Psyykettä(än) tutkivat ihmiset tuntevat itsensä rohkeiksi. Kerrankin lohduttavan rohkeiksi, vavistuaan vääryyden miekan puhkoessa heidän pernaa.
Vääryyksien katsominen silmästä silmään voi olla rohkeaa, mutta jos sittemmin puoliaan pitäminen tarkoittaa vääristelyä – ollaan lähtöpisteessä, joskin eri roolissa.
Perverssi hallinnan tunne valtaa meidät tutkiessamme itseämme ja luodessamme kuvia, jotka voimme hyväksyä. Olemme omasta mielestämme realisteja, kun sallimme itsessämme normatiivisista käsityksistä poikkeavia piirteitä. Kunnioitamme itseämme ollessamme itsekkäitä ja ”uskaltaessamme” myöntää sen.
Terveellä tavalla itsekäs ja kohtuuton riistäjä ovat nopan sivuja. Niiden väliin mahtuu vielä silmälukuja, eivätkä ne välttämättä ole suurin ja pienin luku.
Vastaamme meitä kohdanneeseen – tai itse aiheuttamaamme – resurssien menetykseen rosvoamalla tavaraa kuljettavan henkilön. Olemme erilaisia. Toiset kokevat läheisten riistämisen omakseen ja toiset tuntemattomien. Monilla nykypäivänä on molemmat mielessä.
Ketä sinä riistät ja kuka sinua riistää? Molemmissa lienee paikallaan miettiä vastausvaihtoehdon ”minä itse” lisäksi jokin muu ja toisaalta miettiä omaa roolia sekä asemaa riistossa, jos sitä ei ole pohtinut.