Vituttaako? Ei se mitään; mieti mitä uutta opit – se helpottaa!
Mietin eilen, että naisten kanssa jutustelulla on itseisarvoa. Olen aina kokenut, että kaikki kokemus naisista ja heidän mielestään on plussaa, vie eteenpäin. Joskus tiedon sulattelu vaatii aikaa ja joskus ne ovat keskenään ristiriitaisilta vaikuttavia – mutta loppuviimein kyllä se ”ahaa”-elämys tulee 🙂
Turhanpäiväinen negatiivisuus pitäisi vain unohtaa ja jäsentää kokemuksia opeiksi. Tämän takia pitäisi olla joitakin ns. luotettuja naisia, jotka voisivat sitten ottaa objektiivisesti kantaa ja tukea ristiretkeäni naisten ratkaisussa. Olen vain havainnut, että naiset eivät näytä pitävän yleisten toimintamallien rakentamisesta. Toisin sanoen, joskus vaikuttaa, että logiikan löytämistä halutaan häiriöittää, ettei hommasta menisi maku – ettei ”minuudesta, naiseudesta ja persoonastani” tulisi insinööritiedettä, jossa mies osaisi toimia hyvin ainakin miltei aina.
Nainen ei halua olla ratkaistava sanaristikko. Sen kanssa saa viettää aikaa ja hymyillen tutkailla, jutella ja koskettaa. Ei kuitenkaan heitellä lyijäriä seinille ja kumittaa koko taulua tyhjäksi ja kirota homman olevan liian hankala. Kehity mies! Don’t hate the game – hate… no no no… don’t hate the player either, cuz someone wants to luv it surely! U’ll c. Just have fun with playing and without solving. It’s a win-win when u just settle down and just enjoy.
Kuitenkin pitäisi löytää oikeat sanat (sanoa naiselle, arvostaa tätä ja osoittaa rakkautta) ja osata toimia oikein. Ehkä naiselle on vain tärkeää, että mies rauhallisesti ja selkeästi näyttää olevansa siinä ristikon kanssa vaikka loppuelämänsä, eikä sen ratkaisu ole tärkeintä vaan juuri se ristikko ja sen mielenkiintoinen sisältö.