Edes virukset eivät muodosta puhtaasti ainutkertaisia kokoonpanoja. Niissä on osia, moduuleita, joista tehdään kokonaisuuksia.
Ihmisellä orgaanisena eliönä, solujen yhteenliittymänä, on kaikki edellytykset ajatella itseään uniikkina. Kaikki kissanrakastajat tietävät mielessään ja toisten kaltaistensa kanssa, että kissat ovat kaikki yksilöitään, kun katsotaan niiden kaikkia hassuja yksityiskohtia.
Ihmisiä lokeroidessa ei katsota kaikkia hassuja yksityiskohtia, vaan isoja linjoja: politiikka, seksuaalinen suuntautuminen, ruokavalio, liikunnallisuus, taiteeseen liittyvät mieltymykset… Näistä yleensä riittää yksi asia – tai kahden asian kokoonpano ja henkilö on jo laatikossa.
Kuvittelemme, ettemme laatikoi muita ihmisiä, etenkin jos emme itse kestä itsemme laatikoimista – uniikkiudemme menetystä. Itse kestän laatikointia erinomaisesti, koska ainoat laatikoinnit ovat olleet: ”vitun monimutkainen” (+ sen kaikki variantit, esim. raskas, outo, vittumainen…) ja analyyttinen (+ kaikki variantit: syvällinen, syvältä ja ylianaalinen).
Minulle tosin harvoin sanotaan, että joku x-mies tai y-nainen puhuisi juuri kuten minä ja ajattelisi juuri kuten minä – vaikka laatikoihin päädynkin. Siis harvoin saan mitään vinkkejä samankaltaisista ihmisistä ja niinä harvoina kertoina, kuin olen saanut – ovat nämä samanlaiset ihmiset olleet kiinnostuneita aivan eri asioista. Heidän ilmaisukykynsä on ollut ihan paska. Olen kyllä osannut ottaa palautteen vastaan.
Samankaltaisuushan pitäisi olla iloinen asia. Sitä se ei ole jos on ehtinyt ankkuroitua omaan yksinäisyyteensä ja alkanut pitää siitä. Minä en ole kasvanut pitämään omast yksinäisyyden tunteestani. Ilahtuisin samanlaisien ihmisten löytämisestä, koska monien ongelmien mekaaninen ratkaisu helpottuisi pallottelemalla niitä.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Löytämällä seitsemän samanlaista jossakin rajatussa ominaisuuslistassa ei yllä edes promilleen, joka yleisimmin on ihmisen mittarina: todennäköisyydeltään aivan merkityksetön. Vrt. vaikkapa kaikkien kovimpien ehkäisyjen todennäköisyyksiin, joissa jää se promillen raskauden mahdollisuus. Kylläpä se seksi maistuu silti ja ajattelu on muodossa: ”Ei minulla…”.
Miksi haluamme olla ainutkertaisia, kun käytämme elämämme löytääksemme samanhenkisiä ihmisiä jakaaksemme syvimpiä tuntemuksiamme?