Sanotaan, että vain tekemättömiä asioita katuu elämänsä lopussa. Minä olen kyllä ihan rehellisyyden nimessä katunut myös tehtyjä asioita. Minusta on paljon suoraselkäisempää sanoa toimineensa väärin, kuin ettei kadu mitään. Herra JHT esim. ei kadu mitään… Sopii imagoon ja toinen vastaus ei 😀
Huomasin, että voidakseen olla katumatta tekemättömiä asioita pitää muistaa perusteet niiden tekemättä jättämiselle. Junassa muistin tilanteen, että jätin menemättä Hardwell:n keikalle, jonne kolme junassa tapaamaani ”Victoria’s Secret” -tason juhlimaan lähteneet nuoret naishenkilöt olivat menossa. Kelailin päässäni, että miksen mennyt?
Ulkona satoi kaatamalla ja olin venesatamassa. Veneessä illan kutveessa kävin vielä prosessin läpi. Minun pitäisi ilmoittaa epämääräisesti paluuaikani ja edellyttää portin avausta itselleni sekä mahdolliselle daamilleni, joka tapauksessa itselleni. Veneen majoituskapasiteetti oli jo nykyisellään ns. täynnä, joten petipuuhiin olisi melko kiusallista käydä jos – ja painosanalla jos – ilta menisi jotenkin maagisesti hyvään suuntaan. Yleisten periaatteitteni mukaisesti en ryhtyisi kuitenkaan petipuuhiin vaikka minulla olisi sviitti käytössä, joten ”parasta” mitä voisi tapahtua olisi hieno ilta ja puhelinnroiden vaihto. Siinä siis tuotto-odotus, eikä edes kovin todennäköistä, koska en pitänyt heistä ihmisinä sen enempää kuin he minusta. Motivaationi ei ollut siis kovin korkea, mutta halusin käydä homman yksityiskohtaisesti läpi.
Riskipuolella taasen oli vilustuminen (todennäköistä), turhaan ”yhden palveluksen pystyyn jääminen ystävälleni” (varmaa), merkittävän rahasumman (taksi+lippu+viinat+ruoka+taksi) panostaminen ja pettyminen (todennäköistä), tapani mukaisesti turhauttavan keskustelun läpikäyminen ja ”we have nothing incommon” -lopputulemaan päätyminen (todennäköistä).
Eli en kadu.
Mutta oli se silti kohtalolta tuntuva hetki saada vahingossa VR:n lastenleikkihuonepaikalla kolme ”fitness-mallia” viereensä.
Sehän minua enemmän siis koko hommassa mietitytti tänään, että miksi naiset kiinnostavat minua, mutta en heitä halua kuitenkaan yksioikoisesti iskeä. Olen oma ”vähemmän ihana itseni” noissa tilanteissa ja saan tilaamani reaktion: nyrpeän naaman 😀