Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen isoa kasvamista ihmisenä ilman, että siihen on liittynyt dramaattisia kriisejä. Kaikki on teknisesti kuten edellisvuonnakin, mutta olo on erilainen.
Olen ymmärtänyt todella paljon ihmisistä ja tiimityöstä. Joku voisi sanoa, että aika myöhään – kun ottaa huomioon kaiken mitä olen tehnyt elämässäni.
Armollisuus itseäni kohtaan on kasvanut valtavasti. Siitä olen erityisen ylpeä. En siis pode lainkaan huonoa omaatuntoa tällä hetkellä ratkaisuista ja valinnoista, joita olen elämässäni tehnyt. Olen yrittänyt paljon, onnistunut ja mokaillut. Olen siis ollut ihminen ja siitä voin olla iloinen.
Minulla on näet ollut paljon elämäni aikana tilanteita, oloja ja pelkoja – etten ole ihminen laisinkaan. ”Terminator 4”-elokuvassa tätä käsitellään oivallisella tavalla, vaikka noin muuten juoni ei taaskaan päätä huimaa. Olin pienenä poikana jalkapallossa välillä tilanteissa, joissa kuvittelin olevani robotti, jotta pystyin juoksemaan kovempaa ilman kipua ja väsymystä.
Vakavammin käsitellessä asiaa, minulle on laskettu niin paljon odotuksia harteille, että joskus ihmiset ovat pyytäneet anteeksi minulta epäinhimillisiin mittoihin paisuneita vaatimuslistoja. Harmillisen yleinen tilanne on ollut menneisyydessäni hetket toista sukupuolta olevan Rakkaani kanssa, jossa minun olisi pitänyt pystyä toimimaan yli-ihmisen tavoin… Jumalallisen loppumattoman anteeksiannon kanssa silittää päätä ja halata lujasti, vaikka itse olin kumppanini mielestä uhri… kun asiasta myöhemmin puhuttiin.
Suurimmat onnistumisen kokemukseni puhujana ihmissuhteissa ovat olleet tilanteita, joiden jälkeen olen itsekin ihmetellyt miten osasin asettaa sanat niin hyvin. Runollisuus ja huoneentauluksi kelpaavat iskulauseet ovat arvo sinänsä, mutta syvempi merkitys on ollut kokemuksellani: ”Sanoin asiat juuri siten kuin tunnen ja vielä vähän positiivisemmalla sävyllä… tämä oli terapeuttista itselleni ja tuo toinen tärkeä ihminen sai tästä yhtälailla paljon. Olemme läheisempiä tämän avautumiseni jälkeen ja hän luottaa minuun enemmän.”.
Tänään minulla oli tällainen kokemus ihmisen kanssa, jonka olen nähnyt ehkäpä noin kymmenisen kertaa. Miehestä kyse, jos joku tätä asiaa pohtii tarkemmin.
Rakastan ihmisiä ja rehellisyyden nimissä kaipaan vastarakkautta. En kuitenkaan halua saalistaa kenenkään lämpimiä tunteita itselleni. Olen vapautunut – ainakin hetkeksi -kaikesta ”pakosta”. Haluan olla niin iso ihminen, joka pystyy kieltäytymään pakottamisesta ja asioiden asettelemisesta muotoon, jossa toiselle ei jää vaihtoehtoja.
Auttava käteni on lämmin ja haluan tuntea lämmön sydämessäin saakka.