Mitä on tiukka takamus, ilman ylitsevuotavaa innostusta yhtyä, mitä on valuva taivas, ilman vartaloa jota koskettaa, mitä on hyväiltävä keho, ilman huulia joita suudella, mitä ovat huulet, joita suudella, mutta jotka eivät kerro mitään, mitä ovat kertomukset, jotka eivät tarkoita mitään?
Mikä on tarkoitettu? Mitä on tuntea oma tarkoituksensa ilman, että kokee halkeavansa ilman sitä ainoaa ja oikeaa toista, jota Rakastaa niin maan nielevän syvästi? Mitä on oma riipivä Rakkaus, ilman vastarakkautta?
Mitä on molemmin puolinen Rakkaus ilman jykevää itsevarmuutta ja kykyä ylläpitää suhdetta arjessa? Mitä on arki ilman kehittymistä? Mitä on kehitys, joka ei ruoki itseään ja kasva kuin tammi – yli ihmisiän? Mitä on ikuisuus ilman jokaista hetkeä? Mitä on hetki, ilman inhimillisiä erheitä?
Ei mitään, eikä kukaan, koska ihminen ei ole koskaan täydellinen ja silti meitä voi Rakastaa, jos uskoo meihin.