Vastaamme oletusarvoisesti tottumallamme tavalla.
Kun aikaa kuluu jonkun epämiellyttävän asian kanssa totumme siihen ja muutos tuntuu mieltä järkyttävältä.
Olemme ansassa.
Kuormitumme meille soveltumattomassa tilanteessa ja emme ehdi palautua. Tämä rohkaisee yrittämään olla muuttamatta mitään. Vimmaisesti pyrimme harmonisoimaan kaaosta – myrskyä, joka ei ota hellittääkseen, koska ilmapiiri on liian epävakaa rauhalle.
Pureudumme tilanteeseen kuin kärpäset paskaan. Haju on kuvottava, mutta meillä ei ole voimia alkaa muuttamaan elämäämme.
Miten sitten kuitenkin isossa ja nopeassa kriisissä meillä on voimia? Mikä meitä vaivaa?
Emme ajoissa tee tarvittavia muutoksia, vaan odotamme räjähdystä. Olemme kuin aineeton katalyytti, joka etsii sytytettävää.