Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Kaksi, jota pelätään

Opin ’Vain Elämää’ -sarjasta, että Jannika B itse myi ajatuksen Temptation Island Suomi-tuotannolle käyttämään hänen tekemäänsä ”Kaksi, jotka pelkää”-kappaletta TV-sarjan tunnusmusiikkina. Tämän jälkeen kuvattiin vasta musiikkivideo TV-sarjan kuvauspaikalla. Enkä muuten tiennyt, että sama henkilö oli tehnyt lopputyönsä musiikkiartistien verotusmenettelyistä ja vaikuttanut vähintäänkin merkittävästi tai jopa ratkaisevasti artistien oikeudenmukaiseen veromuutokseen.

Prosessi.

Ensimmäisen tekstikappaleeni käsittelee toimintakulkua, jolla hukutan toisaalta aasin sillalta – sitoakseni otsikon sanaleikin taustoituksen varsinaiseen asiaan.

Kun kaksi mörköä Rakastuu – mitä siitä seuraa?

Teknisesti ottaen, jos kaksi – mitä tahansa otusta – Rakastuu, siitä tulisi seurata latteasti ilmaisten Rakkaustarina. On minusta kohtuullista olettaa, että ainakin Muumeissa esiintyvä Mörkö voisi hyvinkin sopivan puolisoehdokkaan löydettyään Rakastua. Tämä käy minusta ilmi jaksosta, jossa Mörkö saa sydämenmuotoisen näkinkengän ja tuntee epämääräisen positiivisia tunteita.

Noh. Täällä tosielämän puolella mörköjä – siis ihmisiä – on yllätyksellisen paljon, kun haastatellaan ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi minä olen, joidenkin yllätykseksi, ollut ja ehkä olen edelleenkin mörkö monelle kanssatallaajalle. Siis pelottava hahmo, jonka läsnä tuntee jotain epämääräisiä negatiivisia tunteita, esim. pelkoa tai ahdistusta.

Tiedän myös useammankin kumppanini olleen samalla tavalla mörköjä. Ehkä useimmiten eri syistä, kuin minä itse, mutta melko samalla tavalla loppujen lopuksi. Isäni on kuvannut asiaa minun kohdalta hyvin ymmärrettävästi, joten lainaan häntä: ”Ei sun kanssa pärjää!”. Tämä sietämätön tunne omasta voimattomuudesta, joutuessaan ”mörön hampaisiin”, kuvaa sekä minua että useampaakin kumppaniani.

Tästä päästään takaisin otsikkoon ja välikysymykseeni: Mitä siitä seuraa, kun kaksi mörköä, joita pelätään, Rakastuu?

Teknisesti ottaen se on yhdentekevää mitä siitä noin yleismaailmallisesti seuraa. Eniten ja ensimmäiseksihän kiinnostavaa on pohtia mitä heille – siis kahdelle mörölle ja heidän suhteelle – tapahtuu?

Ihmiset, joita pelätään syystä tai toisesta – pelätään ihan syystä. Toisin sanoen, kun möröt Rakastuvat, ovatko he immuuneja toistensa pelottaville piirteille?

Voisin kuvitella, että esimerkiksi seksuaalisessa sektorissa pelkoa aiheuttaneet kaksi mörköä voisivat olla jollain tasolla immuuneja toistensa pelottavuudelle. Toinen immuniteetti on esimerkiksi kunnianhimo (ks. House of Cards -TV-sarja), kun molempien kunnianhimo on samassa sektorissa, mutta ne ovat suojassa toisiltaan. House of Cards -sarjassa homma rullaa ihan mukavasti siihen asti päähenkilöpariskunnan suhteessa, kun molemmilla on toisiaan uhkaamaton rooli. Kun suhteen naisen mieli muuttuu miestään kohtaan ja kunnianhimo kohdistuu samaan jakamattomaan positioon – homma hajoaa, kuin korttitalo… noh, sarjan nimikin on vähän hutera.

Klassisia synergisiä ”kunnianhimoliittoja” ovat esimerkiksi kehoon/urheiluun liittyvät parisuhteet, joissa esimerkiksi pariskunta voi käydä yhdessä kuntosalilla, eikä kummankaan menestys uhmaa toista lainkaan. He kilpailevat täysin eristettyinä eri sukupuolikategorioissa. Näin ollen toisen treeniä voi rajoituksettomasti tukea ja se ikään kuin sataa myös omaan laariin, koska ko. segmentissä kuumavartaloisen puolison kanssa hengailu nostaa myös omia pisteitä. Homma on hyvin suojassa, aivan samalla tavalla, kuin hyväkuntoisen urheilijan mieli-keho-yhteys yksilönäkin – kunnes toiselle tulee esimerkiksi fyysinen vamma tai asennevamma estämään aiemmin yhteiseksi koettua harrastusta. Tai toinen saa omasta mielestään paremman kumppanuuspakettitarjouksen.

Voisin lässyttää tästä asiasta ikuisuuden, mutta siirrytään omaan sektoriini. Minun pelottavuuteni perustuu mm. prosessiteknisille intohimoilleni. Pystyn pyörittämään hyvinkin abstrakteja ja pitkiä ketjuja päässäni. Näiden ketjujen kautta mm. perustelut ja argumentointi ovat ääripisteessään psyykkisesti niin kuormittavia kuunnella, että vastaanottajan pää räjähtää huutaen samaan aikaan molempiin suuntiin:

  • ”Tuon on pakko olla totta – ei kukaan voi keksiä noin pitkää selitystä päästään ja vaikken ymmärtänyt siitä kuin puolet aivoillani, jokin minussa sanoo sen olevan juuri noin.”
  • ”Tuo ei voi missään tapauksessa pitää paikkaansa, koska silloin tulisin myöntäneeksi olleeni väärässä tai muuten vaan typerä.”

Ihmisen halu hallita asioita, tilanteita, ihmisiä ja itseään on kummallinen. Liian kovakourainen, äkillinen ja vaikeaselkoinen perusteleminen vastakkaiselle puolelle loukkaa mm. tätä hallinnan tunnetta.

Oikaistaan taas ja siirrytään hypoteesiin, jossa kaksi tällaista ”pelottavaa perustelijaa” kohtaisivat ja Rakastuisivat. Kaikki lienevät samaa mieltä, että tällaisessa liitossa kaksi mörköä eivät olisi immuuneja toistensa hampaisiin joutumiselle. Teknisesti ottaen voisivat olla, jos molemmat olisivat kiinnostuneita samoista asioista, jolloin molemmat voisivat oppia toisiltaan paremmiksi niissä yhteisesti tärkeiksi katsomissaan asioissaan. Mutta kaikki tiedämme, että näin vain harvoin on, että kaksi ihmistä olisivat kiinnostuksiltaan hyvin lähellä toisiaan – kun otetaan huomioon heidän henkiseltä aggressiivisuudeltaan haiseva perustelutekniikka, puhenopeus ja ratkaisuhalu käytännössä mihin vaan maailmanasiaan liittyen.

Käytin ”ratkaisuhalu”-sanaa ollakseni hetken armollinen itselleni, mutta olen kuullut kyllä myös saman kolikon toisenpuolen: ”Ongelmakeskeinen”. Tänään ystäväni kanssa – taas yksi perustelumörkö – puhelinkeskustelun jälkeen ymmärsin, että meidän kaltaiset ihmiset: näkevät ongelmia paikoissa, joissa niitä ei vielä ole.

Oikaisen taas. Nyt jos molemmat haluaisivat ratkaista samat ongelmat, homma pyörisi helvetin hyvin. Molempien prosessitekninen osaaminen tulisi tukemaan toisiaan. Käytännössä ongelmana on perustelumörköjen kiinnostuneisuus maailmasta ja sen asioista. Toisin sanoen, perustelumöröt ovat käytännössä aina ainakin omasta mielestään maailmaa nähneitä konkareita, joille on kertynyt kokemusta, näkemystä ja tietoa. Noh, edellä mainitut ovat tietysti melko subjektiivisia arvioita, mutta ne ovat siinä mielessä totta, että niitä on kertynyt joistakin sektoreista.

Todennäköisyys, että erillään kasvaneet kaksi perustelumörköä olisivat päätyneet samoihin kiinnostuksen kohteisiin on häviävän pieni. Ja vaikka heillä olisikin samat kohteet, heidän katsantakanta on mitä ilmeisimmin erilainen. Ja juuri tämä näkökulmaero on se mikä uhkaa kahden perustelumörön ihmissuhdetta, riippumatta sen laadusta, joskin ystäväpuolella turvana on, ettei perustelumörköjen kaikki keskustelut ole potentiaalisia uhkia. Parisuhteessahan jaetaan näennäisesti samaa piirakkakaaviota, jos toinen sanoo puolisonsa olevan aasi – no – sehän olen minä itse, eikä mikään ystävän hupsu kumppani.

Esimerkin omaisesti voitaisiin sanoa, että toinen parisuhteen osapuoli voisi miettiä arkitoimintojen prosessitekniikkaa ja nähdä täysin kiistattomana tosiasiana, ettei toisen suunnittelematon malli esimerkiksi ruoka- ja pyykkihuollon suhteen ole kenenkään järkevän ihmisen malli hoitaa asioita. Tämä on totta. Ja samanaikaisesti huonommin arkiprosessia hoitava voisi nähdä täysin kiistattomana tosiasiana, että mikäli parisuhteeseen – siis kahden ihmisen väliseen liittoon – ei panosteta, ei ole sitä yhteistä arkea pyöritettävänä. Tämä on samanaikaisesti totta.

Kaksi perustelumörköä voivat siis ottaa molemmat oman junaradan ja repiä toista omalle raiteille, koska ei ole muuta vaihtoehtoa menestyksekkääseen tulevaisuuteen ja laadukkaaseen nykyisyyteen.

Jos osapuolet osaavat kasvaa kunnioittamaan toisen osaamista ja arvoa, suhde voi kukoistaa poikkeuksellisella tavalla sekä sisäisesti että ulkoisesti. Molempien osaamista hyödyntäen, suhteen osapuolet ovat enemmän kuin osiensa summa. Jos molemmat repivät toista omille raiteilleen, matkaamatta mukisematta toisen vaunussa pätkiä – osapuolet ovat vähemmän kuin osiensa summa, koska matka ei etene jatkuvien riitojen vuoksi. Yksin etenisi nopeammin, pidemmälle ja mukavammin.

On helvetin vaikea hypätä toisen vaunuun, jos kokee sen menevän väärään suuntaan, väärällä tavalla, väärään hintaan ja soittavan taustalla väärää musiikkia. Minulta on usein kysytty: miksi sitten matkaan välillä tällaisissa vaunuissa? Tai ehkä paremminkin moni on ihmetellyt, eikä ole kehdannut edes suoraan kysyä, koska on ajatellut minun peesaavan toista junayhtiötä pelon vuoksi – enkä kunnioittaisi riittävästi omaa firmaani sanoakseni ”ei” tuolle väärälle vaunulle. Minä olen kuitenkin sitoutunut kasvamaan ihmisenä ja oma strategiani on ollut matkata välillä toiseenkin suuntaan, kuin siihen itsestäni oikealta tuntuvaan. Koska tällöin voi todella arvioida onko se oma luultu-oikea-suunta todella se oikea.

Ongelmaksi muodostuu toki tilanne, jos toinen on jo väärät vaununsa ja väärät matkat matkannut omasta mielestään. Juurikin nähtyään kirkkaasti, että se oma oikea suunta on todella se oikea. Tällöin matkustus menee kutakuinkin näin: aloitetaan näennäisesti matkaamalla molempien yhtiöillä, kunnes toisen omaa yhtiötä aletaan suosia koko ajan enemmän ja enemmän. Tällöin vähemmän yhteisiä matkoja omaan suuntaansa saava osapuoli voi joko fuusioida yhtiönsä enemmän matkoja järjestävään yhtiöön tai alkaa käyttää oman yhtiönsä palveluita yksin enemmän. Tai ehkä se kaihoisin, ostaa vuosittain molemmille sarjaliput oman yhtiönsä vaunuun ja pinota ne vuosittain odottamaan sitä hetkeä, kun toisen matka on käyty loppuun – ja oma yhtiö saa taas asiakasvirtaa.

Sanotaan, että juna-asemalla on lähdöntunnelmaa ja omituisena sattumuksena tuon viimeisen tekstikappaleen kirjoittaessa soi:

ja moni matka juna-asemalta suuntaa kohti kotia… ja kotisi on siellä missä sydämesi on.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Palvelutaso

Tarjoammeko kumppanillemme saman palvelutason, jota jaamme muille kumppanimme kategoriaa edustaville tahoille?

Naisten miehenä, minun kohdalla kysymys tietenkin kohdistuu naisiin. Eli annanko samaa hyvää kotiani asuttavalle naiselle ja maailmalla kohtaamilleni?

Aloitin pohtimaan tätä asiaa, kun mietin syitä parisuhteen kariutumiselle. Miksi parisuhteen eläväisenä pitäminen on niin paljon hankalampaa, kuin esimerkiksi ihastuminen ja siinä ”onnistuminen”. Eli rakastunut hörhöily ja romanttisten asioiden tekeminen.

Syynä on valitettavasti juurikin tämä palvelutasoeroavaisuus. Siis omalle puolisolle ei lähetellä viestejä, ei rivoja, eikä kivoja. Laitellaan ehkä jotain lyhyttä työmatkalla ollessa, mutta arjessa operatiivisesti hoidetaan juoksevia asioita. Ei turhia hempeillä.

Sitten tavataan jotain ”kiinnostavaa seuraa” maailmaa kulkiessa ja heidän kanssa käydään eläväisiä keskusteluja. Viehättäviä, intohimon sävyttämiä kiivaita debatteja, joissa hengästyksissään miettii toisen olevan aika seksikäs – vaikka onkin hiton ärsyttävä. Oma puoliso on vain ärsyttävä, kun debatoidaan – eikä niissä väittelyissä käytetä rikasta kieltä tai tutustuta toiseen. Arvomaailmojen kiinnostuneesta tutkimisesta puhumattakaan. Luulemme valitettavasti tuntevamme puolisomme paremmin, kuin itse asiassa yleensä tunnemmekaan.

Luulomme puolisomme tuntemisesta perustuu aivojemme heuristiseen kykyyn ennustaa riittävällä tavalla toisen toimintaa, josta päättelemme hänen motiivejaan. Puolisomme kohdalla hänen unohduksensa vääristyvät päässämme, että se johtuu tasan siitä, ettei hän oikeastaan Rakasta minua. Ihastusten kanssa unohdukset laitetaan: ”Emme tunne riittävän hyvin ja hän ei tiedä tämän asian olevan minulle tärkeä, kerron siitä hänelle.”.

Esimerkiksi teenjuontiin liittyviä yksityiskohtaisia selostuksia olen kuullut aiemmin kohtaamieni naisten suusta. Siis kuuma vesi + kasvipohjaista kamaa kuppiin = voi olla todella monimutkainen ja hienojakoinen prosessi. Itselläni tämä asia voisi olla vaikkapa viinit. Olen onneksi kuitenkin nähnyt kuinka vituralleen tällaisiin harrastuksellisiin asioihin suhtautuminen voi mennä, kun luullaan niiden olevan elämää suurempia. En siis ikimaailmassa haastaisi käsirysyä, vaikka joku sössöttäisi mitä tahansa viineihin liittyen.

Puoliso ei jaksa enää kiinnostua harrastuksistasi, koska ei koe niitä yhtä tärkeäksi. Uusi tuttavuus kuuntelee kiehtovaa puhettasi intohimosi kohteesta ja pitää sinua uskomattoman kiinnostavana tyyppinä, joka tietää valtavan paljon hänelle tuntemattomasta maailmasta. Olet se löytöretkeilijä, joka tulee kertomaan uusista löydetyistä mantereista, joissa oli aivan uudenlaisia eläimiä, kasveja ja ihmisiä.

Oletko sinä kiinnostunut oman puolisosi jutuista? Tuskin. Ompeluseuran ristipistohaaste tuntuu lähinnä haukotukselta ja ehkä laiskana silmien pyöräytyksenä. Onko ongelmana siis ”sisäinen myynti” suhteessa, jonka puuttumisen vuoksi emme enää kiinnostu toisesta ja pyri yllättämään häntä?

Luulemme monen vuoden jälkeen jo nähneemme ”riittävästi kumppanistamme”. Emme kuitenkaan koe, että kumppanimme ymmärtäisi tai kuulisi meitä riittävällä tavalla. Mikä hitto siinä on sitten niin vaikeaa ymmärtää, että jos meillä on puutteellinen tunnekokemus – olemme jättäneet joitain kiviä kääntämättä ja alueita tutkimatta kumppanimme maailmassa. Onko hänen näkökulma sittenkään se, jonka luulemme sen olevan?

Loppuviimein homma kilpistyy kommunikointiin. Jaksammeko tai haluammeko viestiä toistemme kanssa innostuneesti ja kiinnostuneesti? Tämähän se yökerhossa kaverin-kaverin kanssa ja kotonamme käydyn keskustelun ero on: tunnelataus ja asenteemme.

Konkreettisena esimerkkinä minulla asiassa on musiikki. Musiikki tarjoaa minulle yhden romantiikan väylän. Olen alkanut laulaa whatsapp-ääniviestien kautta. Halusin laulaa kumppanilleni, mutta ne eivät ole herättäneet suurta suosiota. Väittäisin, että se lentokoneen vierustoveri olisi erittäin otettu hänelle valitusta kertosäkeen pätkästä, joka tulisi vielä ”ihan ok” lauluäänellä luuriin.

Asia on siis kimurantti ja monimutkainen. Helposti menemme siitä missä aita on matalin, eli haemme arvostusta itsellemme sieltä mistä sitä saamme helposti. Parisuhteessa tämä on hankalaa, koska jos meillä itsellämme on kokemus, ettei toinen arvosta tai Rakasta meitä – emme ole kiinnostuneita antamaan hänen asioilleen arvoa. Uusien tuttavuuksien kanssa tämä ei ole ongelma, koska ei ole mitään ”aiempia töppäyksiä”.

Voisimmeko aloittaa parisuhteessa puhtaalta pöydältä ja mennä siihen ihastuksen kuplivaan tunteeseen? Laittaa ruusunpunaiset lasit ja sanoa alituiseen: ”Olet mahtava ihminen! Onneksi tapasin sinut juuri nyt ja tässä! Olen jo pitkään halunnut viettää aikaa sinunlaisen ihmisen kanssa, joka todella ymmärtää minua!”. Miten helvetissä noista alkusanoista päädymme tilanteeseen, jossa koemme, ettei toinen ymmärrä meitä? Mihin hittoon se yhdessä vietetty aika menee, jos kuvittelemme tuntevamme puolisomme ”tosi hyvin” ja hän ei ”tunne meitä yhtään”.

Pitäisi tehdä enemmän kokeiluja, kuten ihastuksiensa kanssa. Ehkä hän pitää kukista? Ehkä musiikista? Ehkä niskahieronnasta ja Barry Whitesta?Montako ”hän tykkää…”-asiaa tiedät kumppanistasi ja montaako niistä toteutat säännöllisesti? Tai edes satunnaisesti? Montako ”hän tykkää…” asiaa lisää selvität vuoden aikana?

Kategoriat
Konseptit

Kasvojen kohtalo

En ole toistaiseksi vielä tavannut naista, joka ymmärtäisi kasvojen menettämisen -mekaniikkaa luonnollisena osana kommunikointia. Tai ehkä paremminkin, en ole tavannut naista, joka olisi teräväkielinen ja sanavalmis – mutta osaisi kunnioittaa miesten pelisääntöjä tässä asiassa. Olen tavannut erittäin kohteliaita naisia, jotka näennäisesti kunnioittavat tätä pelisääntöä – mutta se ei perustu kriittisessä tilanteessa tilanantamiseen, vaan ihan yleiseen kohteliaisuuteen.

Samalla tavalla on paljon miehiä, jotka eivät väännä sanaharkkaa ”loppuun asti”. Ja harvassa ovat ne miehet, jotka pitävät puoliaan – mutta kunnioittavat toisen naamaa väittelyssä. Missään tapauksessa en itsekään osaa tätä riittävällä tasolla, mutta olen monessa tilanteessa – vaikka kuinka toisen naama on vituttanut ja on ollut vielä ammuksia – jättänyt tilanteen kaikille osapuolille tarkoituksellisen epäselväksi. Ei ole voittajia, ei ole häviäjiä.

Tämä ei jostain syystä käy sille naisrintamalle, jonka kanssa pääsee vääntämään oikein kunnolla asioista. Enkä oikeastaan ymmärrä, että miksei.

Olen useamman kerran kuullut monenkin naisen suusta: ”Miksi minun pitäisi perääntyä – kun tiedän olevani oikeassa?” tai ”Minkä takia hän ei sitten sanonut mitään?”. Nämä ovat ihan hyviä kysymyksiä, mutta yhtälailla olen ihmetellyt miten näiden tilanteiden jälkeen tulee yllätyksenä, että henkilö kostaa jossain välissä?

Okei, mies on vaikkapa kirjaillut kokouksessa esittämäänsä exceliin väärin jonkin rivin tai unohtanut jonkin asian siitä kokonaan. Tämä on virhe. Tästä teoriassa pitäisi voida huomauttaa, ilman sen suurempaa draamaa ja mies korjaisi asian todeten samalla: ”Aivan! Olipa hyvä huomio – minäpä… noin! Nyt se on oikein.”. Joissakin erittäin hyvin toimivissa organisaatioissa ja erittäin vakaan miespersoonan mokatessa tämä voikin mennä näin. Harvemmin.

Tämä kasvojen – siis kunnian – säilyttämisen kulttuuri on vanha. Mietimme tänään ystäväni kanssa aikaa, jolloin mentiin läpsimään hanskalla toista naamaan ja tällä ystävällismielisellä tempauksella kerrottiin: ”Jompikumpi meistä kuolee huomenna.”. Noh, toinen kuoli – siis loukkaaja tai loukattu – mutta jäljelle jäänyt sai pitää kunniansa… ja henkensä.

Nykymaailmassa kukaan ei korporaatiomaailmassa menetä henkeään, mutta monessa kulttuurissa harva saa pitää myöskään kunniaansa. Tämä on hankalaa, koska emme valitettavasti miehinä ole mahdottomasti kasvaneet noista edellä kuvatuista kaksintaisteluajoista.

”Kunnioituksen puute” mainittiin miesten puolelta yleisimpänä ongelmana parisuhteessa. Naisten kyselytuloksen kärkisijaa piti ”minua ei kuu(nne)lla”. Molemmat ovat hyvin abstrakteja ja vaikeasti ”todisteltavia” toimenpiteitä. Yllätyksellisesti kunnioituksen puute on myös vaikea asia ymmärtää. Kuulluksi tuleminen ei liene yleensä niin hankala, mutta onhan siitäkin esimerkkejä, joissa nainen kertoo miehelle, ettei tämä oikeasti kuule mitä kerron. Klassikko lienee tilanne, jossa nainen kertoo omia hankalia tunteitaan ja mies kuulee vain ongelman, jota lähtee ratkaisemaan (tätä pyöritellään kirjassa: ”Miehet ovat Marsista – Naiset Venuksesta.”).

Kasvojen säilyttämiseen liittyy kohtelias käytös erityisesti. Asia on monimutkainen, joten kerron vain lyhyesti tehokkaan toimintamallin, jota itse kukin voi pyöritellä – olisiko mahdollinen ilmaisumuoto itselleni.

Kun edellä kuvatussa excel-virheessä havaitset ongelman ja olet vakuuttunut, ettei asia voi odottaa kokouksen jälkeen korjausta. Ilmaise asia tavalla, jossa muille kuulijoille tulee vaikutelma, ettei excelin esittäjä ole suoranaisesti mokannut. Voit vaikkapa kertoa: ”Hei Jorma, mehän taidettiin pohtia vielä viimeksi, että voisimme sisällyttää tähän meidän varsinaisen tilikartan menoista myös xxx ja sen voisi lisätä riville yyy.”. Jos Jorma on fiksu, hän ymmärtää yskän ja tekee ehdottamasi lisäyksen sekä nyökkää kiitollisesti suuntaasi – muistaen palveluksesi. Asia jää teidän väliseksi.

Tätä esimerkkiä kirjaillessani tuli mieleen, että ehkäpä tämä on juuri se naisten kasvojen menettämisen -konseptin ymmärryksen ongelma. Epäpätevät ihmiset, olivatpa he sitä oikeasti tai pelkästään ”minun mielestä”, ärsyttävät niin paljon, ettei heille halua antaa mitään pakotietä heidän omasta osaamattomuudestaan. Toisin sanoen, ehkäpä tarkoituksena onkin siis savustaa heitä ulos organisaatiosta.

Tässä savustuksessa on vain se ongelma, että jos se muodostuu ensisijaiseksi toimintamalliksi – se lyö kynsille ja pahasti omassa parisuhteessa.

No joo – joku voisi irvailla, että eikö myös parisuhteesta kuulu savustaa epäpätevä ihminen ulos, mutta kaikki tiedämme, että vaikka kuinka se kumppani meitä lyö milloin milläkin tavalla; jos hän ei meitä jätä tai itse lähde, hän haluaa olla kanssamme. Pahimmillaan kuvio menee siis niin, että savustamme ulos organisaatiostamme sen tyypin, jonka luulimme ”kestävän kritiikkiä” ja jäämme yksin. Parisuhteessa kirjaimellisesti.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Runot

Rakkauden määritelmä

Haluan Sinulle hyvää.
Koko sydämeni kainosti hymyilee antaessaan kaiken.
Se on Rakkauden määritelmä.

Rakastaa voi monella tapaa.

Rakastat. Hänen, on onnesi.
Hän on lapsesi, sukulaisesi tai ystäväsi.
Ei ole ehtoja. Te vain soljutte eteenpäin.
Rakkauden virta ympäröi teidät ja kellutte.

Rakastat. Olet hänestä ylpeä ja hän tuo onnea.
Et rakasta. Hän ei tee yhteistyötä, eikä ymmärrä.
Rakastat. Hän ilahduttaa sinua ja hengähdät ihailua.
Et rakasta. Olet sanonut jo riittävän monta kertaa.
Rakastat. Hän tulee lähelle ja ottaa sinut syliinsä.
Hän on kumppanisi, puolisosi ja joskus silmäteräsi.

Haluan Sinulle hyvää.
Koko sydämeni kainosti hymyilee antaessaan kaiken.
Haluan jakaa koko elämäni kanssasi kulkien,
maata vierelläsi ja usein sisälläsi.
Ottaa vastuuta ja kasvaa ihmisenä.
Se voisi olla romanttisen Rakkauden määritelmä.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Seksi(k)ä(s)

Minulle tuli jokin äkillinen halu ratkaista seksikkyyden rakenne tänään. Ratkaisu tuntui itsestäänselvältä: (nautinnollisen) seksin todennäköisyys = seksikkyys.

Moni mies vastaa, että nainen on seksikkäimmillään vähissä vaatteissa – ei kokonaan alasti. Miehet ovat tutkitusti hyvin visuaalisia seksuaalisuudessaan, joten esteetön näkymä olisi loogisempi. Vähäpukeisuuden seksikkyyttä kuvataan usein: ”Jättää tilaa mielikuvitukselle.”. Selvä seksin kohonnut todennäköisyys (alusvaatteet) ja antaa selvän seuraavan toimintasuunnitelman. Aktivoi siis aivoja, mutta hyvin suoraviivaisesti – ei liian rasittavaa.

Samalla tavoin moni vihjaileva ja muotoja korostava pukeutuminen koetaan seksikkäänä, mutta seksikkyyden alleviivaus esim. liian lyhyellä hameella, voimakkaalla meikillä ja liian vähäisellä ylävartalon verhoamisella – koetaan usein kokonaisuutena seksikkyyttä laskevana – vaikka näennäisesti seksin todennäköisyys olisikin kohonnut. Fiksut ihmiset toki ymmärtävät, että mikään pukeutuminen ei todellisuudessa kohota seksin todennäköisyyttä juuri sinulle. Toisaalta itsevarmat ihmiset kokevat, että jos he todella haluavat seksiä – he sitä saavat. Hieman nurinkurisesti todella itsevarma ihminen ei mene koskaan sieltä missä aita on matalimmillaan.

Tästä päästään henkilökohtaiseen kuvitelmaan omasta seksikkyydestä. Kun itse ajattelee seksiä – voi kuvitella olevansa seksikäs – koska itsellä on kohonnut todennäköisyys seksille. Tähän vaikuttaa voimakkaasti oma perusitsevarmuus omasta seksikkyydestä. Esim. liian pitkä torjuntaputki voi aiheuttaa ahdistusta, koska ajatukset ohjautuvat herkästi todennäköisyyslaskelmassa nollaa kohti. Itsevarmuuden menetys tai sen epäselvyys laskee seksikkyyttä ja seksin todennäköisyyttä.

Mielenkiintoiseksi kuvion tekee parisuhdedynamiikan arviointi. Parisuhteessa tulee yleensä tilanteita, joissa toinen osapuoli (tai pahimmillaan molemmat samanaikaisesti) kokee tulleensa torjutuksi. Molempien torjutuksitulemisen tilanteita ovat mm. treffi-ilta, jonka kotimatkalla jompikumpi osapuoli avaa ”väärän keskustelun” ja tunnelma sulaa kasaan kuin jäätelökakku auringossa. Kuuntelijana ollut osapuoli pitää keskustelunavaajaa torjujana, koska ”vei fiilikset” ja keskustelunavaaja pitää kuuntelijaa yliherkkänä viedessään keskustelun riidaksi.

Näin ollen omaa kumppania kohtaan voi olla negatiivisia odotusarvoja seksin todennäköisyyksiä kohtaan, jos edellä kuvattuja tilanteita ei pureta kunnolla ja päädytä anteeksiantoon. Tällöin molemmille voi jäädä pelkoja tai muutoin epämääräinen tunne seksin todennäköisyyttä kohtaan – vaikka oma mieli olisi seksiin positiivisesti jossain hetkessä kallellaan.

Hassuksi homman tekee todennäköisyyslaskelman vääristyminen. Oman kumppanin seksikkyys voi laskea edellä kuvattujen esimerkkitilanteiden vuoksi, koska seksin todennäköisyys muuttuu erittäin epäselväksi. Ikään kuin oman ymmärtämättömyyden takia (miksi emme edenneet seksiin taaskaan?) ajetaan torjunnanpelossa oman kumppanin seksitodennäköisyyttä kohti nollaa ja seksikkyyttä viedään samalla. Tämä tietenkin aiheuttaa kierteen, joka muodostaa itseään-toteuttavan-ennustuksen.

Miksi tämä on oleellinen pointti?

Arvioimme joskus täysin epäreilusti kumppaniamme. Tuntematon henkilö ei ole todennäköisempi seksipartneri. Oma puolisosi on. Kaikki data tukee tätä. Kumppanisi tulisi olla seksikkäin koko maailmassasi.

Asiaan valitettavasti vaikuttaa ns. trendikäyrä ja kulmakerroinlaskenta. Tämä iskee pahimmin pariskuntiin, joilla on ollut aluksi paljon seksiä ja se vähitellen tai rajummin vähenee koko ajan. Osapuolet voivat näin ollen arvioida seksin jossain vaiheessa loppuvan kokonaan. Toisin sanoen, kumppanin seksikkyys katoaa simuloinnin vuoksi, joka muodostaa taas itseään-toteuttavan-ennustuksen.

Kiire on pahin syöpä tässä yhtälössä ja valitettavan yleinen ansa. Sen perusteella voidaan ikään kuin selitellä ensin itselle ja sitten toiselle seksin vähyyttä. Sitten selitykset kieppuvat kuin tornado, eikä kukaan enää jonkun ajan päästä muista, miten tilanne päätyi ihanasta ihastumisvaiheesta nykyiseen ”Tää nyt vaan on tällaista.”. Sitten päästään klassisiin kilpiin: ”Ei se alkuhuuma kestä.”.

Tällä kuviolla parisuhteen osapuolet ajavat itsensä vaaralliseen tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät ole enää lapasessa. Oudoksumani tilanne, jossa vähemmän seksiä parisuhteessaan haluava osapuoli voi pettää puolisoaan jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa. Sama syy. Seksikkyyden kokemus. Mutta fataalisti arvio ei muodostu partnerin seksikkyydelle, vaan tämän viestinnälle: hän pitää minua todella seksikkäänä. Ja toiminta-alusta on valmis: seksin todennäköisyys kohoaa merkittävästi.

Tuntemattomien – tai vaarallisimmillaan yksinomaan positiivisessa viitekehyksessä tavattujen tuttujen – seksikkyys on yllättävä. Siis tunteiden voimakkuus yllättää aina, jos niitä ei ole onnistunut käymään läpi itsenäisesti ensin ja tämä aiheuttaa merkittävän riskin parisuhteelle.

Seksikkyyden kokemus on parhaimmillaan kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet pohjaavat seksikkyyden arvionsa kestävästi todellisuudelle. Seksin todennäköisyys pysyy korkeana ja kumppania arvioidaan reilusti… Tai hieman yliarvostaen tarvittaessa ja kumppani vastaa tähän riittävän säännöllisesti.

Seksikkyyden kokemus on tällöin vahvalla pohjalla ja mieli vapautuu miettimään merkityksellisempää seksikkyyden sisältöä: miltä kumppanini (tai lyhyemmän ajan seksipartnerini) tuntuu ja hivelee aistejani minun mielikuvissa? Miten ihanaa onkaan haaveilla hänen vartalosta, sanoista ja kosketuksesta? Miten haluankin suudella häntä?

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Vinkit

Yhteistä omaisuutta

Kävellessäni pikaruokalaan tyttöystäväni kanssa – aistin, että jotain on pielessä. Sanoin itselleni: ”Selviämme kaikista haasteista. Ja minä saan kaiken ratkaistua. Ainoa mitä en kestäisi, olisi saada kuulla, ettei hän enää rakasta minua.”.

Noin varttia myöhemmin sain kuulla nuo sanat ensimmäisen kerran. Hajosin täysin.

Toisessa suhteessa olimme sopineet keskeisimmäksi asiaksi pitää keskusteluyhteyden aina auki. Asiat eivät olisi ongelmia, jos puhuisimme mielemme aina auki. Sitten eräänä päivänä hänelle tuli se ihastus, josta tieto ei enää liikkunutkaan reaaliaikaisesti, vaan sain noutaa paketin hieman ennen joulua – kun sitä oli haudottu logistiikkakeskuksessa hyvä tovi ja suhteen purkusopimus oli saatekirjeenä.

Sitten sain oikein kunnon pakit. Olin hoitanut huonosti omaa puoltani toiminnallisesti, mutta täysin avoimin kortein. Kävelin tilanteeseen oikein uskoa, intoa ja Rakkautta täynnä – ilman minkäänlaista suojavarustusta ja paloin poroksi. Heräilin porona rantakaislikon suhinaan ja sorsien vaakkumiseen. Jonkin aikaa myöhemmin vastaanotin sanoman: ”En oikeastaan varmaan koskaan rakastanutkaan sinua.”. Pam. Raivostuin. Kirjoitan tämän hyvin tietoisena siitä, että näytän aivan todella urpolta. Olen nyt päässyt asiassa eteenpäin ja haluan kirjoittaa tämän muistiin.

Ensimmäinen tekninen selkänoja, jonka sain viikko sitten oli: ”Miksi käytän aikaa ja energiaa ihmisiin, jotka eivät tee samoin minulle?”. Aivan. Tuhlausta, joka pitää lopettaa.

Ja nyt vihdoin sain selville miksi tuo ”rakkaudettomuuden kokemus” satutti minua molemmilla kerroilla niin kovin. Still does, vaatii vielä taitoja/aikaa pystyä poistamaan korruptoituneet tiedostot levyltä. Mutta uusien varalle tiedän käsittelymekanismin.

Ensinnäkin en ole ollut koskaan varma Rakastaako kukaan minua täysin pyyteettömästi. Oma perhe- ja Jumala -suhteeni on aina keikkunut tämän kysymyksen äärellä. Olenko Rakastettu, kun en sitä ansaitse? Tämä on luonnollisesti puolikkaan kirjan kokoinen pohdinta, joten konsepti riittää tässä vaiheessa. Jokainen ”en rakasta” -lausahdus vääntää veistä haavassani, jota en ole osannut puhdistaa ja kursia umpeen.

Toisekseen ”en rakasta” on tarkalleen ottaen kääntynyt päässäni muotoon: ”tunteemme toisiamme kohtaan, sinun ja minun molempien yhteinen tunneympäristö on ollut valetta”. Siis olen toisen rakkaudettomuuden julistuksessa joutunut luopumaan omasta Rakkaudestani samalla kertaa. Ja tämä on ollut väärin.

Nyt osaan erottaa omat tunteeni ja toisen tunteet. Ymmärrän, että minulla voi olla tunteita, joita toisella ei ole ja hänellä tunteita, joita minulla ei ole. Jos tämä tuntuu itsestään selvältä, ajattele itsesi alttarille ja toinen tuumaa kohdan: ”Sanokoon sen nyt tai vaietkoon iäksi.” jälkeen: ”No hyvä, kun kysyit, minä en muuten rakasta sinua.” ja kävelee alttarilta pois. Se tunne mikä tuossa tilanteessa tulisi: ”Eivät minun tunteet… Se, jota olen kokenut tuon ihmisen kanssa, voi olla näin väärin.”.

Olen aina mennyt suhteisiini sisään syvälle ja hukannut osin itseni. Tästä en ole vielä mielipidettä muodostanut, vaikka moni onkin tätä vastaan. Minä toivon tunneympäristön itselleni, jossa voin tuntea turvallisesti kaikki tunteeni ja voin halutessasi mukautua sekä lähentyä kumppanini kanssa enemmän yhdeksi kokonaisuudeksi, kuin kahdeksi yksilöksi.

Rakkaus on minulle yhteistä omaisuutta, jota ei saa laittaa roskalavalle yksipuolisella päätöksellä. Suhteen voi päättää ja tunteiden muuttumisesta on hyvä keskustella, mutta rakkaudettomuuden julistaminen ei tuo sitä lisäarvoa, jolla kunnioitetaan molempia osapuolia.

”En rakasta” perustuu ajatukseen, että en saa kanssasi sitä mitä toivon itselleni. En tunne sitä mitä haluan tuntea. Ja siinä on aina joko löydös tai etsintä taustalla, jossa on havaittu muualla olevan lupaavia merkkejä sen halun täyttymisestä.

Vinkki: kiittäminen yhteisestä ajasta ja hyvien hetkien listaaminen on todella paljon parempi malli päättää keskustelut, kuin ottaa takaisin peitto, johon toinen on saanut kääriytyä tässä joskus kylmässä maailmassa. Antakaa rievun pala toiselle, jos tarvitsette peiton itsellenne. Hän voi sitten joskus niistä paloista saada oman peiton.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Suojassa

Suojassa oleminen ihmissuhteessa tarkoittaa:

  • Luottamusta siihen, että keskusteluyhteys on ja pysyy, vaikka tulisi kovakin sanallinen vääntö jostakin 
  • Uskoa, että toinen ei tarkoituksellisesti pyri satuttamaan
  • Molemmilla on riittävästi merkittäviä menetettäviä ja saavutettavia asioita suhteen kautta
  • Suhde on vapaaehtoinen ja siinä halutaan olla. Halun lakatessa suhteen laatua voidaan muuttaa ja molemmat sitoutuvat siihen.

    Seikkoja on vielä tietenkin paljon enemmän, mutta tuossa on kuvattu riittävästi päästäkseen minun ajatuksesta kiinni. Listaa katsellessa on helppo ymmärtää, että meillä on todella vähän ihmissuhteita, joissa koemme olevamme turvassa.

    Ilman oloa, että on suojassa, on vaikea jakaa ja kertoa vaikeita sisäisiä pohdintoja. Tämä tilanne on valitettavan yleinen juuri parisuhteissa. Samasta syystä lastenhankinta ja naimisiin meneminen koetaan tärkeiksi luottamusta ja suhdetta lujittavista teoista. Ne palvelevat sitoutumista.

    Epäterveellisessä ihmissuhteessa suojassa olemisen tunne voi tulla esimerkiksi siitä, että omistaa jotakin dataa keskustelukumppanistaan, jolla voi merkittävällä tavalla satuttaa tätä. Tämä pelotevaikutus toimii sitten tarvittaessa riittävänä kiristyskeinona, jolla saadaan tilanne taas omiin käsiin.

    Hallinnantunteen menettäminen on turvattomassa ihmissuhteessa ja turvattomuuteen tottuneella ihmisellä selkeä tunnereaktio ongelmatilanteissa. Asia lipuu käsistä ja sen haltuunotto on arvokasta.

    Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan voi suitsia… Ei edes uhkavaatimuksilla. Suhde heihin pitää tehdä arvottomaksi ja irtautua siitä. Vain se tuo itselle jonkin asteista suojaa.

    Kategoriat
    Konseptit Pohdinnat

    Hyvä nainen

    Pohdiskelin tänään, että ’hyvä mies’-konseptin keskiössä on naisen kunnioittaminen erityisenä ihmisryhmänä.

    Vaimomatskun keskiössä on oman miehen kunnioittaminen, mutta siinä on merkittävä osa sellaista naisellisuutta mukana. Ollakseen hyvää vaimoainesta, naisen pitää osata olla kunnioituksessaan jollakin tavalla naisellinen.

    Asia on helpommin ilmaistu miehen kunnioittamisessa ilman tätä naisellisuutta. Miehellä on talkoot ja nainen tuo olutta sinne. Erinomaista, mutta jos sen tekee hyvä ystävä Tero – on se silloinkin arvokasta.

    Teron siivotessa sisäkköasussa… Noh… Siitä ei Terolle heltiä noin kolmen minuutin röhönaurun jälkeen sen kummallisempia pisteitä, jos hän ei suostu yhteiskuvaan ja julkaisulupaan.

    ’Hyvä nainen’ on tietyssä mielessä luonnollinen jatkumo ja silta näiden kahden konseptin välissä, eikä edusta yhtä provosoivaa ja mielenkiintoista lähestymistä, mutta se on tärkeä yhdysside.

    Ilman ko. pohdintaa en olisi itse asiassa osannut määritellä tarkasti ’vaimomatskun’ sielua. Hyvä nainen kunnioittaa miestä olentona, yksilönä ja ihmisryhmänä. Hyvälle naiselle miehisyydellä on itseisarvoa ja sitä pyritään tukemaan.

    Tukeminen on keskeinen komponentti kunnioituksessa, koska ilman sitä voi olla etsimässä itselleen asioita ja kunnioittaa omaa unelmaa, muttei haaveilemaansa asiaa. Sattuvin esimerkki on varmasti Rakkaus, jota niin monet tavoittelevat, mutta harva siihen pääsee: keskinäinen kunnioitus, kumppanuus ja ymmärrys.

    Aidosti kunnioittava henkilö kunnioittaa jotakin asiaa, vaikka olisi itse ulkona siitä. Valheellisesti kunnioittavalle oma osallistuminen on merkittävä komponentti kunnioituksen antamisessa.

    Olen pohtinut paljon omia Rakkauden tunteita ja hyvä niin. Olen nimittäin päässyt pohdinnoissani pureutumaan omiin arvoihini ja valitsemaan oikeasti tärkeät asiat, joita haluan kunnioittaa. Rakkaus on hyvä esimerkki itseisarvosta, jonka esiintymistä haluan tukea riippumatta olenko itse saamassa sitä osakseni.

    Hyvä nainen ja mies ovat hyviä pohdintoja: mikä tekee hyvästä sukupuolensa edustajasta hyvän? Hyvä ihminen on tietenkinpohja, mutta sukupuolettomana se jää kesken – vaille jotakin. Sukupuolet ovat hyvä asia ja niitä tulee kunnioittaa, löytää syyt miksi olemme niin erilaisia – ja toisaalta samanlaisia.

    Kategoriat
    Konseptit Pohdinnat

    Hyvä mikä

    Case-study: 19.6.2016, ’Hyvä mies’ -konsepti
     
    Lähtötilanne:
    1.1) Nainen ilmoittaa menevänsä aikaisin nukkumaan rankan kokousviikonlopun jälkeen.
    1.2) Mies on osallistunut samaan kokoukseen, mutta vähäisen alkoholin ja vedestä nauttimisen vuoksi mies on täysin toimintakykyinen.
     
    Mies päivittää keskilyhyen tilannekuvan:
    2.1) Asumus vuokrataan juhannuksenviettopaikaksi noin 60h kuluttua
    2.2) Asumus pitää siivota perusteellisesti ennen 1-kohtaa
    2.3) Kokoussetistä on tullut merkittävä määrä pyykkiä, josta osa on kosteaa mm. pyyhkeiden takia
    2.4) Pyykinpesu olisi suositeltavaa aloittaa välittömästi
    2.5) Mies ja nainen tietävät, että nainen pystyy aloittamaan 4-kohdan, mutta kuivaus jäisi tekemättä.
     
    Valinnat:
    3.1) Mies päättää priorisoida kodinhoidon ja sulkee makuuhuoneen oven.
    3.2) Mies ymmärtää, ettei tämä ilta ole tilanne, josta naiset puhuvat muodossa: ”Kyllä minä pidän siitä, että minut herätetään erektiolla…”.
     
    Johtopäätökset:
    4.1) Miehen sukupuolella ei ole merkitystä, koska yksittäiset valinnat – tai niiden muodostama kokonaisuus – eivät hyödy tai kärsi miehisyydestä.
    4.2) Tässä tilanteessa ’Hyvä mies’ -ilmaisu on siis potentiaalisesti virheellinen, koska ’mies’-parametri on hyödytön.
    4.3) Mies voi viitata itseensä ’hyvänä miehenä’, vedoten omaan sukupuoleensa, mutta sen vaikuttavuus on pyöreä 0 tässä case-esimerkissä – olettaen, että koehenkilö hallitsee kuivauksen keskimääräisen naisverrokin tasoisesti.
    4.4) Mekaniikka voi olla syynä miesten heikohkoon suoriutumiseen mm. kodinhoidollisissa asioissa, koska mies ei voi korostaa miehisyyttään niiden avulla
    Kategoriat
    Konseptit Pohdinnat

    Juna ja haukka

    Haukkaveturimies1  Pitkällisen tutkimuksen jälkeen olen tullut tulokseen, että ihmisillä on oikeastaan vain kaksi järkevää strategiaa parisuhteen näkökulmasta:

    1. On vain yksi suunta ja tarkoitus. Pyrit kaikessa edistämään matkaa ja nautit siitä.
    2. Suunta puuttuu täysin, jopa siinä määrin, että sitä joskus ihmetellään

    Lyhyesti: Näitä ei pidä sekoittaa ja tehdä niistä yhdistelmää, jossa välillä sekoillaan päämäärättömästi ja välillä ollaan kuin unelmavanhempi sekä lapsille että kumppanille.

    Ykkösversio

    ”1. suunta” -mallissa pyritään parinvalintaan ja se tehdään muodossa: kiinnostava henkilö -> jatkoon -> jatkuu kunnes kuollaan tai erotaan. Käytännössä romanttisseksuaaliset tunteet kohdistuvat vain yhteen henkilöön kerrallaan. Mahdollisiin muutoksiin tässä henkilöstä henkilöön ”putkessa” suhtaudutaan vuotoina ja häiriöinä, jotka poistetaan ja tukitaan.

    1-versiossa suhde etenee kuin juna. Se on myös onnellinen, kun sitä huolletaan hyvin ja matkustajat ovat risteyskohdissa riittävän samaa mieltä. Suhdetta helpottaa hierarkia, että toinen on kaikessa johtaja tai sektoroitu johtajuus, jossa toinen saa päättää jonkun tontin ja toinen toisista asioista.

    Molempien halu hallita ja kuvitelma omasta osaamisesta – kaikissa asioissa – saa junan herkästi ajamaan jossakin y-risteyksessä liikenteenjakajaan. Junien nostelu takaisin raiteille tietenkin onnistuu, mutta jos kiistasta ”kumman vika” ei päästä selvyyteen, ei välttämättä sitä nostoprojektia löydy vetämään ketään.

    Harvoissa suhteissa on yhteinen, varaukseton, halu edetä ja pysyä liikkeessä kohti parempaa huomista. Vieläpä niin, että ymmärretään sen toisen onnellisuuden olevan olennainen osa puksuttelua.

    Kakkosvaihtoehto

    2-versiossa ei tavoitella junamaista tilannetta. Näennäisesti suurin osa ihmisistä kaipaa romanttista suhdetta itselleen ja elinkumppania. Ei välttämättä asumismielessä. Jokainen ihminen haluaisi, että olisi tukiverkosto, ainakin yksi henkilö, jolle voi soittaa ja hän on saatavilla ”tiukoissa paikoissa”. Ystäväsi priorisoivat oman perheensä sinun yläpuolelle, jos molemmissa sektoreissa on ”yhtä” haastava hetki.

    Pointtina on siis enemmänkin se, ettei 2-versiossa priorisoida sitä elinkumppanuutta niin tärkeäksi kuin 1-mallissa. Halutaan jotakin siitä osaa ja ehkä jopa sitä ”jossain vaiheessa”. Parisuhdetta ei kuitenkaan haluta uhraamalla asioita, joista nauttii tai muutenkaan siitä ei haluta maksaa korkeata hintaa. Sen pitäisi tulla omalla painollaan. Minun pitäisi saada olla minä, jos joku oikeesti rakastaa.

    Ei haluta raiteita, joita on pakko kulkea. Halutaan enemmänkin omissa nimissä oleva premium-auto, jonka kyytiläinen voi tarvittaessa vaihtua. Autoa ei myydä junalippuun. Tämä on ihan hyvä malli, kun mekaniikka on erittäin selkeänä kyytiläisille.

    Paras tapa pitää tätä 2-versiota selkeänä osapuolille on haukan tavoin kartoittaa kaikkina hetkinä avoimesti energiasisältöä ympäristöstä. Kartoitus pitää olla joko todella räikeätä tai sitä pitää yhdistää etenemiseen. Käytännössä siis tuijotella siinä autossa muita ja päivitellä heidän hyvännäköisyyttään tai heittää kyytiläinen kotiin ja tuumata ottavansa toisen kyytiin.

    Yhdistelmät

    Pahinta mitä ihminen voi romanttisseksuaalisissa suhteissaan tehdä, on sekoittaa näitä kahta. Hybridimallissa ollaan esimerkiksi vastuullinen junankuljettaja nälkäisellä haukankatseella. Usein tällaiset hahmot viehättävät ”parantaja”-tyyppejä ja he ajattelevat: ”Minun kanssani hän pelastuu ongelmistaan”. Malli johtaa tietenkin kyyneliin ja vihanpurkauksiin.

    Omasta puolestani todettakoon, että olen asiaa pohtinut ja tunnistanut ko. mekaniikan – toteuttanut hybridimallia – ja oppinut lopulta sen aiheuttaman vääristymän ja tuskan. Ainoa turva joka minulla kuitenkin on, että olen tehnyt sen avoimesti. Olen kätellyt elämäni aikana monta monituista junankuljettajaa hänen kodissaan ja tervehtinyt samaa henkilöä haukkana illan pimetessä.

    Minä uskon avoimuuteen, mutta asenteeni sovittaminen tämän maailman tapaan toimia on edelleen kesken. Olen raadellut itseäni toimimalla epäjohdonmukaisesti, nokkani ja kynteni ovat koskeneet toiseen – mutta eniten itseeni. Uskallan toivoa, että viiltämäni haavat johdonmukaisuuteeni ovat arpeutuneet riittävän rumasti, etten koskaan vaihda vaatteitani kotiovellani.

    Haukkaveturimies2