Tänään vappupäivänä autettuani ystävääni muutossa, menin kotiin ja muistin, että huoltomies tulee huomenna fiksailemaan vesikalusteitani. Yllätin itseni miettimästä tiskien tiskausta. Siis huoltomiehen takia. Oli siihen käytännönkin syy, että täysi terästaso erilaisia kristallilaseja ei olisi hyvä yhdistelmä korjaustöiden kanssa. Mutta silti. Minusta tuntui oudolle. Tiskasin.
Siirsin valaisimia hissillä ja yksi polttimo jäi hissin oven väliin poksahtaen rikki. Hissi lähti suorittamaan toista tilaustaan salamana, joten tuumailin, josko jättäisin asian siihen. Polttimo oli kynttelikkömallista erikoisohutta lasia ja se ei kauaa murenisi ihmisten kenkien alla. Muistin kuitenkin erään käytävä-käyttäjä-ryhmän, joka voisi vahingoittua lasinsirpaleista. Nimittäin koirat. Ajatukseni, huolenpitoni ja vastuullisuuteni koiria kohtaan hämmenti minua lisää. Allergiani takia ko. sisustuselementti kodissani ei ole mahdollinen ja silti ajattelin heitä. Siinä sitten pylly pystyssä jalka hissin oven välissä keräilin hanskoilla sirpaleita ja pyyhin käytävän ja hissin puhtaaksi roskapussiini.
Ajaessani ylinopeutta mietin, että millainen mies oikestaan olen? Huolellinen, avulias ja yritteliäs. Aloin miettimään ajonopeuttani ja aion jatkaa sitä. Haluan löytää aidon itseni 🙂