Pöyhin tyynyjä ja muistin, kun minulta kerran pyydettiin sitä. Ei siis seksiä, vaan avovaimoni halusi minun pöyhivän tyynyt. Tapahtuma on yksi useista jutuista joita myöhemmin mietin, että oliko pyyntö ihan vilpitön toive saada minun tekemänä parempi lopputulos asiaan.
Hyviä leipiä olen tehnyt aina ja lähes kaikki kumppanini ovat tuumanneet niissä olleen jotain erityistä, joten sen ”uskon”. Pitkään pohdin asiaa ja olen todennut sen johtuneen pedantista voin levittämisestä. Muutenhan komponentit ovat ihan tavallisia. Huolellinen ja välittävä puuhailu tietenkin maistuu paremmalta.
Isäni kertoi usein, että valitsi äitini kumppanikseen, koska tämä kuori niin hyvin appelsiineja. Läppähän se tietysti oli, mutta on noissa legendoissa aina siivu jotain tottakin.
Ajattelin puoliääneen tänään, että ylpeyden tunto kumppanista muodostuu erityisen tärkeäksi pitkässä suhteessa ja aikuisessa suhteessa. Kumppanin tulee olla jossakin itseä parempi ja vieläpä merkittävissä määrin, että siihen voi viitata muillekin.
Ei välttämättä siis ääneen, vaan hymyillen, kun asiaa suoritetaan tai vaikkapa sen jälkeen. Asian tulee olla siis jotenkin herttainen tai yleismaailmallisen haluttava, jotta muut voivat päivitellä positiivisesti miten onnekas olet.