Kuurouttava ääni,
tinnittävä pääni,
rikki räjähtänyt lääni.
”Mitä tapahtui?” kysyin
itseltäni hiljaa ja itkin.
Menivät mun aatokset pitkin
peltoja, kun veriplasmaa litkin
ja pessimismiäni kitkin.
Hautasit tunteesi alle maan ja raudan.
Toivoit, että unohtuisivat ne alle roudan,
mutta nyt hajalle pamautimme niiden rauhan
peittämän maan ja avasimme keskeltä haudan.
Ei paradoksin tekelettä tehdä tyhjäksi
ilman vihan perkelettä ja tyhmäksi
tuntee mun kumppanini. Itseni
ja oman hataran viitseliäisyyteni
hautaan lasken kaiken kesken.
Pelkäsin hylkääväni luulolesken,
tekojani koko ajan tyhjäksi tehden.
Suunnaton kipu ja uloslaskematon paine,
yhdessä muodostavat yhtälön kai ne,
joka tarvitsee suunnan ja näyttäjän
tai tuurilla kaikkien unelmien täyttäjän.
Ei niitä täytepullia jaeta ilman tullia,
ei niitä rajojen sisään oteta,
haikailu sille on turhaa, lopeta.
Paine kasvaa, jos sitä ei johda johonkin
paine purkautuu aina, viisari kohta se onkin
asteikon yli, kun hiljaisuus ennen räjähdystä
edeltää jännityksen laukeamista ja tyydytystä.
Tunsit sen paineen kasautuvan,
olisin kuvitellut sun siitä mulle avautuvan
pikku hiljaa… eikä kerralla purkautuvan.
Luulin sun muhun luottavan.
Siirryin asemaasi ja korvani tunsin kuulevan:
”En jaksa tätä enää – nyt minä luovutan.”.
Pelkäät sitä niin paljon, nyt ymmärrän.
Odotat ettet muuta voi: ”Nyt räjähdän.”.
Sylini kyllä avaan sirpaleillesi.
”Kerään ne kaikki” on vastaukseni!
Jokaisen saatuani asetan ne ympärilleni.
”Kasaamme yhdessä sinut” lupaan Rakkaalleni.
En anna väliimme tulla omien erheitteni,
kysyn aina ensin: ”Minne tämä palanen meni?”.
Ei mikään murru samasta kohtaa uudelleen,
jos se on hyvin siitä korjattu kertaalleen.
On jokaisen atominkin väli lopulta korjattu:
”Paljon se meihin molempiin aikoinaan sattu!”.
On naurettavat määrät sidosainetta pumpattu,
vaan ei me tätä tai muutakaan turhaan uhrattu
koska maailmaa on nyt meidän lipun alle vallattu.
Halusin olla niin kovasti haluttu
ja sun tunteesi oli niin ihanan vimmattu,
kun minua halusit ja negaatiosi osasit
kääntää positiivi-seksi energiaksi
opeteltuamme ja parannettuamme keskusteluamme.
Kommunikoinnin taito oli paras
ennakoinnin muoto, jota alas
aikoinaan arvostimme, mut joka takas
pääsi kuninkaan huoneesemme
sitä ilman selvinneet emme
olisi koskaan tästä jonka aloitimme.
Ihanan yhteisen päätöksemme
liittää toisemme ja perustaa suhteemme
luottamukseemme, jota toisiimme
kauniin alastomina lemmimme.