Kategoriat
Pohdinnat

Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä

Uutisankkuri (Peter Nyman) toivotti meteorologille (Liisa Rintaniemi): ”Hyvää naistenpäivää – meillähän oli lämmin päivä tänään – ennätyksiä meni rikki.”, johon meteorologi naurahti ja totesi: ”Eiköhän niitä ennätyksiä rikota tästä juhannukseen asti.”. Hölmistynyt uutisankkuri hymyili ja meteorologi jatkoi: ”Ja se on muuten naisten tasa-arvon ja oikeuksien päivä.”. Uutisankkuri jatkoi pölähtänyttä hymyään ja tuumasi: ”Aivan.”.

Uutisten jälkeen mainostettiin tutkimusta: ”Miehet löhöilevät tv:n edessä – naiset raatavat kotitöitä”. Itse tutkimuksesta (miten, missä, milloin…) ei ole mainintaa. Miehiä ei voi syyttää liiasta älykkyydestä kommenteissa sen enempää, kuin vastaavia toisen sukupuolen edustajiakaan. Yksi hellyttävä kommentti oli ’Lilla’ -nimimerkiltä:

”Tutkimuksesta puuttui tiedot työpäivän pituudesta. Ainakin minä teen mieluummin kotityöt miehen ollessa työssä, jotta voimme viettää yhteistä vapaa-aikaa.”

Ohjelmassa oli seuraavana lotto, jossa Sanna Stellan oli virallisena pyöräyttäjävieraana. Juontaja aloitti: ”Vuosien saatossa naisten päivä on hieman muuttunut ja se on nykyään usein naisten hemmoittelupäivä. Miten Sanna – hemmottelitko sinä itseäsi tänään?”. Sanna vastasi: ”No joo, siivosin, pyykkäsin, laitoin ruuat – mutta minusta naisten päivän ei tulisi olla niinkään, että miehet hemmoitelevat naisia – vaan naiset ovat naisten kanssa ja hemmoittelevat toisiaan. Sainhan mä eilen orkidean – vääränä päivänä.”.

Olemmeko tulleet eteenpäin kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa? Emme lyhyen tv-katselun perusteella ainakaan ole siellä, mutta olemmeko edes menossa siihen suuntaan?

Kategoriat
Pohdinnat

Kun Kari tapasi Sarin

”When u know that u wanna spend the rest of ur life with someone – u want that to start ASAP” -Harry Burns -roolihahmo, ’When Harry met Sally’ -elokuvassa

Mietin, että miten en ole tajunnut anteeksipyynnön olevan todella miehinen – suoraselkäinen ja rohkea teko?

Onnistuin jäljittämään asian ”miehisten tekojen” -mekaniikkaan, jossa on todella EPÄmiehistä tehdä jotakin joka ei toimi. Mies menee kurkistamaan konepellin alle ja EI saa korjattua ongelmaa, eikä edes paikannettua sitä. Miehen yrityksestä tehdä jotain ei ole mitään hyötyä.

Elokuvassa anteeksipyyntö vaikuttaa ja se toimii, se tiedostetaan ja tunnustetaan toiminnalla. Sari ei ehkä anna anteeksi heti, mutta näyttää rekisteröineensä anteeksipyynnön. Tosielämässä ei näin käy.

Kategoriat
Pohdinnat

Olenko

Haluttu
Tulenko nähdyksi
Ollut oma itseni
Muuttunut
Kehittynyt
Oppinut
Parempi
Kelvollinen
Ainutlaatuinen

Siinäpä niitä kysymyksiä, joita joko kyselemme aktiivisesti itseltämme tai porukka, joka välttää ko. settiä – saa sen kovempana tiiviskurssina sitten jossain vaiheessa.

Näitä kysellään epäsuorasti jopa itseltä. On aika luonnollista, että ne ovat erittäin piilotettuja, hämyisiä ja kiertoteillä eksyviä lampaita, kun niitä kysellään toiselta. Etenkin sellaisilta, joiden sanalla on merkitystä – mutta heidän sitoutuminen on vielä harmailla.

Isi ja äiti ei nyt auta tässä asiassa. Nämä jutut jäävät aina suhteeseen ja niissä saadut vahvistukset tai vastalauseet ohjaavat suhdettamme takaisin ensimmäiseen kysyjään: itseemme.

Kategoriat
Runot Sitaatit

Tavallinen tallaaja

Aedh Wishes for the Cloths of Heaven

Had I the heavens’ embroidered cloths,
Enwrought with golden and silver light,
The blue and the dim and the dark cloths
Of night and light and the half light,
I would spread the cloths under your feet:
But I, being poor, have only my dreams;
I have spread my dreams under your feet;
Tread softly because you tread on my dreams.

– William Butler Yeats (1899, The Wind Among the Reeds)

Runon viimeinen lause jää soimaan joskus päähäni johtuen sen esiintymisestä Equilibrium -elokuvan tunnemaailmaltaan jääkylmän ja kliinisen tulevaisuuden protestina. Siinä on melko paljon ajatusta. Itse vedän ko. setin pitkälti tilanteeseen, jossa hieman hataralla pohjalla oleva henkilö rakastuu ja yrittää hurmata mielitiettynsä vähävaraisena.

Kategoriat
Sitaatit

Tunnepyörä

Plutchik-wheel
Tunnepyörä

Plutchikin tunnepyörä… mielenkiintoinen 😀

Kategoriat
Sitaatit

Terveysvaikutuksia

Iltalehdessä huomautettiin, että rintojen puristelulla on todennäköisesti positiivisia vaikutuksia ja mahdollisesti rintasyöpää maltillisesti ehkäisevä vaikutus. Hyvä niin.

Kategoriat
Runot

Voimani ja kunniani

Jos huudan,
minut ehkä kuullaan,
jos huudan kovempaa,
minua ei ehkä kuule kukaan.

Voimattomuuden tunteeltani
en huomannut voimakkuuttani.

Miten voisi pitää mitään ylimitoitettuna,
kun tuntee itsensä alamittaiseksi,
järveen takaisin rimpuilevaksi,
armosta ehkä sinne pääseväksi?

En pääni sisältöä toisinna kaksisesti,
enkä kahdenna sitä, vaan aina toisin,
kuin olen tarkoittanu se tulee ulos.
Joskus olen onnekas ja muutos on pieni,
tai jopa positiivinen. Silloin hihkaisen.
Monesti käy kuten olen peljännyt
ja viesti on kovasti muuttunut.

Huokaisen.
Joskus sisään, joskus ulos.

Mikseivät unelmani piirry kokonaan,
mikseivät sanani tule ulos sellaisinaan,
miksi tunteeni tuottavat kaiun vajaamman,
miksi huomaan joskus itseäni halaavan?

Mieleni liikkuva, alati muuttuva.
On senkin aika elon,
vaikka joskus pelon kohtaankin
ja hikikarpalon – ehkä toisenkin
saan niskaan, usein ohtaankin.

Sitten muistan, ei ole kuin yksi asia,
jota olen oppinut pelkäämään.
Sen kerron joskus; en tänään.

Kategoriat
Pohdinnat Vinkit

Kenelle hälytyskellot soivat?

Kun nainen sanoo: ”Älä koske!” hän puhuu ahdistukselleen,
kun nainen sanoo: ”Mene pois!” hän käskee vihaansa,
kun nainen sanoo: ”En halua nähdä sinua enää!” on pyyntö hänen pelolleen.

Miehen pitää ottaa nainen syliinsä, kun tällä on hankalaa – eikä jutella rakentavasti, kuunnella ja ymmärtää. Miehen pitää ymmärtää se.

Kategoriat
Pohdinnat Runot

Talvisuudelma

Veri pakenee sydämeen, kuin lehtivihreä juuriin – kun tulee kylmä ja pakkanen, talvi. Keskivartalo jäätyy viimeisenä, jopa aivot lopettavat ennen.

Rakkaus suojautuu, menee talviunille säästääkseen voimiaan, jotta se voi kevään koittaessa söpösti heräillen aloittaa uudessa maassa elämänsä jälleen.

Eloonjäämisvaisto on kova; Rakkaudella varsinkin.

Kategoriat
Runot

Joka päiväinen leipämme

Leipä murtui siististi halki ja
istui leikkuulaudalla kahtia
jakautuneena pitäessäni vahtia,
ettei kukaan kajoaisi siihen vielä,
ennen kuin… En sitä vielä tiedä,
en sitä vieläkään miellä,
mitä oikein odotin. Mikä käsky
oli aivoihini vangittu, mikä isku
niille oli annettu.

Leivällä oli tehtävä.
Se edusti elämää ja kiertokulkua.
Ei ollut teuraseläin, lehmä,
mutta taatusti elävä ja hullua
olisi ajatella, ettei sen arvontuntua
kuunnella enää. Karppaus ja ajan
muut muutokset, kaikki pienet
parannukset, ihmisten uudet ajatukset.
Sokerinlisäyksestä uutisoitiin leipään,
halutaan tällä varmistaa riippuvuus pään,
aivojen, jotka sanelevat perimämme kautta:
”Ah, ihanaa ravintoa, vaani sitä kuin haukka!”.

Tuotteistuksella, medialla ja muulla,
ohjaillaan meitä, joiden pää tehtiin puulla.
Ei ole enää mitään pyhää tai kunniaa,
vaikka kyllä meidän mietteet punnitaan,
joskus sitten – myöhemmin kuin nytten.
Leivän kunnia-aika oli ja meni,
nyt mieltymystä leipään itse kukin piilotteli.
Sillä on juuret ja niin perustavanlaatuinen
raaka-aine, vilja ja maatalous, joka hapuillen
etsii itselleen elintilaa olemustaan uusien.

Sydämelläkin on pitkät perinteet,
vaikka yleistynyt onkin ”harppaus”
sen ylitse arvottomasti.
Mutta vaikka vääryyksiä teet,
unohdat onnesi ja on pakkosalpaus
sydämesi kohtalo armottomasti.
Tavoittaa lopulta sinutkin hyveet,
koittaa taas tunteidesi vapaus,
ja peseentyy omatuntosi harjattomasti.