Tekijä: Rakas

Kategoriat
Pohdinnat

Purkutuomio

”Älä analysoi mua!” -lauseen olen kuullut useasti kahdesta syystä:
1) Olen analyyttinen. Pyrin ymmärtämään maailmaa ja jopa naisia.
2) Naiset eivät pidä analysoinnista.

Ensimmäisen ymmärrän, mutta toista en. Joku voisi sanoa, että täytyy olla melko tyhmä, jos havaittuaan ongelman jatkaa sitä. Todellisuudessa tämä ei ensinnäkään täytä ongelman määritelmää: ei kohdistu yksilöön, eikä nais(t)en ongelmaan – vaan minun ongelmaan. Toisekseen hammasten kiristykset kannattaa tehdä mieluiten mahdollisimman vähillä kerroilla.

Elokuvissa asiaa on sivuttu identiteetin ja mm. erityiskykyjen menettämisenä. Jos siis joku täysin tietäisi miksi ja miten ajattelet/toimit tavallasi – olet voimaton hänen edessään. Kung Fu -tyylisissä elokuvissa käsitellään asiaa paljonkin, että mestarin/opettajan vaihtaessa puolta – olet ongelmissa häntä vastaan. Hän tietää temppusi, koska hänhän ne sinulle opetti.

Taikuri ei ole enää taikuri, jos tiedät kaikki hänen temppunsa. Hän on enää ”kätevä” tai vaikkapa hauska, mutta taikuus on poissa. Tämä lienee helpoin tapa päästä ajatuksestani kiinni, koska ”taianomainen” kuvaa hyvin sitä osaa suhteessa, jota ilman se ei tyydytä naista.

Teknisestihän voidaan ottaa se näkökulma, että ihmisen identiteetti kietoutuu hänen tekojen, sanojen ja ajatusten ympärille. Todellisuudessa en usko, että kukaan koskaan aidosti uskoo toisen ihmisen voivan ”lukea ajatuksia”. Olen monta kertaa kuitenkin päässyt hyvin pitkälle asiassa, mutta onneksi naisten kompleksisuus kasvaa ainakin vielä tässä ikävaiheessa. Ei siis hätää. Algoritmimäinen ratkaisu ei siis ole ”lähelläkään” 😀

Pentti Sydänmaanlakan mukaan koemme useimmiten reagoivamme tapahtumiin välittömästi ja pidämme maailmaa arvaamattomana (kaaos). Syvällisessä oppimisessa kyseenalaistetaan jatkuvasti, arvioidaan kriittisesti ja reflektoidaan omia käsityksiä, arvostuksia sekä toimintaa. ”Mestarin tunnusmerkki alalla kuin alalla on, että hän luo itselleen riittävästi aikaa tehdäkseen oikean tulkinnan”. Välitön reaktio vaimenee ja otamme tilaa päättääksemme etenemisen. ”–luovu ja uus(i) = luovuus = luopumista ja uuden vastaanottamista.

Analysointini taustalla on ajatus oppimisesta, ymmärryksestä ja varmaan lopulta mielenrauhasta. Viimeisimpään tuskin naisten kanssa mies pääsee koskaan, mutta se on hyvä tavoite, koska kaikki stressi estää oppimista ja heikentää kykyämme reagoida vaativissa tilanteissa – jos stressitila jatkuu liian pitkään. On siis parisuhteen säilymisen kannalta ensisijaisen tärkeää, että ns. tasapaino tai vähintään eräänlaisia +/-/0 -tilanteita on riittävän usein.

Parisuhteen ja kumppanin purkaminen osiin, kuin auton moottorin, ei siis teoriassa ole huono asia (olettaen, että se osataan kasata takaisin). Minusta tuntuu, että naisilla paistaa tässä(kin) asiassa alitajuinen älykkyys. On nimittäin erittäin todennäköistä, että purettuaan, niinkin kompleksisen kokonaisuuden kuin ihmisen, osiin – kasatessaa sitä takaisin, ei voi olla miettimättä muutoksia… ”parannuksia” sen rakenteeseen tai komponentteihin.

Eihän kukaan kokoa moottoria purettuaan sen vanhoilla osilla, jos osa on niistä rikki ja varaosia on hyllyt väärällään. Ihmisten kohdallahan kyse on paljon monimutkaisempi, koska ihmisen ajattelurakenteet ovat tarkalleen ottaen rikki vain, jos
a) henkilö itse kokee niin
b) rikoslaissa on muuta säädetty
c) ICD-10 -luokitukset sopivat kuvaukseen.
Esimerkiksi narsismi ei täytä edellisistä välttämättä mitään kohtaa.

Varaosat oma lukunsa, koska periaatteessa kaikki varaosat ovat vierasainesta, joltakin muulta ihmiseltä tai yhteisöltä. Tässä prosessissa hukataan potentiaalisesti henkilön omaa identiteettiä.

Analysoinnissa on siis riskinsä, jos sitä ajattelee porttiteoriana ja ketjuna. Käytännössä kaikki analysoivat kaikkia jatkuvasti. Ei olisi mm. ilmausta ”ensivaikutelma”, jos emme tulkitsisi (analysoisi) omavaltaisesti toisia ihmisiä ilman, että annamme heidän itse kertoa. Emme myöskään luota ihmisiin kovin nopeasti.

Toisin sanoen, häiriintyäksemme meihin kohdistuvasta analysoinnista sen pitää
a) olla loukkaavaksi tulkittavissa
b) liian nopeasti tai syvälle (henkilökohtaisuuksiin) menevää, ilman luottamusta
c) tulla riskiltä tuntuvan henkilön ilmaisun kautta
(periaatteessa c -sisältyy b:hen, mutta helpompi ilmaista näin).

On todennäköistä, että analysointi tuntuu häiritsevältä edellisten lisäksi, jos sisältö on todella erilaista, mitä itse pyörittelemme päässämme. Outous ahdistaa ja aiheuttaa luonnollisen ns. tuumaustauon. Riittävän terävä informaatio aiheuttaa aina aivotoimintaa, valpastumista ja usein myös stressiä.

Voidakseni siis analysoida avoimemmin, minun pitää ensin synkronoitua hiljaisiin hetkiin ja sanattomaan viestintään. Rakentaa luottamusta. Tämä on hankala, koska ihmiset ovat paradoksaalisia. Haluamme luotettavuutta, vaikka emme koskaan anna muille listausta omista luotettavuusmittareistamme. Se on yksi osa luotettavuutta useiden mielestä – että toinen ei tee mitään tyhmää, vaikkemme ole sitä (jotakin asiaa) erikseen maininneet.

Naiset siis tuntuvat haluavan miehen itselleen, joka
a) tuntee naistaan, mutta ei osoita/puhu asiasta (käyttäytyy luontevasti ja taianomaisesti)
b) ei pura naista osiin, eikä yritä kasata häntä omilla osillaan (kunnioittaa naisen persoonaa sellaisenaan)
c) voitelee naisen parhaimmilleen, kehräämään ja olemaan oma ihana itsensä

Täytynee jatkaa tutkimuksia.

Kategoriat
Konseptit Pohdinnat Vinkit

Stalkkerista malliin

Naiset ovat yllättävän huonoja kertomaan mitä haluavat, odottavat kumppaniltaan tai toivovat vaikkapa arjeltaan. Miehet ovat huonoja myös verbaalisesti ilmaisemaan näitä, mutta miesten odotukset ovat suoraviivaisempia.

Mies haluaa vapaa-ajallaan esim. urheilla, katsoa/pelata jotakin, syödä, sekstailla… Kaikkien suhteen ollaan melko avoimia ja tarvittaessa impulsiivisia. Osaisin kertoa aika pitkälti kaikista miespuolisista kavereistani melko hyvän arvauksen, minkälaisia päiviä he toivoisivat itselleen.

Naisilla taasen on melko monimutkaisia ja pitkäaikaisempia suunnitelmia sekä odotuksia. Pitkään pohdittuani havaitsin kuitenkin, että seurailemalla naisen puuhailuja kotona ja muualla pääsee kärryille mitä tämä haluaa hyvinkin. Ystäväni lisäsi, että yleensäkin naisen asumuksen tutkailu auttaa.

Naisesta kyseenollen on tietysti poikkeuksia ja yksi tunnistettu poikkeus on tässä ”mallioppimis”-teoriassani mm. siisteys. En ole tavannut tai kuullut naisesta, joka ei pitäisi siististä kodista, vaikka kaikki naiset eivät suinkaan ole kumppaniaan siistimpiä. (toimituksen huomio: se olisikin paradoksaalista nykyisessä sukupuolineutraalissa parisuhdemaailmassa -> naispariskunta)

On siis olemassa asioita, jotka miehen tulisi tietää ja oppia ikään kuin etukäteen, jotta suhde olisi helpompi. ”Tämä on normaalia ja kuuluu tähän” helpottaa useimmiten.

Hiukan vaiettu tabu on toinen poikkeus, jossa naiset kaipaavat heidän huomioimista parisuhdekumppanina, vaikka itse olisivat verrattain viileitä ilmaisussaan. En osaa sanoa, onko kyseessä ns. tunnelukko, joka lähtee sulamaan auki pikku hiljaa ja ko. sektori muuttuu vastavuoroisemmaksi ajan kanssa.

Ilmaisemme omaa kiintymystämme ja arvostustamme kumppaniamme kohtaan eri tavoin. Tämä on erityisen hankala sektori, koska tässä ei ole sukupuolisia lainalaisuuksia juurikaan ja seuraamalla toista ei välttämättä opi mitään. Jos esimerkiksi kumppani siivoaa osoittaakseen arvostustaan, toinen osapuoli ei välttämättä rekisteröi toimintaa lainkaan tai ei koe sitä henkilökohtaisena arvostuksena.

Emme siis pääse pakenemaan keskustelun tärkeyttä parisuhteessa. Koska emme osaa mallintaa omaa maailmaamme, emme sitä osaa tehdä toisenkaan maailmalle yleensä ainakaan paremmin. Olemme erityisen herkkiä tekemään virhetulkintoja, kun meihin kohdistetaan asioita, joka osaltaan hankaloittaa mallinnusta.

Jos epäilet, ettei kumppanisi kanssa voi pitää ”listaussulkeisia”, jossa määritellään asioita – voit listata omiasi ja avata niillä keskusteluja. Esim. ”Tuntuuko sinusta, että arvostan sinua?”… ”Teen tällaisia asioita ja sanon usein näin, joilla haluan osoittaa ihanuuttasi. Mitä muuta voisin tehdä kertoakseni sinulle miten tärkeä olet minulle?”.

Kategoriat
Pohdinnat

Poistetaanko kysyvä tieltä?

On parempi kysyä, kuin tehdä väärin, mutta on väärin kysyä kaikesta, koska oma-aloitteisuus.
-Ystävällisin terveisin, Nainen

Kategoriat
Pohdinnat

Kuuluuko kenelle?

Ajattelin, että kohteliaana ihmisenä ystäväni parisuhdeasiat eivät kuulu minulle.

Väärin. Minun mielipiteeni hänen parisuhdeasioista ei kuulu hänelle, mutta hänen kokemuksensa parisuhteestaansa kuuluu minulle ystävänä, siinä määrin kuin hän kokee tarpeelliseksi jakaa.

Minun kuuluu olla siinä turvaverkkona ottamassa kiinni, olipa hän onnesta sekaisin ja siksi kaatumistautinen tai jossakin muussa tilanteessa.

Kategoriat
Pohdinnat

Viestintätekniikkaa

”Kuin suudelma suulle, on suora vastaus”
-Sananlaskujen kirja, 24.luku

Tiedonpimittäminen on vallankäyttöä, mutta samaa on vaatia suoria vastauksia ja pitää itsellä päätösvalta jatkotoimenpiteisiin. Avoimuus on helppo sana, mutta aito vastavuoroisuus vaikea.

Kategoriat
Pohdinnat

Sisäistä pohdintaa

Taas niitä päiviä, että työkalupakkiin ahtautuu uusi väline, jota ei välttämättä ajatellut edes haluavansa sinne. En rehellisesti ottaen tunnista mahdolliseksi itsekään kaikkia asioita, jotka maailmassa ovat ihmiselle mahdollisia.

Suhtaudun asioihin avoimesti juuri siksi, että tiedän kokemuksesta asioiden olevan paljon monipuolisempia, kuin olen itse osannut nähdä. En siis hahmota asioita täysin, vaikka itse näen ne omin silmin.

Uskon korkeampaan, voimaan, energiaan ja Jumalaan. Eikä minulla ole mitään ongelmia myöntää sitä. Valehtelija olisin, jos väittäisin hahmottavani maailman kaikkinensa ja sanomalla, ettei ole sellaisia asioita, joita välttämättä kukaan ei osaa selittää.

On hyvä aina välillä havahtua niihin hetkiin, joissa itse on keskiössä ymmärtämättä mitä tapahtuu. Minusta se on hienoa, että on rohkeutta myöntää olevansa joskus vain tuulessa kieppuva asia. En hallitse kaikkea, enkä haluakaan.

Toivon voivani olla menemättä alueille pysyvästi, joissa en halua elää. Haluan, että pysyn erossa niistä kokeiluista, joita katuisin loppuelämäni. Vähäpätöisimpänä voisi pitää tupakoimattomuutta. Siitä olen ylpeä.

Minulla on ensisijaisesti vastuu siitä, että minä täytän tarkoitukseni, parhaan potentiaalini ja kehitän itseni valmiiksi, viimeiseen mahdolliseen olomuotoonsa. Tietenkin tarkoitan niitä positiivisia kehityssuuntia, koska ihminen voi teroittaa hampaansa ja pyytää kirurgia pystyttämään sarvet otsaan.

Monen mielestä kunkin elämän tarkoitus on löytää oma onnellisuutensa. Minä en usko tähän siksi, että moni kasvaa elämänsä aikana muotoon, jossa yksilön onnellisuus riistää jonkun toisen onnellisuutta. Teoriassa kaikkien onnellisuus olisi hyvä asia, koska ihminen ei syntyessään ole mieleltään sairas.

Omasta puolestani on hyvä, jos voimme todeta, että on olemassa myös vääriä näkemyksiä tai tavoitteita. Minusta yhteiskuntamme väistää tällä hetkellä tavoitteellista dialogia, debattia, jossa todetaan ”voittaja”. Yhteisöllinen ajatustenvaihto, jossa lopulta kukaan ei muka ollut oikeassa on itse asiassa täysin luonnotonta ja perverssiä hihhulointia.

Uskon johtajuuteen. Uskon siihen, että olemme samassa veneessä, maapallolla – halusimmepa sitä tai emme. Enkä nyt puhu ydinjäteongelmasta tai nautakarjasta, vaan kaikesta. Kestävä kehitys edellyttää sitä, että teemme selkeitä päätöksiä, koska niiden avulla voimme todeta ne vääriksi. Jos emme tee mitään selkeästi, vaan vellomme harmaalla alueella, voimme sumuttaa itseämme ajatellen: ”Noh molemmissa on puolensa, eikä asia ole niin yksinkertainen.”.

Asiat eivät ole ikinä lähtötilanteessa yksinkertaisia. Maapallon pyöreys ei ole edelleenkään luonnollinen asia hahmottaa ihmiselle. Se on vain ultimaattinen fakta tällä hetkellä. Kukaan ei kiistä sitä ja se on päätetty. Se on lapselle helpompi omaksua, kun kukaan ei anna ”toista mielipidettä” siitä. Mutta harva meistä käy avaruudessa asti toteamassa, että siinäpä se pallo nyt on.

Telluksen muoto sinänsä ei kiinnosta enää ketään. Jos joku sanoisi sen olevan teknisesti ottaen soikea, se todennäköisesti ei ylittäisi edes uutiskynnystä. Pannukakku, jonka laidoilla on tyhjyys vai kappale, joka jatkuu itsensä ympäri? Siinä oli ihan oikea kysymys.

Ihmissuhteissamme emme ole päässeet Telluksen muotokysymyksen ratkaisua muistuttavaan tilanteeseen. Olemme edelleen täysin tiedottomia siitä, mikä on mitäkin. Olemme sopineet valtaväestössämme, että ihmisen mieltä: ei saa pilkkoa paloihin. Se on väärin.

Olen katsonut lukuisia sci-fi -elokuvia, joissa maalataan tilanne ihmisen ennalta-arvattavuudesta. Se on joka kerta ihmiselle kauhistus. Älykäs nykyihminen ajattelee itse tekevänsä kaikki valinnat (paitsi huonot, joihin hänet olosuhteet ajoivat). Parisuhteet eivät kestä. Kenessä vika? Ei sinällään kenessäkään. Dynamiikka ei toiminut, ajankohta oli väärä… Lässytilää.

Emme hallitse edes itseämme, mutta olemme kiinnostuneita oppimaan miten toisia voi lukea paremmin. Miten verkostoidun ja esiinnyn uskottavasti. Miten rakennan luottamusta… Kaikenlaista hömppää itsemme ulkopuolella. Emme halua ymmärtää itseämme, koska se tekisi lopun leikistämme. Niin kauan, kun tilanteet ovat epämääräisiä, ilman päätöstä, voimme heitellä kolikkoa ja todeta: ”Ahaa, nyt tulikin klaava.”.

Haluammeko ajatella elämäämme rulettina vai kertotauluna? Minä pyrin kertotaulumuotoon ja se raivostuttaa ihmisiä ympärilläni. Vastaa siis jollakin tasolla kysymykseen.

Kategoriat
Pohdinnat

Helpponakki

Kyllä jokainen ihminen haluaa olla omana haastavana itsenään jollekin toiselle helppo. Enkä tarkoita tällä mitenkään välttämättä seksiä.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Toisen unelma

Kun keskustelin aikoinaan varojen käyttökohteista eräässä parisuhteessani, ajattelin tuloksia vertaillessamme kumppanini kanssa, että ihmiset ovat vain erilaisia ja se on normaalia.

Ehkä näinkin, mutta tuolla ajatuksella jos kuittaamme kumppanimme heikot signaalit – tai jopa ihan ääneen sanotutkin lausunnot – olemme aika heikoilla jäillä.

Ilmaisemme haluja, tarpeita ja unelmia eri tavoin. Parisuhteessa harmillisen usein niistä tulee kiistaa. Klassikkoja ovat esimerkiksi lasten tai lemmikin hankinta, yhteinen harrastus, matkailu, alkoholi, kaverit ja illanviettotavat.

Pidämme toisten unelmia liian helposti typerinä, turhina, turhamaisina, epärealistisina, ”toi kuuluu tohon vaiheeseen” ja alennamme niitä monin eri tavoin. Hiljaisuus tai jokin teennäinen ”okei”, joka ei jatku mitenkään, lienevät yleisimpiä.

Unelmia saa ja pitääkin olla, sanotaan monissa parisuhde-, elämänhallinta- ja vastaavissa ohjeissa. Toisaalta meitä opetetaan olemaan tuomitsematta toisen rohkeasti esille tuomia unelmia. Monesti olisi kuitenkin parempi, että avaamme suumme, vaikka se kuulostaisi päämme sisällä kritiikiltä, holhoukselta tai muulta epämiellyttävältä.

Esim. kukaanhan ei itsessään unelmoi alkoholista, vaan jostakin jota se tuo. Kukaan ei myöskään halua kirjaimellisesti ’matkailla’, eli liikkua paikasta toiseen pysähtymättä olemaan, syömään, ottamaan aurinkoa ja keskustelemaan vierailla kielillä.

Toisin sanoen, jos toisen unelmaa ei itsessään ymmärrä, sen takana olevista syistä voisi yrittää kysyä. Suljetuilla positiivisilla: ”Pidätkö siis auringosta, ’Piz Buin’ -tuoksusta ja kesäfiiliksestä?” ja avoimilla: ”Mikä matkailussa on parasta?”.

Tätä kautta voi alkaa ymmärtää toisen unelmaa. Jos vaikkapa itse unelmoi syksyisestä metsästyksestä, eikä innostu aurinkomatkailusta, voi jakaa toisen innostuksen tunnistettavasta ja tilannesidonnaisesta tuoksusta. Useat tuoksut ovat voimakkaita tunneavaimia ja aamuvarhainen metsä on sellainen – aivan kuten laadukas aurinkorasvakin.

Urheiluauton tuoma ”Elämä on mahtavaa – tunnen olevani elossa ja ansaitsevani tämän” -fiiliksessä on samaa, kuin siemailla jotain tuoreista hedelmistä puristettua mehua altaalla miettien: ei mitään muuta, kuin juuri tuota fiilistä.

Emme siis sinällään ole niin erilaisia, joten on rohkeutta kysyä lisätietoja toisen unelmista ja lähteä hakemaan niihin yhtymäkohtia omista unelmista. Unelmat eivät mene rikki, vaikka niitä hetken sekoittaisi keskenään. Niistä voi tulla jotain vielä maukkaampaa ja jos ei – ne voi aina ottaa takaisin ja laittaa lipastoon muilta piiloon

Mutta älkööt 2000-luvun ihmiset kätkekö unelmiaan ja onneaan. Löytäkäämme yhteisiä unelmia ja rakentakaamme kuuraketit niitä varten.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Asiallinen

On lapsien vaiettu oikeus kyseenalaistaa ja jopa valittaa vanhemmilleen, että heidän takiaan hänen elämänsä on niin kurjaa.

Parisuhteessahan sitä kaikki toivomme tasa-arvoista ja -painoista suhdetta, jopa oman egonsa alle kaiken kahmivat tietävät ”haluta” tätä. Moni kuitenkin uskaltaa tuumata, että harva parisuhde on tasapainoinen tai jotenkin sopusuhtainen dynamiikaltaan – muuten kuin täydentämismielessä.

Sitähän aina sanotaan naistenlehdissä kuin huonossa säätiedotuksessa, että joskus vastakohdat täydentävät toisiaan ja toisinaan eivät. ”He sopivat toisilleen”, ”He ovat hyvä pari”, ”He ovat kuin luodut yhteen”, ”Kohtalo”… Näissä useimmiten on omia heijasteitamme odotuksistamme ja toiveistamme. Usein näitä viljelevät omiin suhteisiinsa pettyneet, jotka vaikenevat omista unelmistaan.

Tiimimäisyys ja yhteispeli ovat monien vaietussa listassa kärkisijoilla. Emme kuitenkaan käyttäydy siten. Yhteiset tavoitteet vaativat kompromisseja, kommunikointia ja avoimuutta… Pelkojen voittamista sanoessa asioita ja kuunnellessa.

Usein syytämme herkästi toisiamme. Ja miksemme syyttäisi? Syytämmehän useinkin elämässämme muita ihmisiä tai meitä kohdanneita asioita. Onhan kumppanimme lopulta paljon läheisempi ja kiinteämpi osa elämäämme kuin vanhempamme – tai niin ainakin moni (ainakin salaisesti) toivoo.

Jos elämämme ei toimi, onhan kumppanillamme siinä iso rooli. Eroamme usein siksi, ettemme halua myöntää tarvettamme ilmaista tyytymättömyyttämme kumppaniimme ja itsekästä haluamme muuttaa häntä. Sehän on kohtuutonta ja hirviömäistä: muovata toisen persoonaa meille sopivaksi.

Se on kuitenkin puppua useimmiten. Ensinnäkin esittämämme muutokset ovat usein ihan hyvästä. Tiedän tämän monessakin mielessä. Olen itse muuttunut kumppaneitteni kautta paremmaksi ihmiseksi. En aina välttämättä nopeasti, mutta lopulta. Myös minulle on tultu suhteen jälkeenkin sanomaan, että minulla oli ihan pointteja.

Toisekseen toisen persoonaan on melko hankala vaikuttaa hallitusti ja itselle edullisesti. Useimmiten voimakkaat muokkaustyöt päättyvät välirikkoon ja jos toista ei ollut hyväksymässä sellaisenaan, eikö olisi reilumpaa vetää lista pöytään ja huomata suurimman osan asioista olevan itse asiassa asioita – eikä persoonaa?

”Johtaminen on toimintaamme – ei persoonaamme.” luki eräässä koulutuksessa. Samalla tavoin Rakkaudesta puhutaan aktiivisena elementtinä – eikä hoitamattomana kukkivana aurinkona. Saahan sitä siis unelmoida, mutta harmaasävyt saapuvat aina ”fiksujen elämään”.

On parempi syyttää ja muuttaa jos se on sisällä oleva tunne – kuin kiertää sitä ja aiheuttaa kumppanille aivohalvaus tämän yrittäessä purkaa kryptattua koodiasi takaisin ainesosiksi. Valitse kuitenkin sanojasi ja kosketa. Pidä yhteys. Opetelkaa sitä yhdessä.

Kategoriat
Pohdinnat

Sukupuolismi

Seksismi -termi ei sinällään toimi suomenkielessä, koska se viittää seksiin ennemmin kuin sukupuoliseen syrjintään. Englannissahan ”sex” voi olla vaikkapa ilmoittautumislomakkeella ”gender”-sanan sijaan.

Minä en kannata sukupuolineutraaliutta. Enkä tällä tarkoita niitä uskomattomia höpötihöpöilyjä, joissa mietitään sinisen ja punaisen värin käyttämistä päiväkotiyhteisössä tai vaikkapa nukke/autot vastakkainasettelua leikkivälineissä.

Minä kannatan tasa-arvoa. Minusta on ihan uskomatonta, että vielä tänä päivänä on mahdollista käydä keskustelua naisen osittaisesta eurosta verrattuna mieheen – perustuen faktoihin, eikä pelkästään feministiseen asenteeseen. Nämä lasikattoerot pitää saada pois, jotta päästään takaisin itse asiaan: olemme erilaisia, miehet ja naiset, ja se on hyvä asia.

Niin kauan kuin olemme eriarvoisia sukupuolemme takia, moni myrkyllinen ihminen saa palstatilaa ja vie meitä kauemmaksi ymmärryksestä sekä tasapainosta. Olen paljon puhunut siitä, kuinka jokaisessa työyhteisössä pitäisi olla molempia sukupuolia – aina – jotta typerimmät mokat suodattuisivat pois ja toisaalta niihin voitaisiin vastata paremmin, kun niitä tulee. En sanonut ”jos”.

Seksistiset miehet ovat kokeneet, että naiset pääsevät liian helpolla hallitsemaan miehiä. Samalla haitallisella tavalla käyttäytyvät naiset kokevat, että miehet ovat perusteettomasti heidän yläpuolellaan. Järkyttävää.