Parisuhteessa asioiden kanssa kierteeseen jääminen on kuin liikkuvan junan ryöstäminen: jäät tiirikoimaan jumissa olevaa ovea turhan pitkäksi aikaa.
Ihastuminen perustuu usein pysähdykseen ja joku menee koputtamaan toista ovea, josta avataan hilpeällä tunnelmalla: ”Hei! Ei vielä tunneta kunnolla, mutta tässä onkin kaivattu vähän uutta kulmaa – tervetuloa!”.
Parisuhteessa tulisi koputella välillä kaikessa rauhassa muitakin ovia, kuin sitä ilmeistä, itsensä ensiksi valittua. Joskus saa helpommalla parempia tuloksia, kun ottaa hieman etäisyyttä asiaan ja muuttaa tulokulmaa.
Tämä on mutkikkaampi oman suhtautumisen muuttamisessa. Hassusti tuntuu helpommalta yrittää päästä sisään vaunuun, kuin kertoa sisäpuolelta mitä ovea kannattaisi käyttää – vaikka helppouden kannalta asia on ehkäpä juuri toisin päin. Tunnemmehan oman vaunumme yleensä paremmin kuin toisen.
Ehkemme neuvo riittävästi toista, koska tilanne tuntuu harmillisesti juurikin ryöstöltä, kun oma kumppanimme hakkaa ovea. Onko kumppanimme siis ryöstänyt meidät aiemmin? Ilmeisesti. Loukatut tunteemme pinoutuvat kaapeiksi ovea vasten, ei aukene.
Olemme tuppisuina vaunussa kuunnellen jyskyttävää ääntä, raiteet kolisevat ja niin kolisee ovikin, jota kumppanimme hakkaa. Juna pysähtyy, kolina lakkaa hetkeksi, juomatauko… Uudet matkustajat parveilevat vaunun ympärillä, yksi tai useampi uskaltautuu etsimään omaa paikkaansa vaunustasi. Alkaa keskustelu ja huomaat pitäväsi hänestä.
Tämä mekaniikka pitäisi pystyä valjastamaan parisuhteen sisälle. Omaan kumppaniin aina uudelleen ja uudelleen ihastuminen, Rakkaudella toisen ohjaaminen oikealle ovelle… Hätäjarrua ei uskalleta käyttää, koska sen luona lukee: ”Ken yrittää liian kovasti pelastaa liikkuvaa junaa onnettomuudelta, saattaa joutua maksamaan sakot, koska jos hätäjarrulla ei säästetä ihmishenkiä – se vain hidastaa etenemistä eikä kukaan pääse perille, mikä määränpää nyt sattuu olemaankaan.”.
Parisuhteen vaunua tulee huoltaa, hätäjarrun luokse pitää teettää uusi lempeämpi laatta ja istuinpaikkajärjestelmä olisi hyvä uusia. Välttämättä käteismaksun pyytäminen ei ole paras vaihdannan väline. Emmekö voisi tarjota ikuisesti voimassa olevaa järjestelyä kumppanillemme?
Yleensä ongelmaksi muodostuu hinnoittelu. Emme halua hyväksyä, että kumppanimme saisi matkustaa junalla ikuisesti, jos hän ei enää olisikaan esimerkiksi töissä meidän yhtiöllä. Ei ole mitään rajoituksettoman henkilökuntapassin kaltaista kunnioitusta toisen persoonalle. Jos vaihdat yhtiötä, tunnut etsivän uutta työpaikkaa tai haluaisin vaikka salaisesti, että työllistyisit muualle – joko ajatellen etten ansaitse sinua, suhdettamme tai saamaani kohtelua.
Jos osaisimme sitoutua toisen saavan meiltä apua ikuisesti kulkemiseen, olet aina tervetullut kyytiin, eikä sinua kohdella kuin rosvoa – matkustusluokkasi vaihtelee vain kanta-asiakassääntöjen mukaan – voisimme rauhassa säilyttää aina keskusteluyhteyden.