Sovitin ”vielä kerran” liiviä päälleni, joka ei oikeastaan koskaan ole mitoiltaan sopinut minulle. Joskus ihmisen on vain päästävä aina välillä mallailemaan päällään jotakin asiaa, joka sinänsä tuntuu omalta – muttei kuitenkaan loppuviimein sovi.
Asia muodostuu ongelmaksi, jos siitä ei osaa päästää irti. Tänään laskin liivin ”kirpparille” pinoon. Aika ajaa joskus ohi, joskus päälle ja joskus liian hiljaa. Itse pidän asioiden tapahtumisesta silloin, kun minusta siltä tuntuu. Se on mielestäni kestävä tapa rakentaa.