Suhdekumppanille ilmaistaan asia ”Olen rinnallasi – no matter what!”, vaikkei itse olisikaan sitä mieltä. Eli kumppanille vannotaan uskollisuutta ja edetään suhteessa sormuksin jne. Sitten siinä ohessa voi sitten olla ns. sisäisiä epäilyksiä suhteen toimivuudesta – koska ei oman pään sisältö valu sille toiselle, jos sitä ei kaada ulos.
Moni hoitaa homman näin. Moni mies kokee, että edetään liian nopeasti ja moni nainen kaipaa jotain puuttuvaa, mutta hymyillen molemmat vaan painaa kaasua ja vastaa kaikkien exit-ramppien kohdalla ”jatketaan!”.
Tämä on ”yleismaailmallisesti” parempi ja arvostetumpi tapa hoitaa hommaa, vaikka se tarkalleen ottaen onkin valheellista ja pimittävää. Jos asiasta ei kerro kenellekään, eikä paljasta sitä rakennetta – kukaan ei tiedä siitä mitään. Tämän takia olemme saaneet lukea lehdistä täysin sairaita kikkailuja ja kellarikuvioita.
Suhteessa epäilyksien minimointi on avain. Avoimuus on usein täysin mahdoton väylä hoitaa hommaa, koska naisen mieli.
Jos minulta joku kysyisi mielipidettäni asiaan, vastaisin, että mies joka ilmaisee omaa epämääräisyyttään on luotettavampi, kuin virheettömältä vaikuttava mies. Moni onkin havainnut tämän ja homma on monimutkaistunut pisteeseen, että annetaan ylikorostetun virheellinen kuva niistä puutteista ja ongelmista, joita itsessä on.
Sanotaan vaikkapa, että on todella huono muistinen. Tai useankin – sukupuolesta riippumatta – lempisynti: ”Olen tulisieluinen/temperamenttinen”, jolla annetaan itsestä inhimillinen ja sitä kautta ”jalat maassa” oleva kuva.
Omien virheiden tunnistaminen on taitolaji. Yläkäsitteiden viljeleminen on raukkamaista. Esimerkiksi minä voisin tuumata yksioikoisesti olevani ”liian monimutkainen useillekin ymmärrettäväksi”. Vaikka lause sinällään voi olla totta, se ei millään tavalla auta kumppaniani – eikä ilmennä omaa vastuutani ja vaikuttamismahdollisuuksiani asiaan.
Todellisuus on jokseenkin niin, etten enää nykyisin halua haukata niin paljon tilaa omalle ilmaisutavalleni ja puuduttaa kuuntelijaani loruillani. Pohdin asioita liian laajasti ja rikkonaisesti – poukkoillen – että siinä voisi ulkopuolinen olla 100% mukana. Näin ollen ymmärrykseni vaatisi kovaa itsevarmuutta, että jossain pisteessä se ahaa-elämys tulee ja ymmärrämme toisiamme.
Epäilys kuitenkin syö onnistumiset sisäänsä, joka on ymmärrettävää. Ihminen saa paljon viestejä ja niiden täsmällinen tulkinta ei ole mahdollista. Jos on ollut liian kovia negatiivisia tunteita, vieläpä usein, epäilyksen aktivointi tiivistyy.
Tämä kierre pitäisi katkaista, mutta se voi olla raastavan vaikeaa ja tuntua mahdottomalta. Siinä on samaa sietämätöntä jännitystä, kuin vaikkapa koiran koulutuksessa, jossa jokainen ylimääräinen ärsyke voi pilata ehdollistumisprosessin.
Yhdessä onnistumme poistamaan epäilyksen hermokaasun keuhkoistamme. Meidän pitää uskoa onnistumiseen. Älä hyperventiloi. Luota tuhoon – se kyllä tulee kutsumattakin. Usko onnelliseen tulevaisuuteen – se tulee vain tekemällä.