Mikä on tämä kolea tuuli, joka kasvojani kiertää.
Vaikka liikkuu välillä huuli, tiedän, jokin välejämme hiertää.
Suoran puheen puuttumisen korvani kuuli, nyt jotain kiertoilmaisua puheesi pengertää.
Mieleni avoimuuden vallitsevan luuli, mutta en nyt tässä sitä nää.
Virtani ei ollut kesytetty. Se oli allapäin ja allani, näin sen sanovan minulle jotain julmaa ja juhlavaa.
Keuhkoni olivat vesitetty, joskus sitä ylhäältä jyskää alas mäkeä joentörmän ylitse kohti kylmää ja elämää tuhlaavaa.
Arkkuni pirstoo puunsa halki jalkaani. Ei se paremmasta tiedä, en sitä syytä mistään. Voi kuinka tyyni ilma tyynnyttää, kun sen antaa keinuttaa.
Nostin pääni vedestä. Kankeus oli lähelläni tai ehkä se oli jo minussa. Emme puhuneet asiasta. Sitäkö se olikin?
Ketjun katkaisen, hohteen metallisen menettänyt on jo sen ja vaikutuksen antiseptisen, ominaisuuden, jota milloinkaan ymmärrä en, koska ketjun hopeisen jälkeinen, oli kuin pallollisen ketjusen olisin ottanut hyppysellisen tai ajatuksellisen verran kerran Herran tähden.
Kun katseeni viinilistaa tavaa,
kuohuviini iltani ja ääneni avaa.
Herkkuja katseellani selaan,
Ruletti pyörii, uhkapeliä pelaan.
Kyllä elämässä pitää ottaa riskiä,
Tanssahtaa, vaik’ ei ehkä osata
Laulattaa, juo vaik’ vähän viskiä
Ennusta tulevaisuus, älä odota
Huomenna mietit sitten tiskiä
Ehtii vielä livetila sut nolata
Hei neito älä huoli
ystävä on pieni hän
tuohan korotettu tuoli
niin tutkitaan vähän
Noni, nyt on tutkittu ja Simohan se siinä.
Hei neito älä huoli
ystävä on pieni hän
hänestä paljastuu uusi puoli
kun mä vien gaalaan tän
Hiljaiseksi sali tehdään, en erittele näitä
Yhtä suurta perhettä, kuin vietettäis me häitä
Huvitoimikunta laulaa: ”Me klaarataan tää!”
Juhlavieraat vastaa: ”Me gaalataan tää!”
Aamulla toivon olon suihkunjälkeisen
Kasvorasvana kylmägeeli ja/tai Voltaren
Majavanhampaat tupla-Buranasta teen,
samalla kun sujahtaa Beroccani veteen.
Rasvainen aamiainen ja Battery eteen
Ruokaseurana, Laupias Samarinialainen
Vaan muistuu mieleeni,
ystävä on pieni hän
Sanat tarttuvat kieleeni
kun mä vien gaalaan tän
Hiljaiseksi sali tehdään, en erittele näitä
Yhtä suurta perhettä, kuin vietettäis me häitä
Huvitoimikunta laulaa: ”Me klaarataan tää!”
Ja Juhlavieraat vastaa: ”Me gaalataan tää!”
Kuin kahden alastoman naisen
kahta puolen tyynyjä
Etusormeasi vasten
jyskyttävän hellään
Tunsit kiristyvän
paineen lisääntyvän
sulkeutuvan ympyrän
ei täysin samaa kellään
Ei vastauksia, vain huvia
Vain kuoskauksia, ei mielikuvia
Sydämen avauksia, haaveunia
Yksisarvisia lähennellään
Harmi kuluttaa energiaa,
Joten siitä ei ikiliikkujaksi.
Harmi hyytyy aina,
Koska sekin joutuu yksin.
Rakkaus tuo voimaa,
Voit unohtaa syödä,
Mutta sielusi jatkaa,
Se siirtää tieltäsi vuoria
Minne vietkin minua,
Kuljethan kanssani sinne.
Pidäthän kädestä minua,
Kun jalkani haparoi.
Askellan vierelläsi,
Minne tahansa haluat.
Puristun otteeseemme,
Sen yhdessä teemme.
Olet minulle valo,
Jota katsella saan,
Aina vaan valkeaa,
Sisimpäni miltei halkeaa.
Tiedät enemmän,
Olethan minua vanhempi,
Siksi kaipaan neuvojasi,
Vaan vaadin ymmärrystäsi.
Kerran valoit uskosi,
Tulevaisuus mielessäsi,
Otit kynän ja kirjoitit,
Palan itseäsi testamenttasit.
Taas kutsun sinut tänne,
Laskemaan lampaitamme,
Ottamaan sauvan,
Yhteisvastuun mahtavan.
Yhdessä – olemme kaikki,
Yksin – tyhjä kylänraitti,
Siis valitkaamme kunnioitus,
Ja anteeksi antakaamme unohdus.
Sillä tulevaisuus on nyt,
Ei lamppu pala pohjaan,
Vaik’ se onkin hehkunut,
Kuiskaat mun korvaan:
”Ei hätää, minä ohjaan.”
Elämäni pintaa silittäessäni,
ymmärsin, että jokaisen ryppyni
saisin suoraksi keskittymällä.
Jos kuitenkin raudalla kuumalla
silitän pintaan itse rypyn
se jää ja muodostaa nypyn,
jonka pois-silittäminen
kestää ajan kertaa kymmenen.
Murra mun kuori – paina sormesi rintaani,
tunne lämpö joka vuotaa sisältäni käteesi.
Turmele pöytäsi musteella, kirjoita nimeni kaivertaen,
kynää käyttämättä ja jälkeä jättämättä.
Jätä minut – älä nimeäni.
Säilytä sydämeni ja muistot meistä,
erkaantuneista, sieluista eksyneistä.
Rakastan sinua.
Älä hukkaa minua.
(Kirjoitin tämän 10.9.2010)
Haluat miehen
vapaan, itsenäisen,
oman ja onnellisen,
sallit hänen
pitää naisen
maailman jokaisen
asiallisen ja säädyllisen
tai ainakin niin kohdellen.
Muistikuva tuoksustasi saa minut suunniltani.
Kuvittelen makusi, se täyttää suuni ja iltani.
Kuulen kuinka ihokarvani värähtävät.
Hampaani loisteessasi välähtävät.
Olet jälleen täysi, pyöreä ja viehkeä.
Kannat miehuuttani sisälläsi, pintasi on hehkeä.
Omistat voimani ja olet voimanlähteeni.
En kajoasi estele, olet seireeni.
Hymyilet, häkkini avautuu, minuuteni vapautuu.
En ole ihminen, tiedät sen.
Piiloudut, ensiksi minut torjut.
Antaudut, taas päätöksessäsi horjut.
Anelet, en kuule kumpaa.
Jatkan, lantiosi rumbaa.
Tartun, puheesi on nyt selvää.
Kiusoittelun jatkamiseen, syytä en nää.
Toiveesi on lakini.
Kiertoratasi on lakipisteeni.
Toteutan sinut täydeksi.
Vetovoimani saa sinut pyöreäksi.