Pääsin hekottelemaan eilen isäni kustannuksella, koska meillä oli miehisyyteen viittaava keskustelu ja tuumasin: ”Eihän sulla kasva edes rintakarvat” 😀
Mieleeni muistui eräs artikkeli asiasta tänään samalla, kun muistelin historiaa. Useissa elokuvissa pariskunta – ja vielä useammissa salarakkaat – ovat sängyllä ja nainen silittää miehen rintaa. Hypistelee rintakarvoja, jos sellaisia on. Se on perin mukavaa ja rauhoittavaa oikeastikin molemmille.
Melko pysäyttävä sitaatti Iltasanomien artikkelissa miesten haluttomuudesta:
”tunne-elämäni on paljon tasaisempaa ilman haluja”
Lopussa yleishyödyllinen ohje: ”–ongelman korjaamiseksi parin on löydettävä rauhallinen ja syyllistämätön tapa keskustella asiasta.”.
PS: Artikkelin kommenttien ’ranking 1’ (574 tykkäystä): ”Ole siinä nyt sitten halukas eroottinen uros kun unelmien nainen muuttunut kamalaksi akaksi…”
Bloggauksesa käännettynä. Kielipoliisit huom! Todellakin uudelleen muotoiltuna. Sivuutin sukupuoliroolit ja tiivistin, kunnioituksesta ihmisten aikaa kohtaan. Alkuperäisteksti löytyy nettisivulle kopioituna tai facebook-merkintänä.
Avioliitto ei ole ”sen pituinen se”, on kausivaihteluita, se vaatii elämänmittaista ylläpitoa ja huoltamista, uuden keksimistä. Onnellisuus tulee luoksesi. Ole suunnannäyttäjä suhteessasi ja eeppinen rakastaja, josta voi puhua vain kerskaillen.
Onnellisten parien rutiineiksi listattiin eräässä tutkimuksessa:
Syy->seuraus -suhteen ymmärtäminen on aina kovin mielenkiintoista… Onnettoman parin tilanteen avaaminen ja toimintamallien muuttaminen yllä olevan listan mukaiseksi on aikamoinen punnerrus. Ongelma on yleensä periksiantamattomuus. Suhteessa on loukattu ja loukkaannuttu verisesti.
Osa toiminnoista voidaan ”aloittaa” itsenäisesti (esim. hyvän päivän ja rakkauden toivotukset), joten motivoituneempi osapuoli voisi alkaa toteuttaa niitä. Tarvitaan uskoa suhteeseen pitkäaikaisesti (esim. mainittu 21pv.) – ilman hyviltä rutiineilta arvoa vieviä toimintoja (syyllistäminen/syyttely, vähättely, eristäminen/eristäytyminen, viha…). Jos tilanne on jo kriisiytynyt, eikä ko. rutiineita ei toteuteta vaistomaisesti, tämän pitkäaikaisen optimistisen uskon pumppaaminen voi olla ”melko haastavaa”.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/onnellisten-parien-rutiinit—naissako-salaisuus-/2454874
”Sitä, mitä ei ymmärrä, ei voi omistaa.” -Johann Wolfgang von Goethe
”Meillä on oltava joku, jota palvoa ja kadehtia: muuten emme ole tyytyväisiä.” – Mark Twain
”Ymmärtääksesi ihmisten todellista laatua sinun on katsottava heidän ajatuksiaan ja tutkittava heidän pyrkimyksiään ja inhon kohteitaan.” -Marcus Aurelius
”Silloin tällöin ihmiset kompastuvat totuuteen, mutta useimmat suoriutuvat jaloilleen ja jatkavat matkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.” -Sir Winston Churchill
”Minun näkemykseni mukaan miellyttävä ihminen on sellainen, joka suhtautuu miellyttävästi siihen, mitä sanon” -Benjamin Disraeli
”Hyvä fiilis on älyn korkein muoto.” -J.Karjalainen
”Totuutta ei milloinkaan voi niin esittää, että se ymmärretään uskomatta.” -William Blake
”Ainoa joka todella haluaa muutosta, on lapsi märässä vaipassa” -Peter de Jager
Seuraavassa ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen” -kirjasta sitaatteja:
”Nainen on kuin teepussi. Et voi koskaan tietää kuinka vahvaa se on, ennen kuin se joutuu kuumaan veteen.” -Eleanor Roosevelt
”Ollakseen jotakin naisen ei tarvitse olla enempää kuin miehenkään, vaan hänen on oltava enemmän nainen.” -Sally E. Shaywitz
”Näytä minulle nainen, joka ei tunne syyllisyyttä, niin minä näytän sinulle miehen.” -Erica Jong
”Minun näkemykseni supernaisesta on nainen, joka pesee omat lattiansa.” -Bette Midler (laulaja ja näyttelijä)
”Naiset harjoittelevat koko ikänsä ihmissuhdetaitoja – sillä sitä naisen vaisto todella on- minkä ansiosta he voivat tarjota jotain erityistä mille tahansa yritykselle.” -Margaret Mead
ja taas muualta…
”Kukaan ei välitä siitä, paljonko tiedät, ennen kuin he tietävät, paljonko välität.” -Theodore Roosevelt
”Mielekkääksi koettu toiminta edellyttää vastauksen kysymykseen: miksi?” -Jorma Uotinen
”Joskus rakkaus on tulta, joskus se on ruostetta – mutta puhtainta rakkautta on himo.” -Pyhä Augustinus
PS: Hassu sattuma, sillä tieteellisesti molemmat ensiksi mainitut ovat palamista ja kolmatta yleensä kuvataan ”tunteiden paloksi”.
Nykymiehen halua elättää perheensä nykyään jo yliarvioidaan helposti. Suomalainen mies on ”urautuja”, mutta ei välttämättä suinkaan työuraansa. Miehet eivät kaipaa useinkaan isoja muutoksia, vaan haluavat hetkellistä sekavuutta – esim. viikonloppuista ryyppäämistä miesporukalla ja siinä sivussa epämääräisiä aktiviteetteja.
Miehen urautuminen – tottuminen vallitseviin oloihin voi sisältää mm. äärimmäisyyksiäkin, jos mies pysyttelee esim. huonosta tuurista tietyissä olosuhteissa liian pitkään. Miehet voivat urautua esimerkiksi tällaisiin rooleihin: Työnarkomaani, alkoholisti, himo- ja penkkiurheilija, sovinisti, rasisti, pelaaja, opiskelija, aktivisti, kaahaaja, filosofi…
Millähän olosuhteilla ja mekaniikalla miehen saisi urautumaan ’hyvä aviomies ja isä’ -rooliin? ”Joo kato mä rakastan mun perhettä ja meillä menee vaimon kanssa hyvin. Seksi on loistavaa ja lapset arvostaa mua… semmosta se vaan on… päivästä toiseen… ja se on kyllä musta ihan mukavaa.”, jonka lisäksi miehen hetkelliset pakomatkat todellisuudesta eivät sisältäisi äärimmäistä alkoholinkäyttöä tai muita epämääräisyyksiä.
Yksi hyvä keino olisi varmaan nimenomaan ratkaista tämä miesten viinahöyrysteinen todellisuuspakoilu, jollain muulla mekanismilla. Ja vastaus ei ole urheilu… minulla on urheiluhullu kaveri, jonka alkoholinkäyttö on todella äärimmäistä. Ehkäpä miehen mieli pitäisi osata tyhjentää, jotta niitä hankalia ajatuksia ei tarvitsisi hukuttaa viinamereen. Luova ratkaisu lienee: maltillinen alkoholin käyttö ja avautuminen, tilanteiden purkaminen… ja uusi elämä.
”Mikset sinä halua tehdä minua onnelliseksi?” -lause kaikui päässäni viimeisen kahden vuorokauden sisällä kumisevasti. Näin jonkin leffan tai jokin muistutti minua asiasta muutoin. Mietin kiivaasti, että mikä saa ihmisen sanomaan toiselle tuon lauseen – muodossa tai toisessa.
Katkeruus. Ainoa otsikko johon itse nyökkäsin oli tietynlainen tyytymättömyys omaan menneeseen elämään. Aikoinaan unelmat jostakin mitä halusi eivät täyttyneet ja asian koettiin olevan ulkoinen – ei minun käsissäni.
Tarkoitan, että miksen itse ole sanonut noin? Vaikka minullakin on paljon katkerilta haiskahtavia asioita menneisyydessäni ja suhteissani? En ole kuitenkaan koskaan kokenut, että ongelmani parisuhteissani olisivat olleet jotakin mihin minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Minä kannan vastuuni myös esim. pettämisistä jota olen kokenut. On eri asia pitää itseään syyllisenä ja nähdä oma osallisuutensa asiaan. Minun ongelmat mm. ovat perinteisesti olleet liian analyyttinen ja raskas ote suhteeseen. Tätä kompensoidakseen kumppanilleni voi tulla halu ”pitää vain hauskaa”. Teko on väärin ja yksipuolinen, mutta on ihan puppua, että se olisi ollut jotenkin vain kumppanini vika. Haluan oppia virheistäni.
Tärkeimpänä on mielestäni avoin keskusteluyhteys parisuhteessa. Sen luominen on erittäin haastavaa, koska ihmiselle on luonteenomaista (varsinkin tässä yhteiskunnassa) ajatella, että oma erimielisyys pitää ilmaista ja sille pitää ottaa tila. Todellisuudessa olemme enemmän samaa mieltä asioista kanssaihmistemme kanssa, mutta jonkinsortin ajallinen rajallisuus pitää meidät nopeassa ”vastustan”-kulttuurissa. Mikä on siis ihan totta, koska on ollut paljon tilanteita, joissa aika loppuu ja se oma mielipide jäi sanomatta. Ei vaarallista, mutta hyvätkin pohdinnat kuihtuvat jos ne eivät saa vettä.
Mielenkiintoisesti moni vahva nainen pitää saamastaan tilasta omien ajatustensa avaamiseen, mutta ”liian hiljainen” mies helposti saa ”alempi arvoinen”-leiman otsaansa. Aisankannattaja. Miehen pitäisi olla se ihana vahvatahtoinen ori, joka on kesytön luonne – mutta paradoksaalisesti viihtyisi naisen tallissa ja olisi siellä onnellinen. Miehen tulisi siis olla villisti naisen mieleen ja tehdä hänet onnelliseksi, mutta omasta vapaasta tahdosta, päättäväisesti ja periksi antamattomasti.
Aivan kuten keskustelussa videopeleistä. Mies villisti unelmoi voivansa jakaa tämän puolen itsestään kumppaninsa kanssa. Tehdä yhdessä ja viettää aikaa saman kiinnostuksen kohteen kanssa. Tämä on kuitenkin naisen mielestä miehen itsekäs halu. Naisen yhdessä tekemisen halut ovat yhteisiä ja suhdetta eteenpäin kuljettavia. Esimerkiksi kodin tekeminen. Molemmat asuvat samassa kodissa, joten on melko loogista olettaa, että se kuuluisi tehdä yhdessä. Miksei mies osaa hypätä siihen yhteise(e)n onnen junaan, jonka nainen niin tyylikkäästi maalaa ja myy siihen lippuja todella edullisesti? Miksei mies vaan voi tehdä naista onnelliseksi?
En löytänyt etsimääni ’pyyteetöntä rakkautta’, mutta sain osakseni rakkautta. Paljonkin. Olen viisaampi taas ihmissuhteista ja naisista.
Yksi isoimmista asioista, jonka ymmärsin oli, etteivät naiset halua tulla ratkaistuiksi. Aina optimaalinen käyttäytyminen, suhtautuminen, sanat ja teot kelpaavat kyllä – mutta naisen kohteleminen yhtälönä on väärin. Nainen helposti ajattelee, että mies näkee hänet ongelmana jos ”se pitää ratkaista”. Todellisuudessa mies vain on kiinnostunut ja tarkoittaa hyvää, mutta siitä saa helposti hassun vaikutelman.
Konkreettisempi asia on, että nainen ei pidä vertailusta, koska silloin hän on vain joku kaiku toisesta mieleenpainuvammasta äänestä, joka ei kuitenkaan yllä olemaan oma yksilöllinen ääni. Itselleni on ominaista yhdistellä asioita ja asioiden hahmottamisessa auttaa vertailu sekä samankaltaisuuksien löytäminen. Esim. nimimuistissani on joskus yhdistelevä muistitekniikka: Matti – mitä samaa tässä Matissa on kuin parhaiten tuntemassani Matissa? Erityisen vaarallista on verrata naisen ulkonäköä, jopa supertähtiin – mikä saa minut aina hämilleni.
Rehellisyys/avoimuus -suhtautumisen tutkinta jatkuu. Melkoinen sotku voisin sanoa… Yksi erittäin opettavainen keskustelu oli, kun sanoin tiedostaen ongelmallisen faktan ja keskustelukumppanini sulkeutui. Tuumasin, että avoimuutta pitää ruokkia ja tukea avaamalla omia tuntemuksiaan. Se on jännittävää miten paljon pelkästään lausumalla ”okei” -sanan voi kuulla niin paljon äänen väristä ja sävystä.
Ehkä ymmärsin myös olevani tietyllä tavalla suunnaton. Henkilöbrändini on hyvin hajanainen ja levällään. Minussa ei ole juuri muita yleisesti tunnustettuja piirteitä kuin vaikeiden keskustelujen käyminen ja sen rinnalla tietynlainen sitkeys. Olen pohtivainen. Voidakseni päästä johonkin minun tulisi valita suuntia ja rajoittaa tätä levinneisyyttäni. Tutkiva ote on hyvästä ja tiedän laajasti asioista, mutta jossain vaiheessa tutkimuksistakin pitää syntyä tuloksia.
Olkoot 2014 kartan avaus.
Olen kyllästynyt olemaan oikeassa.
En ole kypsynyt olemaan viisas,
vaan olen turhautunut tyhmyyteeni.
En ole ollut ylempi mielinen,
olen ollut vain ylimielinen.
Oikeassa tai väärässä – mitä väliä,
jos en osaa olla niissä hetkissä
läsnä ja rakentava – osaa avata niitä
ovia suuntaan ja tavalla jota toivon?