Tekijä: Rakas

Luin hyvän äänikirjan neurolingvistisestä ohjelmoinnista, jossa pyritään vaikuttamaan meidän suhtautumiseemme omiin valintoihimme ja toimintoihin.

Yksi harjoitus oli, että piti miettiä jokin tilanne elämästä, jossa tuli huono mieli. Ei trauma, ihan vaan sellainen perus negatiivinen. Otin tilanteeksi hetken, jossa ystäväni satutti toista ystävääni.

Harjoitus jatkui. Seuraavaksi piti irtautua tilanteesta ja katsoa sitä kuin elokuvaa. Kohtaus päättyi. Mitä voisit oppia tästä elokuvasta? Nerokas kysymys. Ymmärsin näet, että ongelma ei ollut satuttajan käytös, vaan oma passiivisuuteni. 
Seuraavalla kerralla puutun asiaan, riippumatta siitä olenko nähnyt tilanteen kokonaan ja tiedänkö taustat. Mitä väliä sillä on? Oli juhlat ja tilanne oli nopea, ohi hetkessä ja siirryimme eteenpäin. Mitä sitten? Ihan hyvin olisin voinut ottaa asian käsittelyyn hiukan myöhemmin. 

Kannattaa kokeilla esitettyä tekniikkaa itse. Pointti oli, että negatiivisista tilanteista saa oppimiskokemuksia. Näin niistä voi vapautua ja ne voi kääntää voimavaraksi. 

Kirjassa kuvattiin hienosti suhtautumisen voimaa esimerkillä:

1. Minulla on hankala ihmissuhde 
2. Minulla on hankaluuksia suhtautua toiseen ihmiseen

Ensimmäisessä versiossa, tilanne on jämähtänyt paikalleen ja siitä tulee todellisuutemme. Toisessa vaihtoehdossa tilanne on kehittyvä ja liikkeessä. Voimme vaikuttaa suhtautumiseemme ja sitä kautta omaan elämäämme sekä ihmissuhteisiimme.

Kolmantena vinkkinä oli, että joka ilta nukkumaan mennessä kannattaa miettiä 6 hyvää asiaa päivästä. Jos et keksi kuutta asiaa, tarkista oma suhtautumisesi positiivisuuksiin. Palauta hyvät asiat mieleen ja nauti niistä. 

Neljäntenä asiana tuotiin esille, että voit yhdistää positiiviset asiat johonkin toimintoon, esimerkiksi peukalon- ja etusormenpään väliseen kosketukseen. Jonkun ajan kuluttua pelkästään toiminnon tekeminen tuo sinulle hyvää mieltä 🙂

Hellsten sanoi, että saat sen mistä luovut. Mietin, että entä jos yrittääkin luopua eikä siinä onnistu. Pitääkö luopua luopumisen ajatuksesta?

Kyllä pitää. Minulla on useita asioita, joista en tunnu pääsevän yli enkä ympäri, vaikka kuinka yritän.

Nyt kokeilen tuota kikkaa. Eli päästän irti pakosta luopua. Sanon itselleni, etten välttämättä pääse ikinä yli joistain asioista ja vaikka moni pitää sitä typeränä märehtimisenä – ei minun pidä kantaa syyllisyyttä itseni tai muiden takia.

Ajatus oli lohdullinen ja minulle tuli mukava olo. Tämä lienee sitä Rakkautta, jota meidän pitäisi osata antaa itsellemme. Hyväksyntä on minulle tärkeimpiä tunteita, joita voin saada osakseni – että riitän tällaisena. Sitä tunnetta voin antaa enemmän itselleni ja sallia omat esteeni.

Tietenkin haluan elää ilman kipeitä muistoja, niinhän me varmasti kaikki, mutta niistä väkivaltaisesti eroon yrittäminen hautaa ne tai työntää ne komeroon. Ja sieltä ne vaanivat meitä ja läheisiämme.

Meidän oma vaikea tunnekokemus vaatii tulla nähdyksi. Jos emme sitä anna itsellemme, joudumme kantamaan sitä mukanamme. 

Oletko joskus ollut ikävä jollekin ihmiselle ja miettinyt, että olipa typerä tilanne ja mikäköhän minulla on oikeasti ongelmana? Ne ovat niitä hetkiä, kun emme ole pysähtyneet tunnustamaan vaikeaa tunnettamme ja se virittäytyy puheemme sekaan.

Typerintä lienee uskotella itselleen, että on ok ja syyttää muita omasta ahdingosta, jonne itse on itsensä ajanut.

Joillakin meillä käy niin satumainen onni, että joku näkee meidät. Historiamme voi nähdä tilaisuuden ja käyttää sen pomminpurkupaikkana. Elämässä välillä räjähtää. Voisimme edes varoittaa vieraanvaraista ystävällistä sielua, joka otti meidät kotiinsa lepäämään.

Miksi meillä on kiire työntää heti ongelmamme toisten kannettaviksi, sillä verukkeella, että he ovat meitä vastaan rikkoneet. Itsellemme meidän pitäisi lausua: ”Enkä saata itseäni kiusaukseen, vaan päästän minut pahasta, sillä minulla on omaan elämääni valta, voima ja kunnia elämäni loppuun asti. Amen.”