Fitness-päiväkirjat -mainoksia katsoessa muistin taas lukioikätoverini lausahduksen: ”Pitäs ymmärtää, että mikä se oma taso on… Että aina ei pelata ihan samassa liigassa.”. Henkilö oli itse varsin sipsakka nuori nainen, joten avautuminen tarkoitti tietenkin, että häntä olivat ”alemman tason” mieshenkilöt häirinneet turhankin usein. Palaan useinkin tähän yllättävään puheeseen.
Minusta on pelkästään hyvä, että rikotaan rajoja. On pelkästään jännittävää nähdä täysin eri liigoissa pelaavia pareja. Keskustelu on hyvästä. Kyllähän sukupuoleen katsomattakin meillä on useinkin epärealistisia kuvitelmia. Ja mitä sitten? Sehän on latteaa kuvallista taidetta katsoessa ajatella, etteivät kuvatut henkilöt katsoisi takaisin oikeassa elämässä. Muutenkin yksipuolinen kokemus köyhtyisi olemattomiin, jos kaikki illuusiot poistettaisiin.