Nukkuu ja tuhisee. Kylkeä kääntää äänekkäästi. Vatsa ylöspäin ylpeästi. Kahdesti vuodessa parta lyhenee, mutta silti kaunis hän on.
Onko kahdella karvanaamalla niin väliä, kumpainenkin omalla tavalla pörröinen ja luonteikas?
Viattomuutta on tarjolla vain harvalle, täydellisyyttä ei kenellekään.
On yksi, jolle kaiken sallin ja palaan luokse. Kieli poskeani koskee ja häntä huiskaa. Rakkautta ilman sanoja kuiskaa.