”Älä analysoi mua!” -lauseen olen kuullut useasti kahdesta syystä:
1) Olen analyyttinen. Pyrin ymmärtämään maailmaa ja jopa naisia.
2) Naiset eivät pidä analysoinnista.
Ensimmäisen ymmärrän, mutta toista en. Joku voisi sanoa, että täytyy olla melko tyhmä, jos havaittuaan ongelman jatkaa sitä. Todellisuudessa tämä ei ensinnäkään täytä ongelman määritelmää: ei kohdistu yksilöön, eikä nais(t)en ongelmaan – vaan minun ongelmaan. Toisekseen hammasten kiristykset kannattaa tehdä mieluiten mahdollisimman vähillä kerroilla.
Elokuvissa asiaa on sivuttu identiteetin ja mm. erityiskykyjen menettämisenä. Jos siis joku täysin tietäisi miksi ja miten ajattelet/toimit tavallasi – olet voimaton hänen edessään. Kung Fu -tyylisissä elokuvissa käsitellään asiaa paljonkin, että mestarin/opettajan vaihtaessa puolta – olet ongelmissa häntä vastaan. Hän tietää temppusi, koska hänhän ne sinulle opetti.
Taikuri ei ole enää taikuri, jos tiedät kaikki hänen temppunsa. Hän on enää ”kätevä” tai vaikkapa hauska, mutta taikuus on poissa. Tämä lienee helpoin tapa päästä ajatuksestani kiinni, koska ”taianomainen” kuvaa hyvin sitä osaa suhteessa, jota ilman se ei tyydytä naista.
Teknisestihän voidaan ottaa se näkökulma, että ihmisen identiteetti kietoutuu hänen tekojen, sanojen ja ajatusten ympärille. Todellisuudessa en usko, että kukaan koskaan aidosti uskoo toisen ihmisen voivan ”lukea ajatuksia”. Olen monta kertaa kuitenkin päässyt hyvin pitkälle asiassa, mutta onneksi naisten kompleksisuus kasvaa ainakin vielä tässä ikävaiheessa. Ei siis hätää. Algoritmimäinen ratkaisu ei siis ole ”lähelläkään” 😀
Pentti Sydänmaanlakan mukaan koemme useimmiten reagoivamme tapahtumiin välittömästi ja pidämme maailmaa arvaamattomana (kaaos). Syvällisessä oppimisessa kyseenalaistetaan jatkuvasti, arvioidaan kriittisesti ja reflektoidaan omia käsityksiä, arvostuksia sekä toimintaa. ”Mestarin tunnusmerkki alalla kuin alalla on, että hän luo itselleen riittävästi aikaa tehdäkseen oikean tulkinnan”. Välitön reaktio vaimenee ja otamme tilaa päättääksemme etenemisen. ”–luovu ja uus(i) = luovuus = luopumista ja uuden vastaanottamista.
Analysointini taustalla on ajatus oppimisesta, ymmärryksestä ja varmaan lopulta mielenrauhasta. Viimeisimpään tuskin naisten kanssa mies pääsee koskaan, mutta se on hyvä tavoite, koska kaikki stressi estää oppimista ja heikentää kykyämme reagoida vaativissa tilanteissa – jos stressitila jatkuu liian pitkään. On siis parisuhteen säilymisen kannalta ensisijaisen tärkeää, että ns. tasapaino tai vähintään eräänlaisia +/-/0 -tilanteita on riittävän usein.
Parisuhteen ja kumppanin purkaminen osiin, kuin auton moottorin, ei siis teoriassa ole huono asia (olettaen, että se osataan kasata takaisin). Minusta tuntuu, että naisilla paistaa tässä(kin) asiassa alitajuinen älykkyys. On nimittäin erittäin todennäköistä, että purettuaan, niinkin kompleksisen kokonaisuuden kuin ihmisen, osiin – kasatessaa sitä takaisin, ei voi olla miettimättä muutoksia… ”parannuksia” sen rakenteeseen tai komponentteihin.
Eihän kukaan kokoa moottoria purettuaan sen vanhoilla osilla, jos osa on niistä rikki ja varaosia on hyllyt väärällään. Ihmisten kohdallahan kyse on paljon monimutkaisempi, koska ihmisen ajattelurakenteet ovat tarkalleen ottaen rikki vain, jos
a) henkilö itse kokee niin
b) rikoslaissa on muuta säädetty
c) ICD-10 -luokitukset sopivat kuvaukseen.
Esimerkiksi narsismi ei täytä edellisistä välttämättä mitään kohtaa.
Varaosat oma lukunsa, koska periaatteessa kaikki varaosat ovat vierasainesta, joltakin muulta ihmiseltä tai yhteisöltä. Tässä prosessissa hukataan potentiaalisesti henkilön omaa identiteettiä.
Analysoinnissa on siis riskinsä, jos sitä ajattelee porttiteoriana ja ketjuna. Käytännössä kaikki analysoivat kaikkia jatkuvasti. Ei olisi mm. ilmausta ”ensivaikutelma”, jos emme tulkitsisi (analysoisi) omavaltaisesti toisia ihmisiä ilman, että annamme heidän itse kertoa. Emme myöskään luota ihmisiin kovin nopeasti.
Toisin sanoen, häiriintyäksemme meihin kohdistuvasta analysoinnista sen pitää
a) olla loukkaavaksi tulkittavissa
b) liian nopeasti tai syvälle (henkilökohtaisuuksiin) menevää, ilman luottamusta
c) tulla riskiltä tuntuvan henkilön ilmaisun kautta
(periaatteessa c -sisältyy b:hen, mutta helpompi ilmaista näin).
On todennäköistä, että analysointi tuntuu häiritsevältä edellisten lisäksi, jos sisältö on todella erilaista, mitä itse pyörittelemme päässämme. Outous ahdistaa ja aiheuttaa luonnollisen ns. tuumaustauon. Riittävän terävä informaatio aiheuttaa aina aivotoimintaa, valpastumista ja usein myös stressiä.
Voidakseni siis analysoida avoimemmin, minun pitää ensin synkronoitua hiljaisiin hetkiin ja sanattomaan viestintään. Rakentaa luottamusta. Tämä on hankala, koska ihmiset ovat paradoksaalisia. Haluamme luotettavuutta, vaikka emme koskaan anna muille listausta omista luotettavuusmittareistamme. Se on yksi osa luotettavuutta useiden mielestä – että toinen ei tee mitään tyhmää, vaikkemme ole sitä (jotakin asiaa) erikseen maininneet.
Naiset siis tuntuvat haluavan miehen itselleen, joka
a) tuntee naistaan, mutta ei osoita/puhu asiasta (käyttäytyy luontevasti ja taianomaisesti)
b) ei pura naista osiin, eikä yritä kasata häntä omilla osillaan (kunnioittaa naisen persoonaa sellaisenaan)
c) voitelee naisen parhaimmilleen, kehräämään ja olemaan oma ihana itsensä
Täytynee jatkaa tutkimuksia.