Tekijä: Rakas

Kategoriat
Pohdinnat Tavoite Vinkit

Onnellisuus

Nykyään annetaan ymmärtää, että ihminen tunnistaa milloin hän on onnellinen ja se on jotakin mitä meidän kaikkien tulisi tavoitella. Kukaan ei kuitenkaan halua tyhmän leimaa avoimesti sanomalla, että haluaisi olla aina onnellinen. Sellainen käsitys monesta henkilöstä, lehtikirjoituksesta ja tarinasta kuitenkin tulee.

Vastaavasti moni taasen sanoo, että voidaksemme tuntea niitä komeimpia korkeuksia, meidän pitää kokea kamalimpia syvänteitä ja karikoita. Eli emme voisi tunnistaa onnellisuutta ja etenkään tuntea sitä täysin sisimmässämme, jollemme ajoittain kaatuisi naamallemme ja saisi salamaa päällemme.

Palaan usein pohtimaan alkukantaista selviytymiskeinoamme, jolla pyrimme pitämään maailman mielekkäänä ja järkevänä: lohkominen (splitting). Tällä psykologisella termillä kuvataan lapsuutemme vaihetta, jossa pyrimme jakamaan maailman – ilmiöt ja ihmiset – hyviin ja pahoihin. Näiden mielekäs sekoittaminen on vaikeaa ja kuuluu olennaisena osana eheään mieleen sekä aikuisuuteen.

Kohtuullisuus ja kompromissit ovat lohkomisen perusajatuksellista puhtautta ja 100%:suutta vastaan, koska niissä nimenomaan yhdistellään ja käytetään jotakin vähemmän kuin olisi mahdollista. Nämä molemmat edustavat valintoja, jotka irrotetaan lohkomisen ideologiassa. Siis myös ”valinta” poistetaan yhtälöstä, samoin kuin sattuma ja muut monimutkaiset muuttujat.

Ihmiset kuitenkin tekevät huonoja valintoja ajoittain ja etenkin läheisen yksilön näkökulmasta suorastaan kamalia, pahimmillaan vieläpä usein. Sitten eri ilmiöiden sisällä on huomattavan erilaisia alkioita. Yksi tunnustetuimmista esimerkeistä lienee uskonnot, joiden sisällä sattuu ja tapahtuu.

Yksi mielenkiintoinen näkökulma samasta aiheesta lienee pettäminen. Ensinnäkin hyvin erilaiset ihmiset sitä tekevät ja eri syistä. Toisekseen sen pohjana, kun ihmisiä kuuntelee, on hyvin usein joku lohkomiseen liittyvä toimintamalli.

Esimerkiksi halutaan erottaa perhearki, oma kumppani ja hauskanpito sekä seksi. Ikään kuin korvamerkitsemällä eri toiminnot eri henkilöihin ja näin eristämällä huonot sekä hyvät kokemukset. Tämä helpottaa ihmisen elämää, kun ei tarvitse kohdata toista kaikkinensa ja motivoitua selvittämään asiat, voidakseen pitää hauskaa.

Pelot hallitsevat tällöin ihmissuhdetta. Ei uskalleta luottaa, ottaa asioita pöydälle, kuunnella ja ilmaista omia hauraita tunteita. On esimerkiksi riidelty ”liian monta” kertaa, joko ”samasta asiasta” tai ”kaikesta”.

Useimmiten itse ihmissuhde, kemia ja keskinäiset mielipiteet eivät ole ongelma, vaan hieman oikaisten ilmaistuna: väärinkäsitysten liiallinen kasautuminen suhteen alkupäähän (muutama vuosi), joista ei päästä enää yli.

Minusta onnellisuuden tavoittelusta ja sen tarinoissa aina vain hurjemmat mittasuhteet saavista onnistumisista – on tullut hyväksytyn pakkomielteen kautta yksi yleisimmistä onnettomuuden muodoista meille. Meillä on liian herkässä liipasinsormi, joka ennen aloitti jotakin ja laukaisi ”Tehdään yhdessä”-talkoopistoolin. Nyt se laukaus lopettaa jotakin.

Nyt starttaamme jatkuvasti jotakin uutta – virittämättä vanhaa. Emme halua jymähtää, mutta juuri sen teemme, kun emme kehitä. Vastaamme muutosvastarinnalla, kun jokin olisi luomassa nahkansa. Emme anna perhosen avata siipiään, vaan haavissa yritämme hukuttaa sen lampeen.

Haaste onkin tunnistaa: milloin on aika päästää poikanen lentoon, kun sen kohtalo ja onnellisuus tätä vaatii? Ja vastaavasti: milloin on aika jatkaa harjoittelua sen ratkaisevan tason saavuttamiseksi?

Yksi on varmaa: välittämällä ja tulevaisuutta tarkastelemalla, tai sieltä kuvitteellisesti katsomalla, voi parantaa onnistumismahdollisuuksiaan.

Vastuusta on turha puhua, koska usein sitä käytetään osoittamaan toisille tehtäviä, jotka itse haluaisi hoidettavan. Vain omalla esimerkillä, tekemällä niitä oikeiksi katsomiansa asioita, voi ilmaista tahtotilansa ja arvonsa. Harmillisesti se vasta oikeuttaa niistä puhumisen, joten usein tarvitaan vielä uuvuttava määrä energiaa ja taitoa ilmaista itseään. Vasta sitten tulet ymmärretyksi ja nähdyksi oikein.

Tätäkö tavoittelemme? Minuutta, joka haluaa olla yksilö ihmisten meressä, sovussa ja keskinäisestä kunnioituksesta nauttien.

Sitäkö onni on?

Kategoriat
Pohdinnat

Eroistamme

Minulta kysyttiin erojeni syitä ja tuumailin yleismaailmallisesti – koska toisin kuin moni tätäkin blogia lukeva luulee, en pidä kumppanieni erittelystä ja/tai negatiivisesta ruotimisesta, joksi eroanalyysit katson – vaikka kaikki järkevät parisuhteilijat tietävät niiden olevan aina kahden kauppa.

Sanoin, että erojen perimmäinen syy on ollut tulevaisuususkon hiipuminen. Riitely ja loukkaukset voivat mm. murentaa tulevaisuuden sivut tuhkaksi.

Minusta kriittisin on kuitenkin luottamus. Jos toiseen ja ”meihin” ei voi luottaa ”sokeasti”, ei suhteessa päästä eteenpäin niistä tilanteista, joissa sitä vaaditaan. Harva ihminen ja varsinkaan pariskunta olisi niin vapaa traumoista, että pystyisi ymmärrettävästi puhumaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan.

Näin ollen luottamuksen jouduttua kyseenalaiseksi sen alkukuhertelun jälkeen voikin olla, että eteneminen katkeaa niin monella suunnalla, ettei eteenpäin pääse. Aika tekeekin tehtävänsä, joka viilennyttää tunteita sen verran, että kumppaneista vähintään toinen alkaa miettimään menetettyjä mahdollisuuksia ja onnellisuutta.

Eikä luottamuksen menetykseen ole yleensä yhtä ainoata tai edes välttämättä merkittävää käännekohtaa (jos ei jaksa miettiä; itse ainakin pystyn määrittämään jokaisesta suhteestani sen käännekohdan). Tilanne on sama kuin Jim Collinsin esittelemä konsepti vauhtipyörästä, jossa useat samaan suuntaan kohdistuneet työnnöt saavat vauhtipyörän lopulta pyörimään pysäyttämättömällä vauhdilla.

Lopullisesta käännekohdasta harvoin on mitään opittavaa, koska sitä ennen on kylvetty ne siemenet, jotka versovat hedelmänsä lopuksi. Viimeinen pisara suhteessa aiheuttaa ketjureaktiona eron, mutta se ei ole eroon johtanut syy. Pettäminenkään ei ole kuin yksi naula muiden joukossa. Vaikka pettäminen erittäin raskas ja repivä, ei edes se aiheuta itseään. Pettäjällä on useimmiten omia selvittämättömiä ongelmia, joita hän ei kykene muuten ratkaisemaan, eikä kykene eroamaan ennen pettämistä.

Optimistisesti voisi toivoa, että vauhtipyörään voisi ladata myös positiivista energiaa (kuten Jim Collinsin konseptissa) ja sitä ei voisi pysäyttää. Ihmiset harmillisesti erinomaisia pysäyttämään positiivisia huhuja ja liikkeitä ärtyneinä ollessaan.

Negatiivisten ajatusten kasaamisen legendaarisin tarina lienee miehestä, joka käveli lainaamaan tunkkia talosta. Matkalla mennessään hän alkoi miettiä, että entä jos he eivät lainaakaan sitä? Lopulta mies saapuessaan talon pihaan oli vakuuttunut, etteivät he lainaisi tunkkia. Hän päätti säästää molempia osapuolia ylimääräiseltä vaivalta ja heitti pihaan päästyään kiven ikkunaan huutaen: ”PITÄKÄÄ TUNKKINNE!!!”. Joskus muistan käyneeni tämän kaltaisia keskusteluja, vaikkapa yhteisestä ajanvietosta ja tekemisistä.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Vinkit

Matopelini

Elämä on kuin Nokian alkuperäisen matopelin 1.kenttä:
Vain sinä itse ja kehittymisesi ovat menestyksesi tiellä.

Kategoriat
Konseptit Tavoite Vinkit

Vaimonnellinen

Olen käyttänyt melko paljon aikaani miettien, miten suhteessa voi mokata, joten ajattelin vaihteeksi listata vähän onnistumisen asioita.

Voidakseen rentoutua naisen pitää tuntea olonsa hyväksi. Naisen keho ja mieli ovat ympyrä, joista molemmat johtavat toisiinsa. Liikunta auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös lääke: yhdessä liikkuminen.

Kodin puhtaudesta huolehtiminen vapauttaa naisen ajattelemaan muita asioita, esimerkiksi seksiä, josta suurin osa naisista pitää – mutta sen prioriteettisijainti listoilla on alhainen. Tämä on harmittava tosi seikka, eikä se tarkoita, että se olisi jotenkin vähäpätöinen. Kyse on enemmänkin siitä, että se on niin korkealla tarvehierarkiassa, että sinne pääseminen vaatii paljon panostusta.

Toisin sanoen, useimmille ihmisille läheisyys on erittäin tärkeä, mutta katsantakanta vaihtelee erittäin paljon. Seksi sinänsä ei ole monellekaan se tärkein prioriteetti. Se voi olla enemmänkin lisämauste, chili, josta kovasti tykkää ja laittaa sitä moneenkin ruokahetkeen. Se ei kuitenkaan määritä elämää samalla tavalla kuin läheisyys. Ravinto ja vesi ovat elintärkeitä ja niiden puuttuminen saavat kehon kuolemaan. Chili ei ole välttämätön, mutta sen puuttuminen voi tehdä ihmisen onnettomaksi.

Ihminen on siitä erikoinen eläinlaji, että se selviää hengissä ilman sydäntä. Tästä johtuen on paljon ihmisiä, jotka eivät tunnista kaipaavansa läheisyyttä ja heiltä puuttuu mm. empatiakyky – muihin kuin itseensä.

Kaikki naiset, jotka eivät ole hukanneet itseään kaipaavat läheisyyttä. Useimmat naiset kaipaavat sen lisäksi hoivaa ja hoivaamisen kohteen. Jotkut lähestyvät asiaa mm. lemmikeitten kautta tai nykyään useissa ääritapauksissa jopa lasten kautta. Näissä ei ole kyse perheen rakentamisesta, vaan hallittavan rakenteen luomisesta.

Tässä on oleellinen pointti: Nainen kaipaa tunteen, että asiat ovat hallinnassa. Hyvässä hallinnassa eritoten. Tämä kuitenkin hämää suoraviivaista miestä, joka lukee Reginan ’naisen unelmia’ tai harlekiinikirjoja marketin kassalla. Nainen ei tosielämässä halua, että ventovieras Pablo tulee italialaisen kappelin hämärässä kulmassa naisen taakse seiväs pystyssä ja nosta sillä hänen hametta. Tämä on ok, koska tarinana se on täysin naisen hallinnassa. Voi olla lukematta jos ei inspiroi. Jottei homma olisi liian helppoa nainen ei halua, että homma olisi hänen itsensä täydessä hallinnassa – vaan sen nimenomaan kuuluu olla hänen hallintansa ulottumattomissa voidakseen rentoutua täysin.

Näin ollen, nainen ei inspiroidu kynttiläillallisesta, jota tarjoillessaan mies alkaa pohtimaan ääneen olisiko naisen mielestä kuitenkin bataattipyre ollut naisen mielestä parempi kuin maa-artisokka-peruna-gratiini. Naisen mieli hajaantuu nopeasti ja sen keskittäminen yhdeksi pistemäiseksi positiiviseksi tunteeksi on haastavaa naiselle itselleenkin. Mies voi olla suureksi avuksi tässä asiassa.

Yksinkertaisia asioita ovat kodinhoitoon ja arkeen liittyvät asiat. Naisen kehokuvan vaaliminen laittamalla terveellistä ruokaa ja liikkumalla yhdessä ovat mitä parhainta rakkaudenosoittamista naiselle. Puhdas koti luo puhtaan pöydän, jossa panna.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Sivullinen

Uusi vuosi, uudet kujeet. Elämäntapamuutokset. Parempi nyt. Jos tulevaisuus pelottaa, älä katso sinne – tai sano ettet pelkää – ja kuvittele.

Jim Collins ’Hyvästä Paras’ -kirjassaan esittelee ohjeen, että voidakseen menestyä, pitää osata katsoa rumaa totuutta silmiin ja olla panikoimatta. Homma esitellään tarinan kautta, jossa yhdysvaltain sotilasupseeri on vankileirillä.

Upseeri: ”Tiesin selviäväni sieltä elävänä ulos.”.
Jim kysyi: ”Ketkä eivät sitten selvinneet?”.
U: ”Optimistit.”
J: ”Anteeksi, nyt kyllä tipuin… Ettekös te itse…?”.
U: ”Optimistit sanoivat, että pääsisimme pois ennen joulua… Joulu tuli ja meni… Ja he sanoivat seuraavan juhlan ja sekin ohitettiin… Sitten taas joulu… He menettivät uskonsa ja menehtyivät.”

Jos et hallitse asiaa, jonka muutosta odotat: älä tee aikataulua sille ja pety. Tämä johtaa vain vihaan ja kyyneliin. Keskity asioihin, jotka hallitset ja muuta niitä. Et voi ehkä päättää parantua sairaudesta, mutta voit muuttaa elämäntapasi terveellisimmiksi ja antaa itsellesi anteeksi.

Olet enemmän kuin tarpeeksi, heti kun uskot siihen itse. Ota askel tavoitettasi kohden uskomalla kykyihisi. Vaikka se olisi jokin epämääräinen toive… Kuka olisi parempi löytämään paikkasi tässä maailmassa kuin sinä itse? Vain sinä voit kunnioittaa omaa ääntäsi ja kuunnella sitä ilman pelkoa, että joku heijastaa omia toiveitaan siihen.

Jos olet suunnatta, kysy rohkeasti ja seilaa suuntaan jota sinulle ehdotetaan. Jos se tuntuu väärältä, keskustele lisää ja opit perusteet rajoillesi. Koska jos ehdottaja ei halua käydä ehdotustaan loppuun sanallisesti, tiedät ettei hän ollut sitoutunut siihen tai hän ei halua olla rehellinen sinulle.

Älä kuitenkaan tuomitse, sillä olet itsekin ollut epärehellinen itsellesi joskus. Halunnut jotain nyt ja katunut myöhemmin, koska se ei edustanut sinua. Vain itsensä-hylkääjät muokkaavat omia arvojaan sovittamaan omaa katumustaan.

Jos haluat uskoa kehitykseen, näe se ympärilläsi. Ota kisa itsesi kanssa ja näe ne mikroskooppisen pienet askeleet, jotka otamme parempaan. Älä yritä päättää muitten puolesta ja jätä itseäsi ulkopuolelle.

Jätä taaksesi sivullinen, sillä elämäsi kirjassa sinun ei kuulu olla sellainen.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Ylikunto

Tajusinpa muuten, että panostukseni kääntyvät itseäni vastaan.

Kun huomautan väsyneenä, vittuuntuneena ja/tai vittumaiseen kommenttiin: ”Anteeksi herra, mutta jos olisitte esittäneet asian näin ja tällä tavalla, voisin suhtautua siihen tavoittelemallanne tavalla ja rakentavasti. Edellisen kaltainen esitysmuoto aiheuttaa minussa kuitenkin negatiivisen reaktion, jonka sisältöä en halua tässä eritellä, sillä se mielestäni vain kasvattaisi tätä tarpeetonta eripuraamme.”

Noh, eihän se ihan tommosta ”luonnossa” ole, mutta sisältö on varmaan aika hyvin variantteineen esillä. Tuostahan tulee todella vittumainen ja ylimielinen kuva, johon on helppo tuumata, ettei minulle kelpaa mikään normaalipuhe.

Normaali-ihminenhän reagoi vastaavassa tilanteessa minun asemassani esim. näin: ”Hei mä en kuule jaksa kuunnella tommosta aiheetonta syyttelyä…!”.

Ideaali lienee: ”Onko kaikki hyvin? Olen pahoillani jos olen loukannut sinua, se ei ole ollut tarkoitukseni. Kerro minulle…”

Eriteltykin vaatimus vaatii katetta henkiseltä mastercardilta.

Kategoriat
Pohdinnat

IntohimotOn

Rakkaus ei ole himoa, mutta himo voi tappaa rakkauden ja ilman himoa on vaikea ylläpitää rakkautta.

Melko mielenkiintoista minusta.
Kumppani tulee kotiin ja myöntää pettäneensä tai tulee kotiin jäätyään kiinni jollakin elokuvamaisella tavalla. Kyse on vain yhdestä kerrasta. Petetty ei kysy tällöin ”Rakastatsä sitä!?”. Siinä ei siis ole kyse rakkaudesta kummankaan mielestä. On siis mielenkiintoista, että huutelemme rakkauden perään, vaikka liiankin usein ne tiukat paikat muodostuvat rakkauden ulkopuolisten asioiden kanssa.

Olen tietenkin samaa mieltä, että rakkaudessa ei käännytä muualle. Ei kumppaniaan rakastava petä. Kysehän on eniten nimenomaan petoksesta, jonka ytimessä on toki fyysisen yksinoikeuden loukkaaminen. Yleensä kuitenkin sanotaan, että valehtelu, salailu, vahingollisesti ja tarkoituksellisesti toimiminen ovat pahimpia. Kukaanhan ei oikeasti horjahda alasti toisen päälle ja sitten vahingossa jatka siitä.

”En tunne sinua, enkä tiedä kuka olet. Et ole se johon rakastuin.”.
”Nyt tunnen ja tiedän kuka todellisuudessa olet. En olisi rakastunut sinuun jos olisin tiennyt.”.

Meillä on erilaisia hylätyksi-tulemisen-pelkoja. Pettämisen pelkääminen on yksi niistä. Huutaminen etäännyttää joitakin ja toisille se on merkki läheisyydestä (olen hankala vain turvallisessa ympäristössä, kun saan olla oma itseni, eikä minun tarvitse esittää).

Minulle oleellinen on keskusteluyhteys, jossa välillä tulee melko raakaakin asiaa tunteista ja niitä pohditaan yhdessä kylmän asiallisesti. Vähän kuin biologian tunnilla kuollutta silakkaa 😀

Kategoriat
Pohdinnat

Raaputusarvoitus

Ihminen on kummallinen jos se tietää – tai luulee tietävänsä – lopputuloksen. Mies on arvoituksellinen suoraviivaisuudessaan.

Mies hyväilisi naista ja tämä olisi miehen kuuloanalyysin mukaan lähellä O:ta. Nainen sanoisi yllättäen haluavansa pukea hiekkapaperilla päällystetyt pikkuhousut jalkaansa ja kiihkeästi pukiessaan sanoisi, että haluaa laueta miehen hyväillessä häntä siitä päältä. Nokkelimmat miehet ehkä fuskaisivat hihalla, mutta moni vetäisi kätensä verille ihan ilman sen suurempia strategioita.

En siis henkilökohtaisesti usko – miesten kanssa keskustellessa ilmenneen tiedon valossa – etteivätkö miehet haluaisi tyydyttää naisen. Kyse on usein vain kyvyttömyydestä keskustella.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Vasara

En usko ihmissuhteille tekevän hyvää, kun joku ”oppii pitämään puoliaan”. Eihän se sillä tavoin mene läheisissä ihmissuhteissa. Niissä päättää olla ja jos niissä on, muttei sitoudu rakentavuuteen, ei se välttämättä ole puoliensa pitämistä – vaan molemmille kärsimyksen aiheuttamista – ylpeyden takia.

Vasaralla voi rakentaa, mutta myös…

Kategoriat
Pohdinnat

Tasavalta ja -arvo

En usko tasa-arvoisuuteen. Uskon mahdollisuuksiin, valintoihin, motivaatioon ja kovaan duuniin.

Lyhyesti: tasa-arvoon tulee tähdätä ja sen ollessa kaikkien mielestä riittävällä tasolla, sitä pitää paikata ja suojata hyväksikäyttäjiltä muilla keinoin.

En ollut kärkisijoilla, kun liikuntatunnilla huutojaettiin joukkueet. Ei siksi, että olisin ollut taidollisesti niin paska, vaan lähinnä sen takia, kun avoimesti toin aina esille ettei voittaminen ollut tärkeää. Toisin sanoen olin viimeisimpänä motivaationi – en siis pelaamis- vaan voittamismotivaationi tähden.

Tämä teki minusta vähemmän arvokkaan pelaajan joukkueelle. Toki on hyvä muistaa, ettei voittamisesta nahkeasti innostuva pelaaja kehity kovin hyväksi.

Meillä on luontaisia kykyjä ja kiinnostuksen kohteita. Nämä asettuvat monipuolisesti yhteiskuntamme kulloinkin arvostamien sektoreiden päälle. Esimerkiksi itsensä ilmaiseminen sanallisesti on yleisesti arvostettu asia, yhtä lailla kuin fyysinen suorituskyky. Ulkonäölliset seikat toki vaihtelevat trendien mukaan, mutta terveyttä huokuva keho ja kasvot (hymy) ovat aina pop. Tässäkin mielessä toiset ovat arvokkaampia kuin toiset syntyessään.

Minusta ei pitäisi yrittää tasapäistää kaikkea aggressiivisesti – vaan tukea tulisi jakaa progressiivisesti. Esim. onnettomuuksien uhrien kosmeettisiakin vammoja hoidetaan, koska ne on todettu elämänlaatua heikentäviksi. Samalla tavalla esim. itseilmaisussa heikompia pitäisi voida auttaa tai ainakin tarjota työkaluja.

Koulun äidinkielessä harjoitellut väittelyt enemmänkin mittaavat henkilön itsensä kasaamaa osaamista, kuin opettaisivat sitä. Ne ovat katselijoille viihteellisiä ja opettajille kiinnostavia. En muista ikinä saaneeni mitään opetusta niiden yhteydessä. Enkä sano tätä siksi, että olisin itse kaivannut sitä. Pidin erikoisena, että minäkin sain nopeana puhujana läpsytellä vapaasti mitä tykkäsin, eikä vastapuolta esim. sparrattu missään vaiheessa.

Koulumaailmamme ei ole tasa-arvoinen. Ihmisen kouluarvo on yhden tai kahden desimaalin tarkkuudella mitattavissa ja vertailtavissa. Jos tämä olisi niin erinomaista ja jotenkin meille hyväksi, samat desimaalit ja useiden kymmenien osaamissegmenttien mittaus seuraisi meitä työelämään. Vai ovatko arvosanat turhia, kun niitä ei tarvita portilla, josta toiset kulkevat ja toiset eivät?

Olemmeko töissä tasa-arvoisia? Emme tietenkään. Työpaikkakiusaaminen on surullisen yleistä. Kiusaaminenhan useimmiten perustuu arvottomuuden kokemukseen, jota projisoidaan johonkin kohteeseen. Tasa-arvoisessa organisaatiossa tällaista ei tapahtuisi. Eivät organisaatiot ole tasa-arvoisia. Edes opettajat eivät ole sitä keskenään. Tiedätte kyllä.

Miksi siis yritämme väen väkisin tehdä kaikista tasa-arvoisia poistamalla mahdollisimman paljon eriarvoisuuden asioita aikuiselämästä, emmekä keskity mihinkään minuuttia pidempään? Juoksemme kuin päättömät kanat nokkimassa jyviä sieltä täältä, emmekä pyri korjaamaan jyvä-akana-prosessia?

Minäkin kävin kouluja 15 vuotta. Emme olleet tasa-arvoisia, kuin lounasta ottaessa ja noudattaessamme lukujärjestystä. Paha saa palkkansa, eli hyvän korvauksen vaatimuksiensa vaalimisesta. Tätäkö haluamme opettaa? Olemme sekavasti eriarvoisia, mutta lopulta kuitenkin tasa-arvoisia?

Ongelmanahan on, että ihminen ei ole perusluonteeltaan tasa-arvoinen, se on valinta ja vaatii aktiivisen päätöksen.

Muistan kuinka pidin opettajaani yleistävänä typeryksenä, kun tämä nauroi lapsille, jotka jakavat karkit täsmälleen tasan ja jakojäännöksistä päätetään yhdessä. Meillä toimittiin näin ja se oli meidän oma päätöksemme, halusimme olla oikeudenmukaisia ja kiikutimme jakojäännöksen korostaaksemme jaloa periaatettamme jollekin aikuiselle. Emme sen takia ettemme olisi voineet jakaa niitä keskenämme.

Esim. minä en ole karkista koskaan innostunut, joten jos määrä oli minusta liian iso syötäväkseni jaoin osuuttani muille. Ihmiselle on oleellista kokea tulleensa kuulluksi, nähdyksi ja kunnioitetuksi. Sen jälkeen ihminen osoittaa usein jaloja piirteitä, koska arvostaa saamaansa arvostusta ja haluaa olla arvostettava.

Tätä kautta kannatan tasa-arvoa, koska siihen pyrkimällä löydetään hyviä tapoja toimia. Esim. oikeusprosessimme ovat toimivia, kun niissä käydään tasa-arvoa tavoitellen erilaisia skenaarioita läpi. Varallisuustaso mm. ei saa vaikuttaa henkilön oikeusturvaan. Tämä on hyvä esimerkki myös negatiivisesta tasa-arvosta, koska ammattivalittajat ovat oikeutettuja tuhlaamaan yhteiskuntamme varoja, koska valitusprosessit halutaan pitää maksuttomina vähävaraisia varten.