Tajusinpa muuten, että panostukseni kääntyvät itseäni vastaan.
Kun huomautan väsyneenä, vittuuntuneena ja/tai vittumaiseen kommenttiin: ”Anteeksi herra, mutta jos olisitte esittäneet asian näin ja tällä tavalla, voisin suhtautua siihen tavoittelemallanne tavalla ja rakentavasti. Edellisen kaltainen esitysmuoto aiheuttaa minussa kuitenkin negatiivisen reaktion, jonka sisältöä en halua tässä eritellä, sillä se mielestäni vain kasvattaisi tätä tarpeetonta eripuraamme.”
Noh, eihän se ihan tommosta ”luonnossa” ole, mutta sisältö on varmaan aika hyvin variantteineen esillä. Tuostahan tulee todella vittumainen ja ylimielinen kuva, johon on helppo tuumata, ettei minulle kelpaa mikään normaalipuhe.
Normaali-ihminenhän reagoi vastaavassa tilanteessa minun asemassani esim. näin: ”Hei mä en kuule jaksa kuunnella tommosta aiheetonta syyttelyä…!”.
Ideaali lienee: ”Onko kaikki hyvin? Olen pahoillani jos olen loukannut sinua, se ei ole ollut tarkoitukseni. Kerro minulle…”
Eriteltykin vaatimus vaatii katetta henkiseltä mastercardilta.