Olisipa parisuhdekin kuin partakone, jolla ajella elämän ruma karvainen naama. Yöksi sen voisi telakoida latautumaan täyteen ja öljyyntymään kitkattomaksi.
Kategoriat
Lukion psykologian tunneilla esiteltiin konsepti, jossa joskus voi olla tilanteita, joissa toisaalta tahdomme lähestyä ja toisaalta haluaisimme välttää koko asiaa.
Mielestäni kelpo esimerkki oli tapaustutkimus eräästä eläinkokeesta, jossa rotta sai sähköiskun koskiessaan ruokaan. Rotta luonnollisesti opittuaan homman jujun oli melkoisen sekaisin ja sahaili epäjohdonmukaisesti edestakaisin.
Tämä on siis tarina, vaikkakin tosi, johon palaan usein. Näillä saatesanoilla…
Vaikka olisit oma tuhoni ja loppu,
tai kuten itse sen sanoit: rutto,
en sinua väistäisi tai kaihtaisi,
en itseäni helpoksi väittäisi,
en meitä mihinkään vaihtaisi.
Sitä kai kaikki toivomme,
että joku jakaisi voittomme,
itsestämme, emme toisistamme.
Tiedän musta paljon puuttuvan,
joihin en toivo sun juuttuvan,
koska ne olivat sun exäs juttuja,
isäsi suvun huttuja, perhetuttuja,
prinsessasatujen luonnosteltuja suttuja,
tunnemyttyjä, menneen elämäsi ruttuja.
Minä tuijotan sinua liian syvään,
toivot katseeni tulevaisuuteen hyvään.
Sen kaiken pitää vain toimia,
ilman erityisiä ponnisteluja tai toimia.
Joko osaan tai en, loput ihmettelen,
mutta yhtä tehden: kehittyen.
On liian kalliiksi käynyt,
eloni ja piirileikkini,
olet yritykseen väsynyt,
olen kummallinen reittini
onneen ja onnellisuuteen.
Monta tietä on tarjolla,
osaanko valita sen yhden,
on vesillä optimistijolla,
tavoitteena tulevaisuus kahden.
Kategoriat
Avoin sulkeminen
Itse uskon avoimuuteen – myös keskeneräisissä asioissa, kun ollaan fiksujen ihmisten kanssa tekemisissä.
Harmillisesti avoimuus epämääräisissä asioissa on usein vain yksisuuntaista. Kaikki fiksut keräävät dataa, jotta saadaan itse paras päätöksentekoaineisto – mutta omia keskeneräisiä pohdintoja ei jaeta, koska pelätään niiden avaamisen – ironista kyllä – sulkevan joitakin ovia.
Kategoriat
Lost-and-found
Tuntemattomina ajanhetkinä (arvioisin viim. 7 vuoden sisään) ja tuntemattomissa mielentiloissa kirjoittamiani katkelmia muistiooni:
Yksi
Ihminen tuntuu kiehtovalta, kunnes hänet tuntee – tai luulee tuntevansa. Kun osaa odottaa hänen reaktioitaan, käytöstään ja kiinnostuksen kohteita.
Kun ymmärrämme väärin jonkun ihmisen tai hänen sen hetkisen käytöksen, harvoinpa kysymme: ”Anteeksi, mutta tein sinusta negatiivisen arvion, olenko väärässä?”.
Kaksi
Jos hyväksyy sen tosiasian, että suhdekumppani on epälooginen ja ajoittain vaatii asioita, joita ei itse toteuta – voi onnitella itseään – suhteella on pidempi elinajanodote.
Kolme
”Saat miljoonan, jos lähdet nyt kumppanisi rinnalta.” -kysymykseen ei ole kuin yksi oikea vastaus, siihen ei auta selitellä miten epätodennäköistä on, että sattuu jotain kamalaa ja miten ihanaa elämää voidaan viettää yhdessä sillä miljoonalla. Tosimies vastaa ”Ei käy”, koska pienikin mahdollisuus, että kumppani katoaisi iäksi ei ole minkään rahan arvoinen. On tietenkin epäselvää, moniko nainen suostuisi miehen päätökseen, luullen voivansa pitää huolta itsestään.
Neljä
Jos kävelet keskellä tietä, kaikki autot voivat törmätä sinuun.
(tästä kirjoituksesta muistan, että se jäi kesken… minulla oli jokin ajatus siitä, että keskellä tietä – keskiviivalla, kaksikaistaisesta autotiestä puhuttaessa – kävellessä teknisesti ottaen on eniten vaarassa, mutta se on vähemmän vaarallista, kuin kumman tahansa kaistan keskellä. Keskiviivalta poikkeaminen on siis vaarallista ja sekavassa tai väsyneessä mielentilassa kävely keskiviivalla on vaarallista.
Toisin sanoen, mikäli omat voimat ovat vajaat, ”asioiden keskiviivalla” kävely ei välttämättä ole paras ratkaisu… vaan selkeä valinta jommasta kummasta pientareesta on parempi.)
Viisi
That ’70s show , season 2 , episode 13 // metsästysreissu // isä-poika-keskustelut
Isä, tulen luoksesi suoraan – tai kulkemalla alakerran kautta. Minun passittaminen kiertotielle – viivyttää vain kohtaamistamme.
Kuusi
Universomnia
Seitsemän
Es gefahlt mir, hier zu sein = I really like being here
(halusin ilmaista itseäni jossain bileissä saksaksi, onneksi sitä osaavia oli vieressä)
Muistan usein tilanteen, jossa joukkio nuoria miehiä kitisi kadulla melko äänekkäästi, että sinkkuja sorsitaan asumisessa: ”Yksiön vuokra on melkein yhtä korkea kuin kaksionkin – miks parisuhteessa elävät saa kaiken niin paljon helpommalla?”.
Että näin. Onhan siinä osa tottakin. Esimerkiksi TV ja 1000-watin stereot ovat hankintana kaksistaan edullisemmat – henkilölle jyvitetyltä kustannukseltaan. Oikeastihan hinta on perheyksikköä kohden aivan sama, riippumatta ruokittavien suiden määrästä.
Pohdiskelin tätä konseptia sitten kotitöiden suhteen. Ajattelin aluksi, että parisuhteessa toisen osapuolen pitää todella olla täysi nolla kotitöissä, jotta hän on oikeasti enemmän haitta kuin hyöty. Yhdenkin ruohonleikkuukerran nettoarvo on toiselle osapuolelle +1kpl ruohonleikkuun verran vapaa-aikaa lisää, vaikka itse pitäisikin leikata nurmi 5krtaa kesässä.
Astianpesukoneen tyhjennyksessä on melko yhdentekevää onko kone pakattu äärimmilleen vai onko se puolityhjälla sinkku-layoutilla täytetty. Aloituskustannus henkisellä puolella on kovin kuluerä.
Siivouksessa vaikkapa pelkästään matot puhdistava yksilö keventää taaskin puhtaanapidon ajankulua. Henkilön pitää pelata suojalkapalloa ja kävellä suoraan kentältä sisään, jotta hänen likakuorma aktivoi extra-siivouskertojen tarvetta. Todennäköisempi muutos on harrastuksen vaihtaminen, kotiintuloprosessin muokkaaminen tai vaikkapa sinkkukaverin saunan kautta kotiin lyllertäminen.
Ruuanlaitto onkin hieman monimutkaisempi. Teknisesti ottaen väsäämällä patojen ja pannujen maksimitilavuuden verran ruokaa aina, saa maksimi tuotto-panos-suhteessa apetta Arabian astiastolle. Teoriassa, jotta toinen olisi kustannus-sijoutus-suhteessa järkevä tiimiläinen, hänen tulisi tehdä ruokaa joka toinen kerta.
Todellisuudessa kaikki sinkkuruuanlaittajat tietävät, että on paljon ruokia, jotka eivät vaan yksinkertaisesti toimi neljäntenä arkipäivänä lämmitettynä. Erilaiset pakkauskoot tulevat tarjolle useammalla ahmatilla, kuin yksistään megahalleja kiertäessä. Todellisuudessa marketissa palaa enemmän rahaa sinkkuna tuotteisiin, joilla ei nosteta vielä elintasoa.
Säilytystilaa – puoliksi jaetulla asumiskustannuksella – on enemmän euroja kohden, joten esim. megajättisäästöperhekokoisia vessapaperipakkauksia jne. tulee herkemmin ostettua. Sinkku katsoo ko, pehmopaperikuutiota uteliaana, mutta toteaa itsekseen: ”Tuo rullavuori olisi muuttokuormani kruunu… Taidan tyytyä pienempään… vaikkapa tuohon kuuden rullan versioon…”.
Joka tapauksessa: ”Mun olis niin paljon helpompaa yksin!” -lausunnot ovat jokseenkin kyseenalaisia. Niiden kaikupohja on tietenkin se, että jokaisen ihmisen pitäisi ns. vähintään siivota, tehdä ruokaa jne. Eli jos toisen panos yhteisessä kodissa alittaa ns. sinkkuperustason, on hän automaattisesti loinen ja häntä saa – ehkä jopa pitää – paukuttaa tästä asiasta aivoihin.
Matemaattinen ongelma tulee yleisimmin siivouksessa ja vaikkapa ruuanlaitossa. Toiselle riittää imurointi kerran kuussa ja pääasiallisesti lämmitysohjeet sisältävät ainesosaluettelot. Tällöin molemmat voivat kyräillä tahoillaan: ”Mun olis niin paljon helpompaa yksin…”.
Ilomielin vapaaehtoisuutensa mikrolämmittäjäksi ja 1imurointi/kk ilmoittavalle henkilölle ei nimittäin kiitosta heru, edes silloin, kun toinen ei osaisi sitäkään. Ne eivät yksinkertaisesti muodosta minkäänlaista ”Vau”-efektiä. Samasta syystä yhden häikäisevän gourmet-illallisen tekevä kumppani saa melko monta arkiruoka-ilmaiskyytiä anteeksi.
Teknisesti ottaen taloudessa, jossa naisen siivouskäsitys on luonteeltaan miehen vastaavaa tiukempi (ottamatta kantaa näiden talouksien suhteelliseen osuuteen ja naisen siivousosaamiseen tai -motivaatioon) – olisi miehen tuotto-panos-strategisesti ajatellen paras siivota koti aina silloin tällöin yllätyksellisesti Eviran pistokoetarkastuksen läpäisevään kuntoon.
Seison ylväänä muiden yläpuolella.
Niitä, jotka kohoavat korkeammalle
halveksun solvauksin:
”Saatanan haaskansyöjä, korppikotka”.
Komea runkoni luo komean varjon.
Siinä piehtaroivat skorpionit,
käärmeet ja muut alhaiset otukset.
Minua tuon tuosta nokitaan,
sisällän elintärkeää energiaa.
Ajattelen, että olen suojaton.
Olen vakuuttunut, etteivät muut
kestäisi tällaista – etenkään suojatta.
Kohtaan voittajani.
Seison edelleen paikallaan.
Minusta katkaistaan pala ja
energiani siirretään toiseen.
Avaan silmäni ja katson itseäni.
En tunnista silmieni eteen tuotua
näkyä, palaa itsestäni.
Siinä on piikkejä.
Ne kunnioituksen hetket,
jotka osakseni sain kummastuttaen,
johtuivatkin siitä, että paukutin
lähelle pyrkivää piikeillä.
Minusta tehdään taas hedelmäsmoothie.
Ehkä tällä kertaa noustessani maasta,
voisin kokeilla olla olematta piikki
omassa lihassani ja nähdä itseni osana
järjestelmää.
Tuskin.
En vieläkään näe kokonaisuutta,
joten en osaa lopettaa etsimistä.
En ole kovin kummoinen salainen
agentti, puhun liikaa. Yritän löytää
motiivit, mutta niitä ei voi löytää,
jos asianomistajat ovat itse päättäneet
ne haudata. Tai niinhän sitä luulisi.
Pohdiskelin tänään, että ’hyvä mies’-konseptin keskiössä on naisen kunnioittaminen erityisenä ihmisryhmänä.
Vaimomatskun keskiössä on oman miehen kunnioittaminen, mutta siinä on merkittävä osa sellaista naisellisuutta mukana. Ollakseen hyvää vaimoainesta, naisen pitää osata olla kunnioituksessaan jollakin tavalla naisellinen.
Asia on helpommin ilmaistu miehen kunnioittamisessa ilman tätä naisellisuutta. Miehellä on talkoot ja nainen tuo olutta sinne. Erinomaista, mutta jos sen tekee hyvä ystävä Tero – on se silloinkin arvokasta.
Teron siivotessa sisäkköasussa… Noh… Siitä ei Terolle heltiä noin kolmen minuutin röhönaurun jälkeen sen kummallisempia pisteitä, jos hän ei suostu yhteiskuvaan ja julkaisulupaan.
’Hyvä nainen’ on tietyssä mielessä luonnollinen jatkumo ja silta näiden kahden konseptin välissä, eikä edusta yhtä provosoivaa ja mielenkiintoista lähestymistä, mutta se on tärkeä yhdysside.
Ilman ko. pohdintaa en olisi itse asiassa osannut määritellä tarkasti ’vaimomatskun’ sielua. Hyvä nainen kunnioittaa miestä olentona, yksilönä ja ihmisryhmänä. Hyvälle naiselle miehisyydellä on itseisarvoa ja sitä pyritään tukemaan.
Tukeminen on keskeinen komponentti kunnioituksessa, koska ilman sitä voi olla etsimässä itselleen asioita ja kunnioittaa omaa unelmaa, muttei haaveilemaansa asiaa. Sattuvin esimerkki on varmasti Rakkaus, jota niin monet tavoittelevat, mutta harva siihen pääsee: keskinäinen kunnioitus, kumppanuus ja ymmärrys.
Aidosti kunnioittava henkilö kunnioittaa jotakin asiaa, vaikka olisi itse ulkona siitä. Valheellisesti kunnioittavalle oma osallistuminen on merkittävä komponentti kunnioituksen antamisessa.
Olen pohtinut paljon omia Rakkauden tunteita ja hyvä niin. Olen nimittäin päässyt pohdinnoissani pureutumaan omiin arvoihini ja valitsemaan oikeasti tärkeät asiat, joita haluan kunnioittaa. Rakkaus on hyvä esimerkki itseisarvosta, jonka esiintymistä haluan tukea riippumatta olenko itse saamassa sitä osakseni.
Hyvä nainen ja mies ovat hyviä pohdintoja: mikä tekee hyvästä sukupuolensa edustajasta hyvän? Hyvä ihminen on tietenkinpohja, mutta sukupuolettomana se jää kesken – vaille jotakin. Sukupuolet ovat hyvä asia ja niitä tulee kunnioittaa, löytää syyt miksi olemme niin erilaisia – ja toisaalta samanlaisia.
Edes virukset eivät muodosta puhtaasti ainutkertaisia kokoonpanoja. Niissä on osia, moduuleita, joista tehdään kokonaisuuksia.
Ihmisellä orgaanisena eliönä, solujen yhteenliittymänä, on kaikki edellytykset ajatella itseään uniikkina. Kaikki kissanrakastajat tietävät mielessään ja toisten kaltaistensa kanssa, että kissat ovat kaikki yksilöitään, kun katsotaan niiden kaikkia hassuja yksityiskohtia.
Ihmisiä lokeroidessa ei katsota kaikkia hassuja yksityiskohtia, vaan isoja linjoja: politiikka, seksuaalinen suuntautuminen, ruokavalio, liikunnallisuus, taiteeseen liittyvät mieltymykset… Näistä yleensä riittää yksi asia – tai kahden asian kokoonpano ja henkilö on jo laatikossa.
Kuvittelemme, ettemme laatikoi muita ihmisiä, etenkin jos emme itse kestä itsemme laatikoimista – uniikkiudemme menetystä. Itse kestän laatikointia erinomaisesti, koska ainoat laatikoinnit ovat olleet: ”vitun monimutkainen” (+ sen kaikki variantit, esim. raskas, outo, vittumainen…) ja analyyttinen (+ kaikki variantit: syvällinen, syvältä ja ylianaalinen).
Minulle tosin harvoin sanotaan, että joku x-mies tai y-nainen puhuisi juuri kuten minä ja ajattelisi juuri kuten minä – vaikka laatikoihin päädynkin. Siis harvoin saan mitään vinkkejä samankaltaisista ihmisistä ja niinä harvoina kertoina, kuin olen saanut – ovat nämä samanlaiset ihmiset olleet kiinnostuneita aivan eri asioista. Heidän ilmaisukykynsä on ollut ihan paska. Olen kyllä osannut ottaa palautteen vastaan.
Samankaltaisuushan pitäisi olla iloinen asia. Sitä se ei ole jos on ehtinyt ankkuroitua omaan yksinäisyyteensä ja alkanut pitää siitä. Minä en ole kasvanut pitämään omast yksinäisyyden tunteestani. Ilahtuisin samanlaisien ihmisten löytämisestä, koska monien ongelmien mekaaninen ratkaisu helpottuisi pallottelemalla niitä.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Löytämällä seitsemän samanlaista jossakin rajatussa ominaisuuslistassa ei yllä edes promilleen, joka yleisimmin on ihmisen mittarina: todennäköisyydeltään aivan merkityksetön. Vrt. vaikkapa kaikkien kovimpien ehkäisyjen todennäköisyyksiin, joissa jää se promillen raskauden mahdollisuus. Kylläpä se seksi maistuu silti ja ajattelu on muodossa: ”Ei minulla…”.
Miksi haluamme olla ainutkertaisia, kun käytämme elämämme löytääksemme samanhenkisiä ihmisiä jakaaksemme syvimpiä tuntemuksiamme?
Case-study: 19.6.2016, ’Hyvä mies’ -konsepti
Lähtötilanne:
1.1) Nainen ilmoittaa menevänsä aikaisin nukkumaan rankan kokousviikonlopun jälkeen.
1.2) Mies on osallistunut samaan kokoukseen, mutta vähäisen alkoholin ja vedestä nauttimisen vuoksi mies on täysin toimintakykyinen.
Mies päivittää keskilyhyen tilannekuvan:
2.1) Asumus vuokrataan juhannuksenviettopaikaksi noin 60h kuluttua
2.2) Asumus pitää siivota perusteellisesti ennen 1-kohtaa
2.3) Kokoussetistä on tullut merkittävä määrä pyykkiä, josta osa on kosteaa mm. pyyhkeiden takia
2.4) Pyykinpesu olisi suositeltavaa aloittaa välittömästi
2.5) Mies ja nainen tietävät, että nainen pystyy aloittamaan 4-kohdan, mutta kuivaus jäisi tekemättä.
Valinnat:
3.1) Mies päättää priorisoida kodinhoidon ja sulkee makuuhuoneen oven.
3.2) Mies ymmärtää, ettei tämä ilta ole tilanne, josta naiset puhuvat muodossa: ”Kyllä minä pidän siitä, että minut herätetään erektiolla…”.
Johtopäätökset:
4.1) Miehen sukupuolella ei ole merkitystä, koska yksittäiset valinnat – tai niiden muodostama kokonaisuus – eivät hyödy tai kärsi miehisyydestä.
4.2) Tässä tilanteessa ’Hyvä mies’ -ilmaisu on siis potentiaalisesti virheellinen, koska ’mies’-parametri on hyödytön.
4.3) Mies voi viitata itseensä ’hyvänä miehenä’, vedoten omaan sukupuoleensa, mutta sen vaikuttavuus on pyöreä 0 tässä case-esimerkissä – olettaen, että koehenkilö hallitsee kuivauksen keskimääräisen naisverrokin tasoisesti.
4.4) Mekaniikka voi olla syynä miesten heikohkoon suoriutumiseen mm. kodinhoidollisissa asioissa, koska mies ei voi korostaa miehisyyttään niiden avulla
Kategoriat
Seksuaalitervettä
Aikoinaan pohdiskelin paljonkin, että seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja olen ollut hyvä käymään keskusteluja henkilökohtaisista asioista. Ajattelin, että seksuaaliterapeutti voisi olla sopiva työ minulle.
Tämä pohdinta nousi uudelleen esiin luettuani useita sukupuolisuutta käsitteleviä kirjoja. Osin siellä oli hyviä havaintoja, jotka olisivat hyviä avaamaan molempien sukupuolien ajattelua – toisaalta siellä ammattilaisetkin linjailivat vähän kyseenalaisia asioita.
Seksuaalisuus ja seksuaaliterveys ovat melko outoja termejä, koska eivät oikeastaan tarkoita mitään selkeää asiaa suurimmalle osalle ihmisistä. Esimerkiksi terveellinen ruoka on aika selvä asia meille kaikille, vaikka valitsemmekin epäterveellisen ravinnon usein.
Ravinto on ollut pitkään tapetilla analyyttisestä näkökulmasta. Voimme osin tutkia eri ainesosien vaikutuksia solutasolla jne. Tästä syystä olemme ratkoneet paljon asioita ja valitettavasti olemme myös tulleet todenneeksi, ettei meidän keho tai aivot tosiaankaan tiedä mikä on niille hyväksi.
Helpompia esimerkkejä lienee sokeriset tuotteet, joka yleisimmän teorian valossa maistuvat, koska makeat aineet luonnossa ovat lähes poikkeuksetta turvallista ravintoa (hedelmät, marjat jne.). Olemme vetäneet homman sitten överiksi sokeroimalla ensin itsemme ja kun siitä tuli epäterveellistä (kun oli rahaa ostaa sokeria vetääkseen överit) – aloimme tuottaa makeutusaineita… Noh niistäkin on tullut vähintäänkin kyseenalaisia jne.
Mitäs me tiedämme seksuaalisuudesta? Mikä on terveellistä seksuaalisuutta? Kaksi aikuista ihmistä, jotka omasta vapaasta tahdostaan haluavat esimerkiksi yhtyä toisiinsa, eivätkä manipuloi toisiaan toimillaan ja osaavat kuunnella kumppaniaan myös seksuaalisesti?
Seksuaalisuus on erityisen ongelmallinen sektori, koska haluaisimme pitää kaikki ovet avoimena: kenenkään ei pitäisi kokea tuntevansa väärin omasta seksuaalisuudestaan. Samaan aikaan meillä on runsaasti nimenomaan kieltoja, määräyksiä, normeja, epävarmuudesta kumpuavia tunteita… Tuomitsemista, josta ei saa puhua – paitsi jos paheksuttava asia on laissa kielletty tai se on yleisen yhteiskunnallisen normimme vastainen.
Esim. kahden 15v. keskinäinen seksi ei ole laitonta, mutta 18v. ja 15v. seksi on. Loistava esimerkki epämääräisestä tilanteesta, koska kukaan ei haluaisi tuomita rikoksesta pariskuntaa, jos he toimivat vaikkapa rakkauden ohjaamina. No mistäs sen tietää? Esimerkiksi pariskunnan myöhemmästä avioliitosta.
Moni voisi kysyä onko terveellistä, jos toinen aikuinen haluaa olla kahlittuna? Sehän ei normaalielämässä ole hyvä juttu. Jos henkilö ei saa koskaan olla omassa turvallisessa suhteessaan kahlittuna, eikö se ole epäterveellistä? Henkilö joka kahlitsee rahaa vastaan jonkun… ja niin edelleen.
Moderni aikuinen tietää, että kahlitseminen voi tarkoittaa pikkutuhmuuksia, vaikkapa pehmustettuja käsirautoja ja sivelyä puolipukeissa. Eikä tätä nähdä epäterveellisenä, päin vastoin. Entäpä henkilö joka haluaa kahlita? Terveellistä jos toinen haluaa tulla kahlituksi? Entä jos ei? Pitäisikö pariskunnan erota? Ei jos se on ainoa erilaisuus? Entä jos toinen ei pidä siitä, mutta haluaa miellyttää?
Tästä päästään epäterveeliseen seksuaalisuuteen ja tuomitsemme molemmat osapuolet. Kahlitsemisesta unelmoivan henkilön ja sitä ”sietävän” henkilön, mutta emme kehoita heitä eroamaan, kun tiedämme joka suhteessa olevan ”haasteita”. Toivomme vain, että jompikumpi muuttaisi mieltymystään, jolloin siitä tulisi terveellistä.
Tätä me toivomme aina itsellemmekin. Salaisesti. Ettemme vain tulisi sairaiksi. Omassa päässä pidettynä voimme pitää tilannetta sopivasti epäselvänä ja itseämme keskimäärin terveenä. Tämän tason itsensä kieltäminen sairastuttaa meitä. Harmillista.