Luin hyvän äänikirjan neurolingvistisestä ohjelmoinnista, jossa pyritään vaikuttamaan meidän suhtautumiseemme omiin valintoihimme ja toimintoihin.
Yksi harjoitus oli, että piti miettiä jokin tilanne elämästä, jossa tuli huono mieli. Ei trauma, ihan vaan sellainen perus negatiivinen. Otin tilanteeksi hetken, jossa ystäväni satutti toista ystävääni.
Harjoitus jatkui. Seuraavaksi piti irtautua tilanteesta ja katsoa sitä kuin elokuvaa. Kohtaus päättyi. Mitä voisit oppia tästä elokuvasta? Nerokas kysymys. Ymmärsin näet, että ongelma ei ollut satuttajan käytös, vaan oma passiivisuuteni.
Seuraavalla kerralla puutun asiaan, riippumatta siitä olenko nähnyt tilanteen kokonaan ja tiedänkö taustat. Mitä väliä sillä on? Oli juhlat ja tilanne oli nopea, ohi hetkessä ja siirryimme eteenpäin. Mitä sitten? Ihan hyvin olisin voinut ottaa asian käsittelyyn hiukan myöhemmin.
Kannattaa kokeilla esitettyä tekniikkaa itse. Pointti oli, että negatiivisista tilanteista saa oppimiskokemuksia. Näin niistä voi vapautua ja ne voi kääntää voimavaraksi.
Kirjassa kuvattiin hienosti suhtautumisen voimaa esimerkillä:
- Minulla on hankala ihmissuhde
- Minulla on hankaluuksia suhtautua toiseen ihmiseen
Ensimmäisessä versiossa, tilanne on jämähtänyt paikalleen ja siitä tulee todellisuutemme. Toisessa vaihtoehdossa tilanne on kehittyvä ja liikkeessä. Voimme vaikuttaa suhtautumiseemme ja sitä kautta omaan elämäämme sekä ihmissuhteisiimme.
Kolmantena vinkkinä oli, että joka ilta nukkumaan mennessä kannattaa miettiä 6 hyvää asiaa päivästä. Jos et keksi kuutta asiaa, tarkista oma suhtautumisesi positiivisuuksiin. Palauta hyvät asiat mieleen ja nauti niistä.
Neljäntenä asiana tuotiin esille, että voit yhdistää positiiviset asiat johonkin toimintoon, esimerkiksi peukalon- ja etusormenpään väliseen kosketukseen. Jonkun ajan kuluttua pelkästään toiminnon tekeminen tuo sinulle hyvää mieltä 🙂