Annan sinulle anteeksi sen,
sinun pitkittyneen hirveyden.
Jos rakkaitani loukkaat,
jauhan sinut tomuksi.
Teen tyhjäksi työsi irvokkaat,
Teen sinut jauhoksi
ja leivon sinut leiväksi.
Jaan sinun leipäsi,
kaikille loukatuillesi.
Uudelleen muotoiltuna,
moraalis uusittuna,
olet hyödyllinen kerran,
yhdessä teimme susta paremman.
Olen rakkaistani yksi,
joten jos tulen loukatuksi,
tiedät kyllä kohtalosi
ja kohta uudelleen muovaantuvasi
kanssani, enhän sua hylkää vois
joskus sitä vaan helpompaa toivois.
Meille molemmille
paremmille puolillemme.
Emme katkeruudella
eespäin pääse,
ehkä asenteella, uudella,
todisti joskus joku: ”pääs se!”.
Mä tahdon yrittää kerran,
saada sen tyhjän arvan,
sen viimeisen varmaan,
niellä tappioni karvaan
kuin mies peloton,
tää kappaleeni lohduton,
aivan muuttumassa on.
Paras muutos itse olen,
nyt taas hetken muistellen,
tiesin kerran ja nyt taas (s)en.