Miehen löytäminen, johon tuntee palavaa himoa, välittämistä ja orastavaa rakkautta – ei ole helppoa, eikä sen todennäköisyydet ole kovin hyvät.
Hyvän miehen, helpon ja mukavan löytäminenkin osoittautuu joskus yllä olevaa etsiville naisille (hahhah, siis kenelle naiselle ei?) vaikeaksi.
Kunnollisen ja tunteita herättävän miehen kohtaaminen samassa paketissa onkin vasta haaste… Ja jos ne ovat sopivasti kallellaan vielä niin, että mies on riittävän vahva – esimerkiksi toimimaan sopivana vastavoimana naisen ajoittain epävakaiselle mielelle… Ja vastuuntuntoakin olisi esim. isäksi.
Ok. Eli todennäköisyydet ”all-in-one” -paketille ovat pienet. Jos tähän yhdistetään ikärakenne, jossa ei ole varaa odotella kymmentä vuotta katsellen: ”jaa’a mitähän tässä keksisi?”, on aika ymmärrettävää, että melkoiset paineethan siitä sitten riipaisee.
Paineen alla voi toki tulla timanttejakin, mutta useimmiten ihmisillä on tapana sekoilla. Toimia tavalla, jota ei olisi vastannut kysyttäessä eikä katso ylpeydellä jälkikäteen.
Itsetunto ja -varmuus. ”Olen hiton hyvä pakkaus ja valitsemani mies – valitsee ilman muuta minut – ja jos ei, niin eipä meitä oltu yhteen tarkoitettu” -miete ei ole ensimmäisenä mielessä. Varsinkin, kun elämää nähneet naiset ovat alitajuisesti hahmottaneet, miten pienistä kiinni loppujen lopuksi suhteen tulevaisuus ja kulku ovat.
Muistan elävästi miten hymähdin nähdessäni korokkeella melko sähäkästi alempaa keskivartaloaan heilutelleen nuorehkon naisen tanssahtelevan. Hänen tanssinsa oli toki viihdyttävää, mutta yllätyksellinen oli hänen reaktionsa, kun selkeästi kilpasiskoksi ilmoittautuva tuntematon nainen kiipesi hänen vierelle. Alunperin paikkaa hallinnut nainen tervehti, hymyillen, nyökäten ja oman lantioliikkeen tilaa kartoittaen. Nainen oli itsevarma. ”Kaikki on tervetulleita osallistumaan – mutta skaban voittaja on kyllä ihan selvä ja se olen mä.”. Tässä risteyksessä olisi voinut kääntyä myös toiseen suuntaan. On sanomattakin selvää, että tanssikuningatar pesi tulokkaan pelkästään jo viehkeällä asenteellaan.