Kategoria: Pohdinnat

Nainen ei ole kiinnostunut miehestä, joka on saanut naisen ajattelemaan: ”Hän haluaa minuakin.”. Sen pitää olla muodossa: ”Hän haluaa minut ja vain minut, mikään muu ei kelpaa hänelle – mitään tai ketään muuta hän ei halua.”.

Olipa kerran arviointivirhe. Mutta sain vihdoin ihmetystäni ja teoriaani eteenpäin. Olen nimittäin pohtinut naisten suhtautumista julkkiksiin paljon vuosien saatossa. Tuumailin nuorempana, että miesten tunnustettu suosio ja heidän kuuluisuus kiihottaa naisia.

Vanhempana ajattelin, että maaginen termi olisi ”asema” ja yhteiskunnallinen leijona-status. Menin omassa uskomuksessani jopa niin pitkälle, että täräytin yhdessä liike-elämän iltatapahtumassa kolmen nuorehkon liikkeenjohdon edustajille (kaikki oikein viehättäviä naisia): ”Niin, kun miehessä merkityksellisintä on hänen status.”. Tietenkin sain aika suolaisen vastaanoton, koska mikään ei ärsytä naista niin paljon kuin naisen yleistävä kategorisointi – ups, teinkö sen taas?

On siinä status-hommassakin pointti, mutta usein riittää, että miehen status on avoin – ei siis muiden ylösnostama tai valtakunnallisesti tunnustettu. Miehen ”soveltuva” -status muodostuu monesta seikasta ja sitä voi alkaa näkökulmaistamaan äärimmilleen, jolloin ikään kuin kaikki on siihen vedettävissä. Mutta rehellisesti sanoen se on ”vääräuskoinen” -teoria.

Tajusin uuden teoriani katsottuani Sinkkuelämää -sarjan päätähden kasvoja erittäin vahvalla ruudunpehmennyksellä höystettynä (sellaisella kuin Kauniissa ja Rohkeissa, valot näyttävät utuisilta ja kasvot hohtavat kuin enkelit elokuvissa). Hän oli kaunis, yliluonnollinen ja kiinnostava.

Olen pitkään pyöritellyt toista teoriaa tähtien kiinnostavuudelle: ne herättävät tunteita naisissa. Heillä on vakuuttava esiintyminen, loistava lauluääni (Ville Valo) tai vaikkapa kyky viestiä viehkeästi (Tommy Tabermann) – ilman, että he ovat mitenkään erityisen lihaksikkaita tai vastaavaa.

Nämä kuitenkin kaikki ovat totta. Ihastuakseen: kohteessa pitää olla jotain tavoittelemista ”Minä haluan hänet, koska hän on niin…” jotakin – mitä milloinkin. Yleensä jotakin mitä kaipaamme, siis mahdollisesti myös lyhytaikaisesti (esim. räjähtäviä tunteita). Hänessä pitää olla jotakin jota emme osaa selittää (eikä halutakaan, varsinkin naisilla – tunteiden perusteita ei pidä ylianalysoida tai niiden funktio ”katoaa”, ne ovat intuitiivisia viestejä, joita järki vain sekoittaa). Hänen pitää todellakin aiheuttaa voimakkaita tunteita.

Tämän takia herra Depp on ollut empiiristen tutkimuksieni ”ranking 1” kysyttäessä naisporukalta pitävätkö he x-mieshenkilöä viehättävänä. Samasta syystä urheilijat esim. jalkapalloilijat (Beckham) ovat erinomaisia esimerkkejä. He tekevät jotain mistä nauttivat, ovat siinä maailman parhaita, heillä on intohimoa ja heistä on erittäin seksikkäitä kuvia. Urheilijoiden tapauksessa heillä on myös yleensä vartaloakin, jota mielellään esittelee intensiivisille katseille.

Heissä on jotain taianomaista.
Jos haluat saada huomiota, actionia ja onnistumisen kokemuksia: tee taikoja, ole maaginen, selkeälinjainen ja tunnistettava. Ole hyvän- ja omanlaatuinen, mutta älä omahyväinen.

”Hyvä, että mainitsit tuon ’hymyn’, koska hymy on erityisen tärkeä — kaikki haluavat elämänmyönteisen kumppanin, joka vaikeissa hetkissä toteaa ’Hei, kyllä me selvitään näistä (yhdessä)’ ” -Ylex:llä parisuhde keskusteluohjelma

Pitää muistaa, että muodostaakseen bändin on helpompi pistää kaksi samaa sävelmää duurissa tapailevaa yhteen, kuin sovittaa oma E-F-D-G molli-sointukulku toisen duurissa tepastelevaan soolokitaraan. Tietenkin voi toivoa sitä Mozartia, joka harmonisoi riitasoinnut ja tekee nuottivihosta ’Silja Europa’n kokoisen purjeveneen – mutta olisi hyvä katsoa niitä omissa pikku kätösissä olevia rytmikapuloita ja/tai -munaa ja pohtia omaa kontribuutiota yhtyeessä. Siihen on syynsä miksei ole olemassa ”Kaija K ja Rytmimuna” -kokoonpanoa. (Harmi sinänsä, koska se kuulostaisi kiinnostavalta bassovoittoisella radioäänellä sanottuna)

Sanotaan, että elämä heittää eteemme kokoisiamme ongelmia. Ehkä se on sama kumppanitarjokkaissakin: jos emme ole tyytyväisiä tarjonnan laatuun, meidän tulisi katsoa peiliin – pää alaspäin tangosta roikkuen – itseämme venyttäen. On muuten tuskallista hommaa esim. jalkojen venyttäminen ja pituuden saaminen. Polven ja jalkaterän väliset luut katkaistaan, jonka jälkeen niiden välille muodostetaan aukko venyttämällä jalkoja. Luu lähtee hiljalleen korjaamaan itseään ja korvaa aukon luuaineksella. Sama prosessi toistetaan tarpeelliseksi katsottu määrä.

Olemmeko valmiit olemaan isompia ihmisiä ja satuttamaan itsemme kasvutarinamme aikana? Vai yritämmekö minimoida riskit, kivun ja oman panoksemme – ulkoistamalla vastuun ja onnemme ”sen neiti/herra oikean” harteille? ”Sitten kun löydän niin sitten…”.

Joskus sitä soittaa siellä räkälässä tuhannetta kertaa ja keikan kohokohta on jonkun muun biisi, jonka suostuit vetämään epätoivossasi (kännissä/läpällä – höpöhöpö) ja kerjäten suosionosoituksia. Onko todella niin, että et ole löytänyt sitä saumaa isommalle areenalle, vaikka olet seuraava Robbie Williams tai Celine Dion? Vai tekisikö hyvää laulaa duo sen ensi torstain päätähden kanssa ja oppia jotain itsestä artistina?

Entä jos se tutulta vaikuttanut kuuntelija löytääkin sinut ja tähteytesi, kun saat sen yhden soundin vireeseen? Ei se paljosta ole kiinni useinkaan. Onni siis. Oma tulevaisuus ja henkilökohtainen lottovoitto.

Nainen on kuin James Bondin ’Skyfall’ -elokuvassa itseään suojaava kirjautumisympäristö, joka muuttuu orgaaniselta vaikuttavalla tavalla. Hän ei halua tulla ”väkisin” ratkaistuksi ja taistelee ”brute force”-tekniikoita vastaan, jossa matemaattisella lähestymisellä käydään kaikki vaihtoehdot läpi – kunnes lukko aukeaa.

Tällainen väsytystaktiikka toimii usein esim. naisen saamiseksi suhteeseen (olen nähnyt sivusta melko monta casea), mutta se ei tee siitä onnellista (en ole nähnyt vielä). Sitä paitsi Bondissa ratkaisu (salasana) oli erittäin yksinkertainen – henkilön menneisyyteen liittyvä asia… Ja lukon auettua ohjelma tunkeutui hyvisten runkoverkkoon ja paskoi kaikki alijärjestelmät… Joten välttämättä miehenkään ei tulisi etsiä ultimaattista ”salasanaa”… Kai? 😀

Nainen haluaa tulla houkutelluksi esiin – ei väijytettäväksi ja ansaan – ainakaan kirjaimellisesti. Nainen ikään kuin haluaa ”muka tietää vähän etukäteen”, että kyseessä on positiivinen yllätys, eikä ’Freddy Kruger vs. Jason’ tai ”Bridezilla vs. Megasaurus” -taistelu.

Tänään tuli sitten tajuttua, että melkoinen kardinaalimunaus on tullut taas tehtyä säännönmukaisesti ihmissuhteissani, jotka ovat suuntautuneet hameväkeen. Olen nimittäin ajatellut tietäväni paremmin heidän asioitaan.

Jos nainen on vaikkapa ilmaissut haluavansa viettää loppuelämänsä kanssani, olen tämän ottanut haaviini ja pyrkinyt johtamaan suhdettamme tämä asia mielessäni. Toisin sanoen, jos olen havainnut asian, josta voisi jossain vaiheessa tulla kinaa ja näiden asioiden summana voisimme joutua riitoihin, lopulta eroon – olen nostanut asian pöydälle. Tätä olen sitten tehnyt ajattelemattomasti melko tiheälläkin tahdilla, jos asioita on pompsahtanut mieleeni.

Näin ollen suhteen positiivisesti käytetty aika on leikkaantunut ja yhteenkasvamiseen osoitettu toive on mennyt oikeastaan täysin munilleen, kun olen kuvitellut ymmärtäneeni mitä nainen haluaa.

Nainenhan ei halua tulla nähdyksi loogisena kokonaisuutena, eikä sen puoleen epäloogisenakaan. Kumpikin näkökulma sisältää rationaalista päättelyä, joka sisältää vertailua ja muita asioita, joita nainen ei halua itseensä liitettävän. Nainen haluaa olla yksilö. Ei siis nainen alunperinkään, koska sekin kategorisointia. Henkilö, persoona ja kokonaisuus. Sekään ei riitä, että mies pitää naisen persoonasta, vaan miehen kuuluukin – täysin yllätyksellisesti – ajatella naista ja tämän vartaloa intohimoisen seksuaalisesti. Useimmiten jämäkät otteetkin ovat plussaa.

Kukaan toinen nainen ei saa olla lähimaillakaan, hopeasijalla tai jonotusnrolla x. Se oma mielitietty kannattaakin irroittaa kaikesta vertailusta. Mitä vähemmän vertaat ja mitä enemmän ylistät vaan ”suoraan” häntä ja hänen ominaisuuksia – sen parempi.

Nainen kysyy: ”Mitä mieltä olit tuosta naisesta?” ja sinä vastaat: ”Mistä? En ymmärrä. Haluan katsella, koskettaa ja jakaa ajatukseni vain sinun kanssasi. Tässä maailmassa ei ole mitään tai ketään jota voisi edes verrata sinuun. Olen niin onnellinen, että tapasin sinut. Sinä teet tästä vaillinaisesta miehen kehosta sielukkaan ja sydämellisen – sinä et vienyt sydäntäni, vaan annoit sellaisen minulle. Sen vaimea ja innoton värinä ei koskaan kuljettanut happea aivoihini ennen sinua. Nyt se sykkii ja tekee minusta älykkään – paitsi silloin, kun en voi enää vastustaa ihanaa vartaloasi ja sydämeni ahtaa punasoluni alemmas.”.

Nainen arvostaa rationaalisuutta, kun se kohdistuu aikatauluttamiseen, lasten kasvatuksesta sopimiseen, hankintoihin joita mies tekee (rationaalisuus naisen hankintoihin on sitä, että mies on riittävän fiksu ansaitakseen tarvittavat rahat), talonrakentamiseen, korjaustöihin, anoppiin, ulkomaan matkojen järjestelyihin… Kaikkiin edellä mainittuihinkin mies saa ja pitääkin suhtautua intohimoisesti ja rakkaudella, mutta mm. näissä asioissa mies saa olla looginen ja perustaa päätöksensä järjelle.

Kumppanini on halunnut matkailua ja minä olen ajatellut, että matkaillaan, kun olemme hankkineet tietyt perusasiat kuntoon ja meillä on hyvät+vakaat tulot… Tällä rationaalisuudella, johon Nalle Wahlroos sanoi: ”Ei elämäntarkoitus ole elää askeettisesti, pienessä kodissa – älä sekoita rationaalisuutta ja askeettisuutta.” – olen vain masentanut naistani ja saanut hänet ajattelemaan:
1) En arvosta matkailua, naisen halua nähdä maailmaa – enkä ole kiinnostunut muista kulttuureista. Olen urpo, jonka mielestä Suomessa ei ole mitään vikaa, muualla ei ole mitään nähtävää ja lastemme ei tarvitse nähdä mitään. Ei edes niitä asioita, joita nainen on kokenut saaneensa ulkomaan matkoiltaan.
2) Pidän naista tyhmänä, järjettömänä riskinottajana, joka ei osaa hoitaa taloutta ja en itse tajua, että elämämme on ainutkertaista ja se kuluu koko ajan. Koen oikeudekseni evätä meiltä matkailun sillä verukkeella, ettei meillä ole siihen varaa. Todellisuudessa ihmisellä on varaa tärkeiksi katsomiinsa asioihin ja koska en pidä matkailua tärkeänä – en pidä suhdettamme, enkä kumppanianikaan tärkeänä.

Miehen olisi kannattavampaa vain ehdotella itse suunnittelemiaan matkoja, jotka ovat budjetiltaan kohtuullisia ja sitten hommata ne rahat jostakin. ”Mitä mieltä olisit kultaseni jos matkaisimme tänne, tuonne tai sinne (joista olen jo kartoittanut edulliset setit)?”. Rationaalisuutta tai edullisuutta ei kannata mainostaa, koska se munii tämän intohimoisen ihanan ilmapiirin muuttamalla sen järkiperusteiseksi.

Yksikään nainen ei halua kokea itseään halvaksi tai arvottomaksi. Kompromissit ovat aina luovuttamisia naisen mielessä. Ne pitää korvata joskus. On parempi vuorotella päätöksentakojaa, kuin tehdä aina kompromisseja – kyllä, naistenlehdet ja talk-show’t valehtelevat sinulle päin naamaa, että kaikesta kuuluisi keskustella ja tehdä yhdessä päätökset.

Ei edes lastenkasvatuksesta. Tarkka muoto on: ”Minulle on erittäin tärkeää, että kasvatusnäkemyksemme kohtaavat.”. Siinähän ei missään vaiheessa sanota, että: ”Minulle käy oikein hyvin, että suunnittelemme yhdessä kasvatukselliset näkemyksemme ja teemme erimielisyyksissämme kompromisseja.”. Ei yksikään äiti heittele kolikkoa lastensa tulevaisuudesta.

Jos kunnioitat itseäsi, suhdettanne ja naistasi – nainen kyllä kunnioittaa sinua. Älä ole siitä huolissasi. Äläkä mene bloggailemaan nettiin ajatuksiasi siitä, ettei naisia kannata läpileikata rationaalisesti, koska ammut itseäsi jalkaan tekemällä sen.

Rakastan naisia. En häpeile tietämättömyyttäni, myöhäisheränneisyyttäni tai muita puutoksiani. Tämän blogin tarkoitus ei ole päättyä ratkaisuun, vaan minun valaistumiseen ja siihen, että osaan arvostaa naisia – erityisesti kumppaniani – tilanteesta riippumatta ja saada hänet tuntemaan itsensä erityiseksi. Blogini ei sisällä yksittäisiä exieni tarinoita, vaan ne ovat koonteja kaikista kokemuksistani, joita olen mm. nähnyt ympärilläni tapahtuvan ja keskusteluissa tavannut. Vaikka surkeasti markkinoinkin ajatuksiani, on tavoitteeni nostaa naisten arvostusta ja miesten kykyjä toimia naisten kanssa – oikein. Minulla on paljon asioita, jotka ovat jääneet epämääräisiksi ja niitä haluan ratkoa – enkä lakaista maton alle. Haluan katkaista kierteen, jossa miehet vaan toteavat pojilleen: ”Ei niitä voi käsittää. Väärin teet kuitenkin.”. Auta minua, älä tuomitse. Ohjaa oikeaan ja tule rakentamaan siltaa.