”Viimeiseksi sanaksi suudelma on paras.”. -Tommy Tabermann
Mietin lausetta pitkään hieman nyrpistellen, ettei minusta se olisi mukavaa jos tulisi vaikkapa ero suudelman jälkeen äkisti. Eilen ymmärsin, että lauseessa mitä ilmeisimmin viitataan romanttiseen ja/tai romantisoituun rakkauteen, jossa ei erota – viimeinen sana on ”illan viimeinen” (hyvänyönsuudelma) tai vaikkapa asemalaiturilla annettu ”viimeinen ennen kuin taas kohtaamme” (huolenpito-ja/tai jäähyväissuudelma).
Ja tätä kirjoittaessa ymmärsin sitten viimein, että todella – positiivisesti rakkaudella ladattu suudelma olisi paras, myös suhteen viimeiseksi huulten liikkeeksi. Siitä jäisi hyvä maku suuhun 🙂
Hyvänyönsuudelmasta on helppo ymmärtää Tommyn ajatus: Suudelma olisi aina paras tapa päättää tilanne ja nimenomaan niin, että molemmat haluavat sitä aidosti. Olen Tommyn kanssa samaa mieltä siitä, ettei huulten kohtaamista voikaan kutsua suudelmaksi, jos siinä eivät ole molemmat mukana. Se on kiukkuisena tai yksipuoleisena korkeintaan suukko tai suutelun yritys ja jälkimmäisestä on määrätty ehdonalaista vankeutta.
On siis tavoittelemisen arvoista ja hyvä ohjenuora, että hoitaa hommansa suudelman mahdollisuuteen – ja tulee, jos on tullakseen <3