Kategoria: Pohdinnat

Tuumailin tuossa hampaita pestessäni, etteivät naiset olekaan oikeastaan luontaisesti järjestelmällisiä ja siistejä. Avatessani hammastahnan, mieleeni palasi äkkiä monta muistoa tuubista naisen jäljiltä. Pakkaan aina hammastahnan sen korkin puolelle; puristan päädystä eteenpäin. Naisilla (ja varmasti siis miehilläkin) on useimmiten tekniikka: ”Purista kunnes riittävä tavara on harjaksissa”, jolloin hammastahnaa ei ole keskellä (josta sitä puristetaan), vaan sitä on molemmissa päissä. Tämän lisäksi suulake on paksusti kuivuneen tahnan peitossa.

Hammastahna on yksi käyttöesine, jolla ei ole esteettistä arvoa, eikä siitä pidetä huolta. Aloin pohtimaan naista ja siisteyttä. Vaikuttaa siltä, että vaikka naisilla onkin korkeampi standardi siisteyden suhteen luontaisesti – heillä ei ole välttämättä luontaisia kykyjä tai haluja toteuttaa sitä… tästä tulee melkoinen ongelma, yhtälailla kuin naisen halusta sisustaa, jossa nainen haluaa vaihtaa olohuoneen järjestystä ja mies tekee varsinaisen työn. Onneksi siivouksessa nainen tekee useimmiten suurimman työn.

Ehkäpä naisten päivän voisi muuttaa kauneuden päiväksi – jolla rohkaistaisiin naisia kaunistamaan kotia… vitsi! Tarkoitan, että ’kaunis’ pitäisi olla synonyymi ’naiselle’.

”Pelkään, että mä kuolen – tai etten kuolekaan. En unta saa, en nukkua uskaltaisikaan. Mun päässäni hakkaa: Tango Delirium…” -Klamydia ’Tango Delirium’

Kiduttamista tajunnan menettämiseen ja mahdolliseen sydänpysähdykseen saakka, jonka jälkeen kohde elvytetään ja leikki aloitetaan alusta – pidetään raakalaismaisena, epäinhimillisenä ja kammottavana. Elokuvissa ja muissa asiaan viitanneissa medioissa kuitenkin viitataan usein siihen, että henkilö on sotilas tai muu koulutettu tappaja, jonka koulutus pitää mielen virkeänä ja eheänä normaalia pidempään.

Samaa tekniikkaa – sydänpysähdykseen asti menevää kiduttamista – käytetään myös joskus parisuhteissa, jonka jälkeen kohdetta aletaan elvyttää esim. suusta-suuhun-menetelmällä ja rintakehää hieromalla.

Edellä mainittujen ero ei ole suinkaan selviytymisprosentti – josta en tiedä kummassa parempi – vaan koulutustaso: kukaan ei ole parisuhteessa sotilas tai koulutettu tappaja. Ehkä sitä pitäisi vähän katsoa mitä oikein puuhailemme ennen kuin pulssilaskurista (esim. huulista) tulee viivasuora ja ääneksi jää vain ”piip”.

Avoimen tunneilmaisun ilmapiirin luominen on tämän takia kriittistä, koska usein liian pitkällinen tunteiden kieltäminen ja/tai niiden patoaminen on taustalla katkeruudessa, joka poksahtaa. Toiminta aiheuttaa kierteen, joka syö luottamuksen.

Haluamme onnellisuuttamme ja usein ymmärrämme sen olevan hyvin riippuvaista lähimmäisen onnellisuudesta. Ongelmaksi muodostuu klassinen vääristymä, jossa lähimmäinen ei ole kyennyt ilmaisemaan omaa välittämistään ’minua’ kohtaan. Tällöin koemme oikeudeksemme puuhailla tylpilläkin työkaluilla, joista pitäisi uskaltaa luopua kokonaan. Haastan kaikki heittämään roskiin kaikki ne työkalut – jokainen kyllä itse tietää mistä puhutaan.

Esim. äly on kuin porakone, jota voi käyttää rakentamiseen tai muuhun. Heittelen roskiin koko ajan niitä kaikkia hylsy- ja kärkisarjoja joilla ei rakenneta.

Olen usein keskustellut naisten kanssa miehen suhtautumisesta läsnäolemiseen.

Minä ja monet muut miehet kokevat ”viettävänsä yhdessä aikaa” jos olemme pariskuntana samassa paikassa, vaikkemme sinällään tekisi mitään tai olisi edes samassa huoneessa koko aikaa. Tämä ei kuitenkaan usein merkitse tai tyydytä naisen halua ”tehdä jotain kivaa yhdessä”. Mies pitää oleilusta. Olut ja monta kymmentä tuumaa viihdettä… kaunis nainen katseluetäisyydellä, joka avoimesti pitää miehestä. Olen luonnollisesti jäävi sanomaan, mutta kuulostaa hyvältä.

Naisella on samaa läsnäolo-ajattelua toisella sektorilla: ”Mehän keskustelimme asiasta.”.

Molemmille sukupuolille helposti tulee ”vähän puuntakaa” toisen osapuolen tyytymätön keskustelunavaus, johon sitten väitetään vastaan: ”Kyllähän me ollaan… [puhuttu, vietetty mukavasti yhdessä aikaa…]”.

Olen usein kuvannut tyytyväistä olotilaani, kun olemme naiseni kanssa esim. kodissamme: ”Kumppanini on saatavilla.”. Mies tuntuu tarvitsevan keskustelussa – yllättävää kyllä – enemmän dialogia kuin nainen. Nainen usein haluaa purkaa omia tuntojaan, eikä ratkaista asiaa, ajaa keskustelua johonkin ”päätepisteeseen”. Naiselle tuntuu siis riittävän, että miehen ”korvat ovat saatavilla” ja vastaavasti miehelle kumppaninsa kauneus.

Vituttaako? Ei se mitään; mieti mitä uutta opit – se helpottaa!

Mietin eilen, että naisten kanssa jutustelulla on itseisarvoa. Olen aina kokenut, että kaikki kokemus naisista ja heidän mielestään on plussaa, vie eteenpäin. Joskus tiedon sulattelu vaatii aikaa ja joskus ne ovat keskenään ristiriitaisilta vaikuttavia – mutta loppuviimein kyllä se ”ahaa”-elämys tulee 🙂

Turhanpäiväinen negatiivisuus pitäisi vain unohtaa ja jäsentää kokemuksia opeiksi. Tämän takia pitäisi olla joitakin ns. luotettuja naisia, jotka voisivat sitten ottaa objektiivisesti kantaa ja tukea ristiretkeäni naisten ratkaisussa. Olen vain havainnut, että naiset eivät näytä pitävän yleisten toimintamallien rakentamisesta. Toisin sanoen, joskus vaikuttaa, että logiikan löytämistä halutaan häiriöittää, ettei hommasta menisi maku – ettei ”minuudesta, naiseudesta ja persoonastani” tulisi insinööritiedettä, jossa mies osaisi toimia hyvin ainakin miltei aina.

Nainen ei halua olla ratkaistava sanaristikko. Sen kanssa saa viettää aikaa ja hymyillen tutkailla, jutella ja koskettaa. Ei kuitenkaan heitellä lyijäriä seinille ja kumittaa koko taulua tyhjäksi ja kirota homman olevan liian hankala. Kehity mies! Don’t hate the game – hate… no no no… don’t hate the player either, cuz someone wants to luv it surely! U’ll c. Just have fun with playing and without solving. It’s a win-win when u just settle down and just enjoy.

Kuitenkin pitäisi löytää oikeat sanat (sanoa naiselle, arvostaa tätä ja osoittaa rakkautta) ja osata toimia oikein. Ehkä naiselle on vain tärkeää, että mies rauhallisesti ja selkeästi näyttää olevansa siinä ristikon kanssa vaikka loppuelämänsä, eikä sen ratkaisu ole tärkeintä vaan juuri se ristikko ja sen mielenkiintoinen sisältö.

Puhun usein liike-elämässä ’johtamishaasteesta’, jolla viittaan tilanteeseen, jossa johtosektori ajattelisi johdettavien olevan ammattitaidottomia – kun minä taasen nään tilanteen johtamisen haasteena. Huonolla ohjeistuksella saa ammatti-ihmisetkin näyttämään huonolta.

Toisin sanoen, hommaa voi aina katsoa kahta kautta. Jos työntekijä ei suoriudu, olitko riittävän selkeä johtamisessasi? Jos kumppanisi käytös nyppii, oletko varma, että ymmärsitte toisianne ja sait välitettyä hänelle oman mielikuvasi/-halusi oikein?

Ihmisten kanssa yleensäkin, mutta etenkin parisuhteessa on sitten haastavaa tosiaan välittää omat toiveet (vaatimukset) kumppanille siten, ettei hän loukkaannu tms. Siis jotenkin välittää se oma vilpitön arvostus joitakin asioita kohtaan ja tehdä siitä sopimus. Esimerkiksi pukeutuminen. Miehellä puvun käyttäminen ja naisella vaikkapa alusvaatteiden tekstiilipinta-alan niukkuus tai pitsit tai tai tai…

Lisähaasteen parisuhteessa tekee luonnollisesti se, etteivät kaikki halut (unelmat) ole kumppanin kanssa jaettuja, eikä niitä välttämättä voi kertoa sinällään mitenkään fiksusti – jos toinen kokee, että omat unelmat ovat näiden kanssa ristiriidassa. Luonnollisesti, jos kumppanin kanssa päästään sopimukseen, että kaikista asioista saa puhua, sanoa ja kysyä – ilman, että niistä tulee ongelmia siinä hetkessä – voidaan päästä eteenpäin.

Reaalimaailman esimerkkejä:

1. Kaikki klassiset: ”Haittaaks jos mun kaverit tulee…” – se meni päin persettä jo kysymysvaiheessa.
2. ”Hei entäs jos kuitenkin käy niin, että joku nainen…” – joo onneksi sun keskustelukumppanina oleva nainen ei ole kuuntelemassa tätä tarinaa enää, kun palaat sieltä mihin ikinä oletkaan menossa pohtimaan todennäköisyyksiä ko. skenaarioille.

Pohdimme erään ystäväni kanssa ja keksimme muutaman jutun, joita mies voi kysyä – ilman, että nainen kääntää niitä mihinkään:

1. ”Entä jos joutuisin onnettomuuteen?”
2. ”Entä jos joutuisin sotaan?”

Nämä kysymykset ovat ulkoisia asioita, joihin mies ei voi suoranaisesti vaikuttaa, eivätkä ne kyseenalaista naisen naiseutta, parisuhdetta tai esim. miehen välittämistä naisesta.

Lopuksi

Aina kannattaa tarkastella omaa toimintaa ennen toisen kritisointia. Vieläpä niin, ettei ajattele suoraan sitä asiaa mistä on mainitsemassa, vaan pohtii rakenteellisesti asioita  joista toinen voisi ajatella ”teknisesti” samoin. Toisin sanoen, mitkä ovat niitä asioita omassa toiminnassani, jotka herättävät kumppanissani mahdollisesti samanlaisia tunteita (esim. ärsytystä, arvottomuutta, pelkoa…)?

Sanotaan, että koirat haistavat pelon ja toimivat siksi joskus satunnaisesti.

Ehkäpä naisetkin haistavat pelon, eivätkä siksi kiinnostu miehistä, joissa sitä on. Tai vaihtoehtoisesti toimivat hieman satunnaisesti, jos miehestä aistii pelon. Klassikkotilanne, jossa mies saapuu lapista tai laivamatkalta hieman pelokkaan oloisena… Yleensä siitä seuraa keskustelua.