”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” – Moos 18:22
Tuota Raamatun kohtaa siteerataan, kun perustellaan homoseksuaalisten avioliittojen kirkollisen vihkimisen mahdottomuus. Noh, moniavioisuus on jäljellä olevia tabuja suomalaisessakin yhteiskunnassa, joten lienee paikallaan huomauttaa sen olleen tässä Raamatun katsauksessa ”ihan ok”. Hieman pehmeämmin käännetty listaus: https://raamattu365.fi/bible/kr92/lev/18 , jossa ei siis teloiteta jokaisen teon jälkeen kaikkia osapuolia. Kuolemien kanssa: https://raamattu.fi/raamattu/KR92/LEV.20/3-Mooseksen-kirja-20
Tuo ensiksi mainittu Raamatun kohta tuli mieleeni, kun pohdiskelin aiemman kirjoitukseni kohdalla, että miten erotella ”Rakkaus” ja ”Rakkaus”. En siis itse tarkalleen ottaen edusta heteronormatiivista maailmankatsomusta, vaikka näin minusta voisi joku kuvitella. Siltikin myös minulle tuli mieleen: ”Siis Rakastaa silleen kuin mies ja nainen.”.
Nykyäänhän on monien mielestä loukkaavaa yrittää tehdä omaa ajatusta selväksi tällä tavalla. Siis viitata klassiseen näkemykseen, josta jokainen myös tuon ajatuksen ”rajoittuneisuutta” kritisoiva pääsee helposti kärryille. Tilannehan on siinä mielessä hoopo, että avomielinen kritisoija ei osaa itsekään määritellä asiaa paremmin – tai kansanomaisemmin. ”Romanttinen Rakkaus.”. Niin. Lisäämällä yhden sivistyssanaksi luokiteltavan lainasanatermin, alkuperäinen ajatus ei aukea sinällään yhtään sen enempää, mutta se on hyväksyttävä lähestymiskulma.
”Romanttinen Rakkaus” ei erottele ketään tai mitään. Vitsikkäästi voisi sanoa, että ”Luojalle kiitos”: Romanttinen Rakkaus erottelee monet tuossa Raamatun luettelossa mainitut kohdat pois nykyihmisenkin mielessä. Perheenjäsenet, eläimet ja niin edelleen.
”Selitä se niin, että lapsikin ymmärtäisi sen.”. On ongelmallinen lähtökohta, koska ”Romanttinen Rakkaus” on vain sanahelinää ja aivan turha startti ”selitykselle”. Voidaan sanoa samaan hengenvetoon, että ”Kuten mies ja nainen ovat…” on myös väärin, koska nykyään on tosiaan lapsia kahdella isällä, äidillä tai isää ei koskaan ole ollutkaan. Lapsesta ”Rakkauden täyttymyksenä” on turha puhua miehen ja naisen välillä – ja sitä kautta lapselle ei ole modernissa mielessä hyvä selittää tätä romanttista rakkautta miehen ja naisen kautta.
Tuumailin tuossa suihkussa, että ei ole ihme, kun monella on mennyt puurot väärään kurkkuun ja mielensäpahoittajia tässä nykyisessä sateenkaariyhteiskuntakeskustelussa riittää. Yksinkertainen asia: Mies ja nainen menevät naimisiin (olipa sitä Rakkautta tai ei)… samaan virkkeeseen lapset, talo jne. Nykyään: ”No se kato vähän riippuu ja roikkuu mistä kulmasta sitä katsoo ja sitt on niinku tää kahden aikuisen ihmisen tai yhden aikuisen ihmisen – jos hän on nainen – itsemääräämisoikeus myös perheenperustamisesta…”.
Kuunneltuani ”Täällä Pohjantähden Alla” -äänikirjan kokonaan on pakko sanoa, että silloin 100 vuotta sitten juuri kukaan ei puhunut ”Rakkaudesta”. Miehet nyt varsinkaan, mutta eipä naisillakaan tuntunut olevan tuo R-sana kovasti huulien päällä.
Nykyään kaikkien tulisi saada viljellä tuota R-sanaa kaikissa yhteyksissä, joissa siltä tuntuu.
Ei ole siis ihme, että hieman vanhempaa maailmaa edustavat ihmiset ja heidän jälkeläiset vielä tässä ajassa kokevat tilanteen sekavana.
1900: Kukaan ei rakasta ketään tai mitään.
(paitsi Jumala rakastaa meitä ja kirkonmies Jumalaa).
2020: Kaikki rakastavat kaikkia ja kaikkea.
Yhdysvaltalainen kielikulttuuri on vienyt tämän ilmiön toki äärimmilleen, jossa ”I just Love You when You do that!” on ihan ok.
Kokeilkaapa joskus puhua ystävällenne miten Rakastatte häntä. On muuten helkutin outoa alkuun, mutta vapauttavaa muutaman lämmittelyn jälkeen. Siitä tulee mukava olo ja rohkaisen tosiaan laajentamaan Rakkautenne piiriä. En itse suostu tuohon jenkkihapatukseen, koska Rakkaus on minulle henkilökohtaista – mutta ei yksinoikeudellista. Olen keskimmäinen veljes, joten puhun aina Rakkauden moninaisuudesta – enkä rajaa sitä.
Älä vertaa itseäsi muihin, vaan itseesi. Laajenna ja puske sitä omaa Rakkauden rajaasi pidemmälle – olipa se nyt aluksi miten pienellä kehällä hyvänsä. Jos et Rakasta ketään, sekin on ok. Etsi joku jota voisit kuvitella Rakastavasi joskus – tai ehkä olet joskus kokenut Rakastaneesi ja sano se hänelle.
Toivoisin kaikkien voivan sanoa R-sanan jopa itselleenkin jossain elämän vaiheessa. Itselleni se on ehkä hankalinta. Se on omituista siinä mielessä, että juuri edellisessä tekstissäni määrittelin Rakkauteen keskeisesti liittyvän halun hyvään tulevaisuuteen. Enkö siis halua itselleni hyvää tulevaisuutta? Hyvä kysymys. Minulla on ollut paljon elämänvaiheita, joissa en ole omaa tulevaisuuttani kovin valoisana nähnyt. Oleellisempaa lienee huomata, että en ole joissakin elämänvaiheissa kokenut ansaitsevani Rakkautta tai edes tulevaisuutta.
Olen rikkonut elämäni aikana niin monta unelmaa Rakkaudesta, että lienen viiltäneeni itse itseni rammaksi. Olen etsinyt Rakkautta niin kovin, että olen paikoin koventanut itseäni. Rakkaus vaatii töitä, mutta se ei tule pakottamalla. Rakkaus on armoa ja löytämistä ilman vimmaista etsintää. Rakkaus on avoimuutta ja johdonmukaisuutta. Silti sen voi rikkoa. Olen elänyt, nähnyt ja rikkonut. Ehjäksi tehnyt joskus, paitsi itseni. Olen leikannut ne sulat, joilla lennetään, etten kimpoaisi kauaksi maasta ja näkisi ylhäältä kaikkea. Olen joskus edennyt liian nopeasti ja pitkälle.
Sanoin aikoinaan, että olen päässyt paikkoihin ja paikoista – joihin en olisi unelmissakaan kuvitellut pääseväni tai vapautuvani. Kannan siitä toisaalta huonoa omaatuntoa. Mutta yritän elää kuten saarnaan: minun ei tulisi verrata itseäni muihin – vaan itseeni – tai vaikkapa ”pojasta polvi paranee”-lausahduksen mukaisesti isääni. Miten omista lähtökohdistani olen asiani hoitanut ja kasvanut? Luulen, että kaikki ihmiset elämässäni – kaikella tiedolla, joka minulla on elämästäni – olisivat minusta ylpeitä. Eivät saavutuksieni vuoksi, vaan juuri tämän Rakkauden ristiretkeni vuoksi.