Sirpaleet purevat sormieni pintaa, ei kukaan kysele maidon hintaa, vaan miksi lasissa sitä kuljetetaan, kun se niin usein pudotetaan?
Raavin sitä kasaan, ehkä jotain talteen saan, vaikka on astia, haljennut kahtia.
Ihmiset eivät muista melkein onnellisia kohtaloita, mutta aina muistamme loppuja, joita – ennen oli myrsky ja purtemme kesti, jokin sen halkeamisen esti.
On täystuhon ja legendan välimatka usein pienen kiven nakkaus, vaan ei onnea tarvita, jos kalliona on Rakkaus.