Tekijä: Rakas

Nainen pitää saaliina kirmaamisesta, kun hän luottaa metsästäjään ja on saanut myötävaikuttaa pakohetkeen. Klassisia tilanteita lienee esim. piknik-peitolta tai sängystä karkaaminen vähäpukeisena ja mies lähtee jahtaamaan naista.

Esim. puukkosurmaajaa (Scream), Anakondaa tai vastaavia pakeneminen ei ole kiihoittavaa – se on vain ahdistavaa. ”Pakene ja/tai taistele” -pelkotila ei vie naista mihinkään hyvään 😀 miehen pitäisi ymmärtää milloin voi leikkisästi ja päättäväisesti jahdata naista… Ja taas välttää niitä hetkiä, kun nainen kokee miehen ahdistavana.

Suuri valkoinen metsästäjä – eikä suuri valkohai. Niinhän?

Sanotaan, että vain tekemättömiä asioita katuu elämänsä lopussa. Minä olen kyllä ihan rehellisyyden nimessä katunut myös tehtyjä asioita. Minusta on paljon suoraselkäisempää sanoa toimineensa väärin, kuin ettei kadu mitään. Herra JHT esim. ei kadu mitään… Sopii imagoon ja toinen vastaus ei 😀

Huomasin, että voidakseen olla katumatta tekemättömiä asioita pitää muistaa perusteet niiden tekemättä jättämiselle. Junassa muistin tilanteen, että jätin menemättä Hardwell:n keikalle, jonne kolme junassa tapaamaani ”Victoria’s Secret” -tason juhlimaan lähteneet nuoret naishenkilöt olivat menossa. Kelailin päässäni, että miksen mennyt?

Ulkona satoi kaatamalla ja olin venesatamassa. Veneessä illan kutveessa kävin vielä prosessin läpi. Minun pitäisi ilmoittaa epämääräisesti paluuaikani ja edellyttää portin avausta itselleni sekä mahdolliselle daamilleni, joka tapauksessa itselleni. Veneen majoituskapasiteetti oli jo nykyisellään ns. täynnä, joten petipuuhiin olisi melko kiusallista käydä jos – ja painosanalla jos – ilta menisi jotenkin maagisesti hyvään suuntaan. Yleisten periaatteitteni mukaisesti en ryhtyisi kuitenkaan petipuuhiin vaikka minulla olisi sviitti käytössä, joten ”parasta” mitä voisi tapahtua olisi hieno ilta ja puhelinnroiden vaihto. Siinä siis tuotto-odotus, eikä edes kovin todennäköistä, koska en pitänyt heistä ihmisinä sen enempää kuin he minusta. Motivaationi ei ollut siis kovin korkea, mutta halusin käydä homman yksityiskohtaisesti läpi.

Riskipuolella taasen oli vilustuminen (todennäköistä), turhaan ”yhden palveluksen pystyyn jääminen ystävälleni” (varmaa), merkittävän rahasumman (taksi+lippu+viinat+ruoka+taksi) panostaminen ja pettyminen (todennäköistä), tapani mukaisesti turhauttavan keskustelun läpikäyminen ja ”we have nothing incommon” -lopputulemaan päätyminen (todennäköistä).

Eli en kadu.
Mutta oli se silti kohtalolta tuntuva hetki saada vahingossa VR:n lastenleikkihuonepaikalla kolme ”fitness-mallia” viereensä.
Sehän minua enemmän siis koko hommassa mietitytti tänään, että miksi naiset kiinnostavat minua, mutta en heitä halua kuitenkaan yksioikoisesti iskeä. Olen oma ”vähemmän ihana itseni” noissa tilanteissa ja saan tilaamani reaktion: nyrpeän naaman 😀

Nainen ei ole kiinnostunut miehestä, joka on saanut naisen ajattelemaan: ”Hän haluaa minuakin.”. Sen pitää olla muodossa: ”Hän haluaa minut ja vain minut, mikään muu ei kelpaa hänelle – mitään tai ketään muuta hän ei halua.”.

Olipa kerran arviointivirhe. Mutta sain vihdoin ihmetystäni ja teoriaani eteenpäin. Olen nimittäin pohtinut naisten suhtautumista julkkiksiin paljon vuosien saatossa. Tuumailin nuorempana, että miesten tunnustettu suosio ja heidän kuuluisuus kiihottaa naisia.

Vanhempana ajattelin, että maaginen termi olisi ”asema” ja yhteiskunnallinen leijona-status. Menin omassa uskomuksessani jopa niin pitkälle, että täräytin yhdessä liike-elämän iltatapahtumassa kolmen nuorehkon liikkeenjohdon edustajille (kaikki oikein viehättäviä naisia): ”Niin, kun miehessä merkityksellisintä on hänen status.”. Tietenkin sain aika suolaisen vastaanoton, koska mikään ei ärsytä naista niin paljon kuin naisen yleistävä kategorisointi – ups, teinkö sen taas?

On siinä status-hommassakin pointti, mutta usein riittää, että miehen status on avoin – ei siis muiden ylösnostama tai valtakunnallisesti tunnustettu. Miehen ”soveltuva” -status muodostuu monesta seikasta ja sitä voi alkaa näkökulmaistamaan äärimmilleen, jolloin ikään kuin kaikki on siihen vedettävissä. Mutta rehellisesti sanoen se on ”vääräuskoinen” -teoria.

Tajusin uuden teoriani katsottuani Sinkkuelämää -sarjan päätähden kasvoja erittäin vahvalla ruudunpehmennyksellä höystettynä (sellaisella kuin Kauniissa ja Rohkeissa, valot näyttävät utuisilta ja kasvot hohtavat kuin enkelit elokuvissa). Hän oli kaunis, yliluonnollinen ja kiinnostava.

Olen pitkään pyöritellyt toista teoriaa tähtien kiinnostavuudelle: ne herättävät tunteita naisissa. Heillä on vakuuttava esiintyminen, loistava lauluääni (Ville Valo) tai vaikkapa kyky viestiä viehkeästi (Tommy Tabermann) – ilman, että he ovat mitenkään erityisen lihaksikkaita tai vastaavaa.

Nämä kuitenkin kaikki ovat totta. Ihastuakseen: kohteessa pitää olla jotain tavoittelemista ”Minä haluan hänet, koska hän on niin…” jotakin – mitä milloinkin. Yleensä jotakin mitä kaipaamme, siis mahdollisesti myös lyhytaikaisesti (esim. räjähtäviä tunteita). Hänessä pitää olla jotakin jota emme osaa selittää (eikä halutakaan, varsinkin naisilla – tunteiden perusteita ei pidä ylianalysoida tai niiden funktio ”katoaa”, ne ovat intuitiivisia viestejä, joita järki vain sekoittaa). Hänen pitää todellakin aiheuttaa voimakkaita tunteita.

Tämän takia herra Depp on ollut empiiristen tutkimuksieni ”ranking 1” kysyttäessä naisporukalta pitävätkö he x-mieshenkilöä viehättävänä. Samasta syystä urheilijat esim. jalkapalloilijat (Beckham) ovat erinomaisia esimerkkejä. He tekevät jotain mistä nauttivat, ovat siinä maailman parhaita, heillä on intohimoa ja heistä on erittäin seksikkäitä kuvia. Urheilijoiden tapauksessa heillä on myös yleensä vartaloakin, jota mielellään esittelee intensiivisille katseille.

Heissä on jotain taianomaista.
Jos haluat saada huomiota, actionia ja onnistumisen kokemuksia: tee taikoja, ole maaginen, selkeälinjainen ja tunnistettava. Ole hyvän- ja omanlaatuinen, mutta älä omahyväinen.

”Hyvä, että mainitsit tuon ’hymyn’, koska hymy on erityisen tärkeä — kaikki haluavat elämänmyönteisen kumppanin, joka vaikeissa hetkissä toteaa ’Hei, kyllä me selvitään näistä (yhdessä)’ ” -Ylex:llä parisuhde keskusteluohjelma

Pitää muistaa, että muodostaakseen bändin on helpompi pistää kaksi samaa sävelmää duurissa tapailevaa yhteen, kuin sovittaa oma E-F-D-G molli-sointukulku toisen duurissa tepastelevaan soolokitaraan. Tietenkin voi toivoa sitä Mozartia, joka harmonisoi riitasoinnut ja tekee nuottivihosta ’Silja Europa’n kokoisen purjeveneen – mutta olisi hyvä katsoa niitä omissa pikku kätösissä olevia rytmikapuloita ja/tai -munaa ja pohtia omaa kontribuutiota yhtyeessä. Siihen on syynsä miksei ole olemassa ”Kaija K ja Rytmimuna” -kokoonpanoa. (Harmi sinänsä, koska se kuulostaisi kiinnostavalta bassovoittoisella radioäänellä sanottuna)

Sanotaan, että elämä heittää eteemme kokoisiamme ongelmia. Ehkä se on sama kumppanitarjokkaissakin: jos emme ole tyytyväisiä tarjonnan laatuun, meidän tulisi katsoa peiliin – pää alaspäin tangosta roikkuen – itseämme venyttäen. On muuten tuskallista hommaa esim. jalkojen venyttäminen ja pituuden saaminen. Polven ja jalkaterän väliset luut katkaistaan, jonka jälkeen niiden välille muodostetaan aukko venyttämällä jalkoja. Luu lähtee hiljalleen korjaamaan itseään ja korvaa aukon luuaineksella. Sama prosessi toistetaan tarpeelliseksi katsottu määrä.

Olemmeko valmiit olemaan isompia ihmisiä ja satuttamaan itsemme kasvutarinamme aikana? Vai yritämmekö minimoida riskit, kivun ja oman panoksemme – ulkoistamalla vastuun ja onnemme ”sen neiti/herra oikean” harteille? ”Sitten kun löydän niin sitten…”.

Joskus sitä soittaa siellä räkälässä tuhannetta kertaa ja keikan kohokohta on jonkun muun biisi, jonka suostuit vetämään epätoivossasi (kännissä/läpällä – höpöhöpö) ja kerjäten suosionosoituksia. Onko todella niin, että et ole löytänyt sitä saumaa isommalle areenalle, vaikka olet seuraava Robbie Williams tai Celine Dion? Vai tekisikö hyvää laulaa duo sen ensi torstain päätähden kanssa ja oppia jotain itsestä artistina?

Entä jos se tutulta vaikuttanut kuuntelija löytääkin sinut ja tähteytesi, kun saat sen yhden soundin vireeseen? Ei se paljosta ole kiinni useinkaan. Onni siis. Oma tulevaisuus ja henkilökohtainen lottovoitto.