön näkymä olisi loogisempi. Vähäpukeisuuden seksikkyyttä kuvataan usein: ”Jättää tilaa mielikuvitukselle.”. Selvä seksin kohonnut todennäköisyys (alusvaatteet) ja antaa selvän seuraavan toimintasuunnitelman. Aktivoi siis aivoja, mutta hyvin suoraviivaisesti – ei liian rasittavaa.

Samalla tavoin moni vihjaileva ja muotoja korostava pukeutuminen koetaan seksikkäänä, mutta seksikkyyden alleviivaus esim. liian lyhyellä hameella, voimakkaalla meikillä ja liian vähäisellä ylävartalon verhoamisella – koetaan usein kokonaisuutena seksikkyyttä laskevana – vaikka näennäisesti seksin todennäköisyys olisikin kohonnut. Fiksut ihmiset toki ymmärtävät, että mikään pukeutuminen ei todellisuudessa kohota seksin todennäköisyyttä juuri sinulle. Toisaalta itsevarmat ihmiset kokevat, että jos he todella haluavat seksiä – he sitä saavat. Hieman nurinkurisesti todella itsevarma ihminen ei mene koskaan sieltä missä aita on matalimmillaan.

Tästä päästään henkilökohtaiseen kuvitelmaan omasta seksikkyydestä. Kun itse ajattelee seksiä – voi kuvitella olevansa seksikäs – koska itsellä on kohonnut todennäköisyys seksille. Tähän vaikuttaa voimakkaasti oma perusitsevarmuus omasta seksikkyydestä. Esim. liian pitkä torjuntaputki voi aiheuttaa ahdistusta, koska ajatukset ohjautuvat herkästi todennäköisyyslaskelmassa nollaa kohti. Itsevarmuuden menetys tai sen epäselvyys laskee seksikkyyttä ja seksin todennäköisyyttä.

Mielenkiintoiseksi kuvion tekee parisuhdedynamiikan arviointi. Parisuhteessa tulee yleensä tilanteita, joissa toinen osapuoli (tai pahimmillaan molemmat samanaikaisesti) kokee tulleensa torjutuksi. Molempien torjutuksitulemisen tilanteita ovat mm. treffi-ilta, jonka kotimatkalla jompikumpi osapuoli avaa ”väärän keskustelun” ja tunnelma sulaa kasaan kuin jäätelökakku auringossa. Kuuntelijana ollut osapuoli pitää keskustelunavaajaa torjujana, koska ”vei fiilikset” ja keskustelunavaaja pitää kuuntelijaa yliherkkänä viedessään keskustelun riidaksi.

Näin ollen omaa kumppania kohtaan voi olla negatiivisia odotusarvoja seksin todennäköisyyksiä kohtaan, jos edellä kuvattuja tilanteita ei pureta kunnolla ja päädytä anteeksiantoon. Tällöin molemmille voi jäädä pelkoja tai muutoin epämääräinen tunne seksin todennäköisyyttä kohtaan – vaikka oma mieli olisi seksiin positiivisesti jossain hetkessä kallellaan.

Hassuksi homman tekee todennäköisyyslaskelman vääristyminen. Oman kumppanin seksikkyys voi laskea edellä kuvattujen esimerkkitilanteiden vuoksi, koska seksin todennäköisyys muuttuu erittäin epäselväksi. Ikään kuin oman ymmärtämättömyyden takia (miksi emme edenneet seksiin taaskaan?) ajetaan torjunnanpelossa oman kumppanin seksitodennäköisyyttä kohti nollaa ja seksikkyyttä viedään samalla. Tämä tietenkin aiheuttaa kierteen, joka muodostaa itseään-toteuttavan-ennustuksen.

Miksi tämä on oleellinen pointti?

Arvioimme joskus täysin epäreilusti kumppaniamme. Tuntematon henkilö ei ole todennäköisempi seksipartneri. Oma puolisosi on. Kaikki data tukee tätä. Kumppanisi tulisi olla seksikkäin koko maailmassasi.

Asiaan valitettavasti vaikuttaa ns. trendikäyrä ja kulmakerroinlaskenta. Tämä iskee pahimmin pariskuntiin, joilla on ollut aluksi paljon seksiä ja se vähitellen tai rajummin vähenee koko ajan. Osapuolet voivat näin ollen arvioida seksin jossain vaiheessa loppuvan kokonaan. Toisin sanoen, kumppanin seksikkyys katoaa simuloinnin vuoksi, joka muodostaa taas itseään-toteuttavan-ennustuksen.

Kiire on pahin syöpä tässä yhtälössä ja valitettavan yleinen ansa. Sen perusteella voidaan ikään kuin selitellä ensin itselle ja sitten toiselle seksin vähyyttä. Sitten selitykset kieppuvat kuin tornado, eikä kukaan enää jonkun ajan päästä muista, miten tilanne päätyi ihanasta ihastumisvaiheesta nykyiseen ”Tää nyt vaan on tällaista.”. Sitten päästään klassisiin kilpiin: ”Ei se alkuhuuma kestä.”.

Tällä kuviolla parisuhteen osapuolet ajavat itsensä vaaralliseen tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät ole enää lapasessa. Oudoksumani tilanne, jossa vähemmän seksiä parisuhteessaan haluava osapuoli voi pettää puolisoaan jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa. Sama syy. Seksikkyyden kokemus. Mutta fataalisti arvio ei muodostu partnerin seksikkyydelle, vaan tämän viestinnälle: hän pitää minua todella seksikkäänä. Ja toiminta-alusta on valmis: seksin todennäköisyys kohoaa merkittävästi.

Tuntemattomien – tai vaarallisimmillaan yksinomaan positiivisessa viitekehyksessä tavattujen tuttujen – seksikkyys on yllättävä. Siis tunteiden voimakkuus yllättää aina, jos niitä ei ole onnistunut käymään läpi itsenäisesti ensin ja tämä aiheuttaa merkittävän riskin parisuhteelle.

Seksikkyyden kokemus on parhaimmillaan kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet pohjaavat seksikkyyden arvionsa kestävästi todellisuudelle. Seksin todennäköisyys pysyy korkeana ja kumppania arvioidaan reilusti… Tai hieman yliarvostaen tarvittaessa ja kumppani vastaa tähän riittävän säännöllisesti.

Seksikkyyden kokemus on tällöin vahvalla pohjalla ja mieli vapautuu miettimään merkityksellisempää seksikkyyden sisältöä: miltä kumppanini (tai lyhyemmän ajan seksipartnerini) tuntuu ja hivelee aistejani minun mielikuvissa? Miten ihanaa onkaan haaveilla hänen vartalosta, sanoista ja kosketuksesta? Miten haluankin suudella häntä?

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Vinkit

Yhteistä omaisuutta

Kävellessäni pikaruokalaan tyttöystäväni kanssa – aistin, että jotain on pielessä. Sanoin itselleni: ”Selviämme kaikista haasteista. Ja minä saan kaiken ratkaistua. Ainoa mitä en kestäisi, olisi saada kuulla, ettei hän enää rakasta minua.”.

Noin varttia myöhemmin sain kuulla nuo sanat ensimmäisen kerran. Hajosin täysin.

Toisessa suhteessa olimme sopineet keskeisimmäksi asiaksi pitää keskusteluyhteyden aina auki. Asiat eivät olisi ongelmia, jos puhuisimme mielemme aina auki. Sitten eräänä päivänä hänelle tuli se ihastus, josta tieto ei enää liikkunutkaan reaaliaikaisesti, vaan sain noutaa paketin hieman ennen joulua – kun sitä oli haudottu logistiikkakeskuksessa hyvä tovi ja suhteen purkusopimus oli saatekirjeenä.

Sitten sain oikein kunnon pakit. Olin hoitanut huonosti omaa puoltani toiminnallisesti, mutta täysin avoimin kortein. Kävelin tilanteeseen oikein uskoa, intoa ja Rakkautta täynnä – ilman minkäänlaista suojavarustusta ja paloin poroksi. Heräilin porona rantakaislikon suhinaan ja sorsien vaakkumiseen. Jonkin aikaa myöhemmin vastaanotin sanoman: ”En oikeastaan varmaan koskaan rakastanutkaan sinua.”. Pam. Raivostuin. Kirjoitan tämän hyvin tietoisena siitä, että näytän aivan todella urpolta. Olen nyt päässyt asiassa eteenpäin ja haluan kirjoittaa tämän muistiin.

Ensimmäinen tekninen selkänoja, jonka sain viikko sitten oli: ”Miksi käytän aikaa ja energiaa ihmisiin, jotka eivät tee samoin minulle?”. Aivan. Tuhlausta, joka pitää lopettaa.

Ja nyt vihdoin sain selville miksi tuo ”rakkaudettomuuden kokemus” satutti minua molemmilla kerroilla niin kovin. Still does, vaatii vielä taitoja/aikaa pystyä poistamaan korruptoituneet tiedostot levyltä. Mutta uusien varalle tiedän käsittelymekanismin.

Ensinnäkin en ole ollut koskaan varma Rakastaako kukaan minua täysin pyyteettömästi. Oma perhe- ja Jumala -suhteeni on aina keikkunut tämän kysymyksen äärellä. Olenko Rakastettu, kun en sitä ansaitse? Tämä on luonnollisesti puolikkaan kirjan kokoinen pohdinta, joten konsepti riittää tässä vaiheessa. Jokainen ”en rakasta” -lausahdus vääntää veistä haavassani, jota en ole osannut puhdistaa ja kursia umpeen.

Toisekseen ”en rakasta” on tarkalleen ottaen kääntynyt päässäni muotoon: ”tunteemme toisiamme kohtaan, sinun ja minun molempien yhteinen tunneympäristö on ollut valetta”. Siis olen toisen rakkaudettomuuden julistuksessa joutunut luopumaan omasta Rakkaudestani samalla kertaa. Ja tämä on ollut väärin.

Nyt osaan erottaa omat tunteeni ja toisen tunteet. Ymmärrän, että minulla voi olla tunteita, joita toisella ei ole ja hänellä tunteita, joita minulla ei ole. Jos tämä tuntuu itsestään selvältä, ajattele itsesi alttarille ja toinen tuumaa kohdan: ”Sanokoon sen nyt tai vaietkoon iäksi.” jälkeen: ”No hyvä, kun kysyit, minä en muuten rakasta sinua.” ja kävelee alttarilta pois. Se tunne mikä tuossa tilanteessa tulisi: ”Eivät minun tunteet… Se, jota olen kokenut tuon ihmisen kanssa, voi olla näin väärin.”.

Olen aina mennyt suhteisiini sisään syvälle ja hukannut osin itseni. Tästä en ole vielä mielipidettä muodostanut, vaikka moni onkin tätä vastaan. Minä toivon tunneympäristön itselleni, jossa voin tuntea turvallisesti kaikki tunteeni ja voin halutessasi mukautua sekä lähentyä kumppanini kanssa enemmän yhdeksi kokonaisuudeksi, kuin kahdeksi yksilöksi.

Rakkaus on minulle yhteistä omaisuutta, jota ei saa laittaa roskalavalle yksipuolisella päätöksellä. Suhteen voi päättää ja tunteiden muuttumisesta on hyvä keskustella, mutta rakkaudettomuuden julistaminen ei tuo sitä lisäarvoa, jolla kunnioitetaan molempia osapuolia.

”En rakasta” perustuu ajatukseen, että en saa kanssasi sitä mitä toivon itselleni. En tunne sitä mitä haluan tuntea. Ja siinä on aina joko löydös tai etsintä taustalla, jossa on havaittu muualla olevan lupaavia merkkejä sen halun täyttymisestä.

Vinkki: kiittäminen yhteisestä ajasta ja hyvien hetkien listaaminen on todella paljon parempi malli päättää keskustelut, kuin ottaa takaisin peitto, johon toinen on saanut kääriytyä tässä joskus kylmässä maailmassa. Antakaa rievun pala toiselle, jos tarvitsette peiton itsellenne. Hän voi sitten joskus niistä paloista saada oman peiton.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Suojassa

Suojassa oleminen ihmissuhteessa tarkoittaa:

  • Luottamusta siihen, että keskusteluyhteys on ja pysyy, vaikka tulisi kovakin sanallinen vääntö jostakin 
  • Uskoa, että toinen ei tarkoituksellisesti pyri satuttamaan
  • Molemmilla on riittävästi merkittäviä menetettäviä ja saavutettavia asioita suhteen kautta
  • Suhde on vapaaehtoinen ja siinä halutaan olla. Halun lakatessa suhteen laatua voidaan muuttaa ja molemmat sitoutuvat siihen.

    Seikkoja on vielä tietenkin paljon enemmän, mutta tuossa on kuvattu riittävästi päästäkseen minun ajatuksesta kiinni. Listaa katsellessa on helppo ymmärtää, että meillä on todella vähän ihmissuhteita, joissa koemme olevamme turvassa.

    Ilman oloa, että on suojassa, on vaikea jakaa ja kertoa vaikeita sisäisiä pohdintoja. Tämä tilanne on valitettavan yleinen juuri parisuhteissa. Samasta syystä lastenhankinta ja naimisiin meneminen koetaan tärkeiksi luottamusta ja suhdetta lujittavista teoista. Ne palvelevat sitoutumista.

    Epäterveellisessä ihmissuhteessa suojassa olemisen tunne voi tulla esimerkiksi siitä, että omistaa jotakin dataa keskustelukumppanistaan, jolla voi merkittävällä tavalla satuttaa tätä. Tämä pelotevaikutus toimii sitten tarvittaessa riittävänä kiristyskeinona, jolla saadaan tilanne taas omiin käsiin.

    Hallinnantunteen menettäminen on turvattomassa ihmissuhteessa ja turvattomuuteen tottuneella ihmisellä selkeä tunnereaktio ongelmatilanteissa. Asia lipuu käsistä ja sen haltuunotto on arvokasta.

    Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan voi suitsia… Ei edes uhkavaatimuksilla. Suhde heihin pitää tehdä arvottomaksi ja irtautua siitä. Vain se tuo itselle jonkin asteista suojaa.