Tekijä: Rakas

Kategoriat
Runot

Korvia hivelevä hiljaisuus

Huulien kosketuksen tuntemisen jälkeen sen, soi korvia hivelevä hiljaisuus.

Niskallesi hellän kudokseni painan, aika pysähtyy, on aika ikuisuus.

Onnekas olen ollut, kun kaikkia pidempänä, en ole vartaloiden kylkiä vuollut.

Mies, osaava Rakastaja, viittä vaille – ihan kaikille. Turhat tunteet ovat tulleet esteeksi harvoin, sanani ovat edenneet askelin varmoin ja kosketukseni samoin.

Laskinko sanaleikkejä puhuen eroottisen eroamisesta erogeneettisestä tai erogeenisestä? Ehkäpä Eros tarkoitti hyvää ja Rakasti, kunnes erehdyksen kautta huokasi syvään ja unohti.

Kategoriat
Pohdinnat Runot

Kompassi ja varpu 

Etsinkö lähteen sijaintia vai keinoa juoda siitä? Kuulen veden, mutta se ei virtaa syliini. Kaivan yhtä pehmeästi kuin tyrannosauruksen hampaan löytänyt arkeologi. Siellä se solisee… Huuhdonko hippusen kultaa vai kastanko kieleni siihen ensin?

Kategoriat
Pohdinnat Runot

Pohjalta korkeimpaan

Mitä on tiukka takamus, ilman ylitsevuotavaa innostusta yhtyä, mitä on valuva taivas, ilman vartaloa jota koskettaa, mitä on hyväiltävä keho, ilman huulia joita suudella, mitä ovat huulet, joita suudella, mutta jotka eivät kerro mitään, mitä ovat kertomukset, jotka eivät tarkoita mitään? 

Mikä on tarkoitettu? Mitä on tuntea oma tarkoituksensa ilman, että kokee halkeavansa ilman sitä ainoaa ja oikeaa toista, jota Rakastaa niin maan nielevän syvästi? Mitä on oma riipivä Rakkaus, ilman vastarakkautta? 

Mitä on molemmin puolinen Rakkaus ilman jykevää itsevarmuutta ja kykyä ylläpitää suhdetta arjessa? Mitä on arki ilman kehittymistä? Mitä on kehitys, joka ei ruoki itseään ja kasva kuin tammi – yli ihmisiän? Mitä on ikuisuus ilman jokaista hetkeä? Mitä on hetki, ilman inhimillisiä erheitä? 

Ei mitään, eikä kukaan, koska ihminen ei ole koskaan täydellinen ja silti meitä voi Rakastaa, jos uskoo meihin.

Kategoriat
Pohdinnat

Perheen prioriteetit

En tiedä olisiko se ollut merkityksellistä, jos minulle olisi sanottu lapsena: ”Vaikka äiti ja isi joskus tappelevat, tiedä, että me aina Rakastamme Sinua.”.

Aloin vaan pohtimaan, että onko tunteilla itseisarvoa ja voiko niitä ikään kuin eristää toisistaan. Olin avoimen vihainen vanhemmilleni, etenkin samaa sukupuolta olevalle heistä, ettei liittoa saatu toimimaan. Jos motivaatiota oli, olisi se pitänyt ohjata merkityksellisiin toimenpiteisiin.

Kommunikaation puutteeseen se minusta kaatui loppujen lopuksi. Enkä tarkoita sitä loppunäytöstä, joka suhteessa tulee, vaan ennen sitä. Vanhempani eivät riidelleet.

Moni on tuputtanut minulle vinkkiä, että olihan minullekin parempi, etten joutunut elämään vihamielisessä ympäristössä. Ei minulle sitä näytetty. Ongelmia oli, mutta ne eivät todellakaan valuneet riitoina ja toisen osapuolen myrkyttämisenä jälkikasvulle. 

Olen kiitollinen siitä, etteivät vanhempani repineet toisiaan tai minua riidoillaan. Yhteinen toive ja halu luoda kotiin ilmapiiri, jossa isi ja äiti eivät koe toisiaan negatiivisina kappaleina oli minulle arvokasta, vaikka vaikeuksia oli. Siksi ajattelin, että niistä olisi pitänyt päästä eteenpäin.

Kategoriat
Runot

Hukutuskaste

Kyyneleet tekivät kilven,
Muodostivat sumuisen pilven,
Välillemme rajavyöhykkeen tehden,
Mutta minä näin sen versovan lehden.

Kategoriat
Pohdinnat

Häivesuoja

Muitten syyttely ja syynääminen alkaa, kun ei ole enää paukkuja, motivaatiota tai osaamista tehdä asioita paremmin itse.

(muistiinpano työpuhelimesta, arviolta 2015 vuodelta)

Kategoriat
Pohdinnat

Rajapinnan alla

Olen kytkeytynyt maailmaan, mutta en osaa liittää sitä itseeni.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Sankaritarinoita

ihmiset eivät halua kuulla tarinoita, joilla ei ole onnellista loppua. Haasteet pitää selättää. Ei pidä kertoa missään julkisessa esiintymisessä ongelmaa, jota ei saanut ratkaistua. 

Se ei tee puhujasta inhimillisempää, että teki virheen ja ei saanut sitä ratkaistua – vaikka oppikin siitä. Sellaiset vaan masentavat. 

Ihmiset haluavat säilyttää illuusionsa, että jossain vaiheessa, kun on riittävän kova tyyppi, selviää mistä vaan ja se on ”just mullekin mahdollista saavuttaa”

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Julkaisukelpoinen

Tänään ymmärsin, ettei minun tarvitse välttämättä julkaista kaikkea, mitä ajattelen. Voin vain kirjoittaa.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Rakkauteensa hukkuvat

Kun me Rakastamme.

Alamme joskus Rakastaa pelottavan paljon. Huomaamme olevamme naamallamme toiseen päin.

Pelkomme ajaa meidät ajattelemaan, että toisen pitäisi Rakastaa minua samoin, kuin minä Rakastan häntä. Se onkin helpompaa, jos käy tuuri ja molemmat Rakastavat toisiaan samoin.

Huono-onnisemmat voivat hakea vahvistusta toisen Rakkaudesta pelkonsa ohjaamina liian kapeakatseisesti. Se on inhimillistä, koska emme tunnista toistemme tunteita juurikaan. Saatikka sitten pelkojemme vallassa.

Kun itkee kuuta, jonka koki itse hakeneensa Rakkautensa merkiksi sille Sydänkäpyselle: ”Missä on minun kuuni? Olenko minä vaarassa Rakkauteni kanssa? Hukunko minä Rakkauteni mukana?”.

Silloin todella uppoamme, kuin Titanic, jousisoittimet saattelevat meidät pinnan alle. Emme enää osaa nähdä Mielitiettymme vahvoja tunteita itseemme. Näemme vain oman epävarmuutemme, joka heijastuu Rakkaamme kasvoilta. Ne ovat kirkkaat ja heleät, niistä pelkomme heijastuu takaisin meille kuin auringonvalo kuun pinnalta. Se polttava aurinko olemme me itse, pelkomme koukkaa irvokkaan katseensa meihin kumppanimme kautta.

Rakkaamme ei puhu, mutta silti kuulemme ivallisen äänen. Hän ei puhu, me puhumme itsellemme. Kerromme kuinka emme ansaitse Rakkautta, eikä se kohtaa meitä siten, kuin me olemme sille eläneet elämämme. Sanamme ottavat kaiun puolisomme kehosta, ne palaavat meille ja päämme sisään. Emme tunnista niiden lähdettä, koska emme halua myöntää olevamme itse huhupuheen levittäjä.

Toivomme vain, että hän, jota itse Rakastamme kovin, tekisi tyhjäksi sanamme. Hän ei niistä tiedä. Hän näkee meidän hyvän. Hän ei voi käsittää mitä kasvojemme kauhu kertoo. Ei Hän ole sanonut sanaakaan. Hänelle se ei ole epäselvää.

Sanat muuttuvat tunteiksi. Tunteista tulee totuuksia, joita emme osaa itse rikkoa. Odotamme vain, että meidän sisin nähtäisiin ja otettaisiin avosylin vastaan… että meitä Rakastettaisiin.

Kysy ääneltä. Kuka olet. Mistä tulet. Ja tärkeimpänä: mihin olet menossa? Vastaa näihin itse, älä velvoita muita keksimään vastauksia kysymyksiin, joilla itseäsi syytät. Pyydä apua. Siinä on ero, kun syyllistää ja pyytää apua. Meistä nämä tuntuvat samalta, mutta toisessa otamme vastuun ja tarjoamme mahdollisuuden omaan hyväämme. 

Toinen ei voi yleensä pakottaa meitä paranemaan. Sitten on meitä, jotka ovat sen tehneet ja odottavat sitä itselleen.

Anteeksi.