Imen valuvan kosteutesi lehtiäni pitkin ahnaaseen juurakkooni, jossa pumppaan elämää virtaavan nesteen kovin hyödylliseksi.
Olet kaivoni, jonne lasken raskaan köyteni, upotan kauhani ja työnnän kieleni. Olen sinussa heti aamun sarastaessa ja ennen lepoasi viimeiseksi.
Ravitset arkeni, teet sen täydeksi – kuten minä sinut. Joku voisi kuvata syvää yhteyttämme täydelliseksi.
Vaikka olet syvä, olet valo, aurinkoni. Valaiset kaiken ja energiani tulee sinusta. Kallistat päätäsi suuntaani ja tiedän sinut aina minua ymmärtäväiseksi.