Aikoinaan pohdiskelin paljonkin, että seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja olen ollut hyvä käymään keskusteluja henkilökohtaisista asioista. Ajattelin, että seksuaaliterapeutti voisi olla sopiva työ minulle.
Tämä pohdinta nousi uudelleen esiin luettuani useita sukupuolisuutta käsitteleviä kirjoja. Osin siellä oli hyviä havaintoja, jotka olisivat hyviä avaamaan molempien sukupuolien ajattelua – toisaalta siellä ammattilaisetkin linjailivat vähän kyseenalaisia asioita.
Seksuaalisuus ja seksuaaliterveys ovat melko outoja termejä, koska eivät oikeastaan tarkoita mitään selkeää asiaa suurimmalle osalle ihmisistä. Esimerkiksi terveellinen ruoka on aika selvä asia meille kaikille, vaikka valitsemmekin epäterveellisen ravinnon usein.
Ravinto on ollut pitkään tapetilla analyyttisestä näkökulmasta. Voimme osin tutkia eri ainesosien vaikutuksia solutasolla jne. Tästä syystä olemme ratkoneet paljon asioita ja valitettavasti olemme myös tulleet todenneeksi, ettei meidän keho tai aivot tosiaankaan tiedä mikä on niille hyväksi.
Helpompia esimerkkejä lienee sokeriset tuotteet, joka yleisimmän teorian valossa maistuvat, koska makeat aineet luonnossa ovat lähes poikkeuksetta turvallista ravintoa (hedelmät, marjat jne.). Olemme vetäneet homman sitten överiksi sokeroimalla ensin itsemme ja kun siitä tuli epäterveellistä (kun oli rahaa ostaa sokeria vetääkseen överit) – aloimme tuottaa makeutusaineita… Noh niistäkin on tullut vähintäänkin kyseenalaisia jne.
Mitäs me tiedämme seksuaalisuudesta? Mikä on terveellistä seksuaalisuutta? Kaksi aikuista ihmistä, jotka omasta vapaasta tahdostaan haluavat esimerkiksi yhtyä toisiinsa, eivätkä manipuloi toisiaan toimillaan ja osaavat kuunnella kumppaniaan myös seksuaalisesti?
Seksuaalisuus on erityisen ongelmallinen sektori, koska haluaisimme pitää kaikki ovet avoimena: kenenkään ei pitäisi kokea tuntevansa väärin omasta seksuaalisuudestaan. Samaan aikaan meillä on runsaasti nimenomaan kieltoja, määräyksiä, normeja, epävarmuudesta kumpuavia tunteita… Tuomitsemista, josta ei saa puhua – paitsi jos paheksuttava asia on laissa kielletty tai se on yleisen yhteiskunnallisen normimme vastainen.
Esim. kahden 15v. keskinäinen seksi ei ole laitonta, mutta 18v. ja 15v. seksi on. Loistava esimerkki epämääräisestä tilanteesta, koska kukaan ei haluaisi tuomita rikoksesta pariskuntaa, jos he toimivat vaikkapa rakkauden ohjaamina. No mistäs sen tietää? Esimerkiksi pariskunnan myöhemmästä avioliitosta.
Moni voisi kysyä onko terveellistä, jos toinen aikuinen haluaa olla kahlittuna? Sehän ei normaalielämässä ole hyvä juttu. Jos henkilö ei saa koskaan olla omassa turvallisessa suhteessaan kahlittuna, eikö se ole epäterveellistä? Henkilö joka kahlitsee rahaa vastaan jonkun… ja niin edelleen.
Moderni aikuinen tietää, että kahlitseminen voi tarkoittaa pikkutuhmuuksia, vaikkapa pehmustettuja käsirautoja ja sivelyä puolipukeissa. Eikä tätä nähdä epäterveellisenä, päin vastoin. Entäpä henkilö joka haluaa kahlita? Terveellistä jos toinen haluaa tulla kahlituksi? Entä jos ei? Pitäisikö pariskunnan erota? Ei jos se on ainoa erilaisuus? Entä jos toinen ei pidä siitä, mutta haluaa miellyttää?
Tästä päästään epäterveeliseen seksuaalisuuteen ja tuomitsemme molemmat osapuolet. Kahlitsemisesta unelmoivan henkilön ja sitä ”sietävän” henkilön, mutta emme kehoita heitä eroamaan, kun tiedämme joka suhteessa olevan ”haasteita”. Toivomme vain, että jompikumpi muuttaisi mieltymystään, jolloin siitä tulisi terveellistä.
Tätä me toivomme aina itsellemmekin. Salaisesti. Ettemme vain tulisi sairaiksi. Omassa päässä pidettynä voimme pitää tilannetta sopivasti epäselvänä ja itseämme keskimäärin terveenä. Tämän tason itsensä kieltäminen sairastuttaa meitä. Harmillista.