Olen usein keskustellut naisten kanssa miehen suhtautumisesta läsnäolemiseen.
Minä ja monet muut miehet kokevat ”viettävänsä yhdessä aikaa” jos olemme pariskuntana samassa paikassa, vaikkemme sinällään tekisi mitään tai olisi edes samassa huoneessa koko aikaa. Tämä ei kuitenkaan usein merkitse tai tyydytä naisen halua ”tehdä jotain kivaa yhdessä”. Mies pitää oleilusta. Olut ja monta kymmentä tuumaa viihdettä… kaunis nainen katseluetäisyydellä, joka avoimesti pitää miehestä. Olen luonnollisesti jäävi sanomaan, mutta kuulostaa hyvältä.
Naisella on samaa läsnäolo-ajattelua toisella sektorilla: ”Mehän keskustelimme asiasta.”.
Molemmille sukupuolille helposti tulee ”vähän puuntakaa” toisen osapuolen tyytymätön keskustelunavaus, johon sitten väitetään vastaan: ”Kyllähän me ollaan… [puhuttu, vietetty mukavasti yhdessä aikaa…]”.
Olen usein kuvannut tyytyväistä olotilaani, kun olemme naiseni kanssa esim. kodissamme: ”Kumppanini on saatavilla.”. Mies tuntuu tarvitsevan keskustelussa – yllättävää kyllä – enemmän dialogia kuin nainen. Nainen usein haluaa purkaa omia tuntojaan, eikä ratkaista asiaa, ajaa keskustelua johonkin ”päätepisteeseen”. Naiselle tuntuu siis riittävän, että miehen ”korvat ovat saatavilla” ja vastaavasti miehelle kumppaninsa kauneus.