Anna-Leena Härkönen kirjoitti ”Mikkihiirihelvetti ja muita kertomuksia”-kirjassaan naisen naurun aiheuttamasta mielipahasta. ”Kikatteleva kana” ja muita kommentteja osakseen saanut ilo ihmetytti suuresti Anna-Leenaa. Niin minuakin, koska se on totta, naisen ”liian äänekäs” nauru raivostuttaa joitakin ihmisiä.
Kertomuksessa ärsyyntyjät olivat miehiä, mutta tosielämässä ärsyyntyjät tuntuvat olevan useammin naisia. Tosin, naiset eivät mene asiaa sanomaan, toisin kuin miehet. Naiset tyytyvät nyrpistelemään nokkaansa ja puhumaan pahaa omalle luottoadjutantilleen.
Pohdiskelin skenaarioita ja pengoin omia muistikuviani. Ärsyyntymisen tunteeni liittyivät sellaisiin muistoihin, joissa nainen (tai tyttö) on ollut henkilönä epämiellyttävä, tilanne epäsopiva ja minä itse hauskanpidon ulkopuolella. Silloinhan ilo ei tunnu ”ilolta”, vaan se vaikuttaa tavoitteelliselta. ”Nauravat kuin omistaisivat kadun – yrittävät alleviivata omaa erinomaisuuttaan”.
Onhan nauruja toki monenlaisia, eivätkä kaikki ilmennä iloa. Jos kuitenkin siivotaan pois epämiellyttävyydet jne. ja palataan Anna-Leenan tilanteisiin, joissa mm. taksikuski pillastuu nauramisesta. Mies on uppo-outo, ei mitään taustaa arvioida persoonia, lyhyt kohtaaminen miehen ja naisporukan välillä. Ei ole siis mitään syytä ärsyyntyä muusta kuin naisen naurusta.
Minua ei ärsytä tuntemattomien naisten nauru, jos henkilöt ovat selvinpäin. Jostakin syystä örvellyskänninauruporukka ärsyttää joskus. Jotenkin se näyttää suljetulta yksiköltä, jossa ei haluta nauraa ympäröivien ihmisten kanssa. Ei kerrota hauskuuden syytä, mutta halutaan äänekkäästi osoittaa, että meilläpä vasta hauskaa onkin – vaikka ei välttämättä oikeasti olisi. Joskus täytyy teoilla osoittaa tunteille: ”Olen onnellinen”.
Keksin nopeasti syyn, miksi suhtaudun erittäin äänekkäisiinkin nauruihin lupsakasti: minä olen saanut useankin daamin nauramaan. Minulla ei aktivoidu kateus. Tiedän voivani olla hauska ja kuulla naisen heleän naurun, jos suhtaudun riittävän avoimesti ja kiinnostuneesti vuorovaikutustilanteeseen pienellä pilkkeellä.
Sama pätee naisen orgasmeihin. En todellakaan suhtautuisi ärsyyntyneesti, jos seinänaapurissa kävisi flaksi. Eivät ne ole minulta pois, enkä minä koe toisen miehen seilaavan tuurilla naisen aalloilla. Mies, joka saa naisen laukeamaan, osaa keskimäärin paljon asioita ja hoitaa niitä hyvin.
En minä koe, että jollain huijauksella saisi naista huutamaan nautinnosta. Oikeasti. Turvattoman ympäristön luominen, jossa nainen kokee pakottavaa tarvetta teeskennellä – on tietenkin huono juttu. En tosin usko, että näissä tilanteissa huudetaan hallitsemattomasti, joka lienee ärsyttävintä kateellisille pikkusieluille.
Kyllä naisten naurattaminen ja vielä syvempikin vapauttaminen on ansaittua, osaamisella ja sen kehittämisellä hankittua taitoa. Olen vain onnellinen, jos miehistä useampi saisi naisen huulet värisemään onnellisuudesta.
Jouduin pohtimaan melko pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, etten ärsyyntyisi, vaikka kuulisin jonkun existäni elämöivän viereisessä hotellihuoneessa. Jos viidakkoäänikirjan lukeminen olisi joku mutkikas kostotoimenpide, olisin lähinnä surullinen.
Iloitkaamme naisten iloista, koska kaikki tietävät mitä tyytymätön nainen tekee…