Kun keskustelin aikoinaan varojen käyttökohteista eräässä parisuhteessani, ajattelin tuloksia vertaillessamme kumppanini kanssa, että ihmiset ovat vain erilaisia ja se on normaalia.
Ehkä näinkin, mutta tuolla ajatuksella jos kuittaamme kumppanimme heikot signaalit – tai jopa ihan ääneen sanotutkin lausunnot – olemme aika heikoilla jäillä.
Ilmaisemme haluja, tarpeita ja unelmia eri tavoin. Parisuhteessa harmillisen usein niistä tulee kiistaa. Klassikkoja ovat esimerkiksi lasten tai lemmikin hankinta, yhteinen harrastus, matkailu, alkoholi, kaverit ja illanviettotavat.
Pidämme toisten unelmia liian helposti typerinä, turhina, turhamaisina, epärealistisina, ”toi kuuluu tohon vaiheeseen” ja alennamme niitä monin eri tavoin. Hiljaisuus tai jokin teennäinen ”okei”, joka ei jatku mitenkään, lienevät yleisimpiä.
Unelmia saa ja pitääkin olla, sanotaan monissa parisuhde-, elämänhallinta- ja vastaavissa ohjeissa. Toisaalta meitä opetetaan olemaan tuomitsematta toisen rohkeasti esille tuomia unelmia. Monesti olisi kuitenkin parempi, että avaamme suumme, vaikka se kuulostaisi päämme sisällä kritiikiltä, holhoukselta tai muulta epämiellyttävältä.
Esim. kukaanhan ei itsessään unelmoi alkoholista, vaan jostakin jota se tuo. Kukaan ei myöskään halua kirjaimellisesti ’matkailla’, eli liikkua paikasta toiseen pysähtymättä olemaan, syömään, ottamaan aurinkoa ja keskustelemaan vierailla kielillä.
Toisin sanoen, jos toisen unelmaa ei itsessään ymmärrä, sen takana olevista syistä voisi yrittää kysyä. Suljetuilla positiivisilla: ”Pidätkö siis auringosta, ’Piz Buin’ -tuoksusta ja kesäfiiliksestä?” ja avoimilla: ”Mikä matkailussa on parasta?”.
Tätä kautta voi alkaa ymmärtää toisen unelmaa. Jos vaikkapa itse unelmoi syksyisestä metsästyksestä, eikä innostu aurinkomatkailusta, voi jakaa toisen innostuksen tunnistettavasta ja tilannesidonnaisesta tuoksusta. Useat tuoksut ovat voimakkaita tunneavaimia ja aamuvarhainen metsä on sellainen – aivan kuten laadukas aurinkorasvakin.
Urheiluauton tuoma ”Elämä on mahtavaa – tunnen olevani elossa ja ansaitsevani tämän” -fiiliksessä on samaa, kuin siemailla jotain tuoreista hedelmistä puristettua mehua altaalla miettien: ei mitään muuta, kuin juuri tuota fiilistä.
Emme siis sinällään ole niin erilaisia, joten on rohkeutta kysyä lisätietoja toisen unelmista ja lähteä hakemaan niihin yhtymäkohtia omista unelmista. Unelmat eivät mene rikki, vaikka niitä hetken sekoittaisi keskenään. Niistä voi tulla jotain vielä maukkaampaa ja jos ei – ne voi aina ottaa takaisin ja laittaa lipastoon muilta piiloon
Mutta älkööt 2000-luvun ihmiset kätkekö unelmiaan ja onneaan. Löytäkäämme yhteisiä unelmia ja rakentakaamme kuuraketit niitä varten.