On hyvä ymmärtää, ettei miehillä ole useille naisille kuuluvaa piirrettä itsessään, joka aikaansaa tunteen ”Oi, kunpa voisin kertoa tästä jollekin – oloni helpottuisi.”
Miehillä miete on muodossa: ”Voi hitto, kun tän vois ratkasta ja poistaa päiväjärjestyksestä.”.
Tämä on siis sama asia, joka esitellään ’Miehet Marsista – Naiset Venuksesta’ -kirjassa muodossa: ”Kun nainen kertoo ongelmistaan miehelle, mies toimii kuten miesten kanssa on tottunut toimimaan: hän laittaa kaikki-tietätävän-hatun päähänsä ja alkaa ratkoa ongelmaa.” (noin lainaus, ei ole kirjaa käsillä).
Oikeasti nainen haluaisi olkapään ja korvan. Mies tarjoaa räikkää ja hylsysarjaa. Mies kuvittelee, että nainen on ”hukannut työkalunsa” ja mies voi lainata omiaan. Toisaalta miehethän ovat melko yksinkertaisia ja olemme tottuneet olemaan apuna Ikean kalusteiden parissa. Toteutamme vain opittua kaavaa. Ei nainen pyydä miestä avukseen: ”Hei syödään sulkaajäätelöä ja itketään yhdessä peiton alla.”… ja hyvä niin, koska suurin osa miehistä ei pysty tähän. Eikä miehen ehkä kuulukaan pystyä siihen. Voihan olla, että nainen haluaa loppujen lopuksi jotain muutakin kuin itsensä tukijakseen ja näkemystä antamaan.
2 vastausta aiheeseen “Pää, olkapää ja korvat varmaan”
Tohdin olla hieman eri mieltä tästä pohdinnasta siltä osin, etteikö mies kaipaisi vain kuuntelevaa korvaa ja tuskan jakamista. Keskustelukumppania, joka tarjoaa kysymyksiä vastausten sijaan. Naisten tarve on varmasti luonnostaan suurempi, siitä olen tasan samaa mieltä.
On todettava, etten ole tuota kulttiteosta Miehet Marsista – Naiset Venuksesta lukenut ja näkemykseni pohjaa ainoastaan elämäkokemukseen.
Olen nähnyt muutoksen sukupolveni miehissä keskustelevuuden suhteen viimeisien vuosien aikana. Lieneekö syynä tuo maaginen kolmenkympin rajapyykki, mikä avaa miehen mieltä ja saa kaipaamaan avoimempaa pohdintaa ja jakamista – keskustelua vailla ratkaisuja. Riittävästi elettyä elämää ja elämänkirjoa nähtynä ja koettuna.
Lähipiirissäni on nimittäin yhä enenevissä määrin +30-v. miehiä, jotka ovat lähteneet kanssani keskusteluihin, joissa tarkoituksenani on ainoastaan kysellä, kuulostella ja ihmetellä. Miehet ovat kaivanneet kuuntelevaa korvaa ja kysymyksiä. Uskon ratkaisukeskeisyydessä olevan kyse opitusta mallista – miehinen malli ei ole kysellä ja pohtia – vaan ratkaista – mutta tässä on tilaa/kaipuuta muutokselle. Keskusteluja harvoin syntyy ilman tahtoa oman kokemuksensa jakamisesta. Näitä muuttuneita miehiä yhdistää yksi asia – pitkä parisuhde ja siinä kohdatut vaikeudet. Vaikeudet lienevät syy, miksi miehet ovat kääntyneet minun puoleeni ja siksi uskallankin tehdä tällaistä yleistystä. Yleisesti otaten miehet ovat tämän kaltaisissa asioissa hyvin yksityisiä.
Mielestäni miehet keskustelevat naisen kanssa eri tavoin kuin miesten kanssa keskenänsä. Pitkässä suhteessa kohdataan eittämättä tilanteita, joissa mieskin kaipaa elämäänsä tukea ja kuuntelevaa korvaa. Mies oppii jakamaan asioita ja tunteitaan vaimokkeensa kanssa. Mies ei jaa niitä asioita saunailloissa, joissa vaihdellaan rälläköitä ja vertaillaan työkalupakkeja. Mies jakaa murheensa rakkaansa kanssa.
Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun mies on tilanteessa, jota ei ratkaista rälläkällä ja oma mielikin on täyttymässä kysymyksillä, herää tarve jakaa ja saada tilaa vain pohtia. Mies ei toivo, että kukaan tekee ratkaisuja hänen puolestaan kaikkitietävä hattu päässä.
Ja Rakas – mikä on saa sinut pohtimaan ja jakamaan mietteitäsi vailla ratkaisuja koko maailman kanssa? Muut miehethän saattavat ilmentää niitä samoja motiiveja yksityisessä elämänpiirissään – hetkissä ja tilanteissa, joissa heillä on tuki fyysisestikin läsnä.
Ja onpa niitä naisillakin hetkiä, jolloin halutaan ratkaisuja, eikä vain silittelyä ja olkapäätä. Ei ole kyse siitä mitä voi tapahtua, vaan mitä yleensä tapahtuu – tai odotetaan tapahtuvan ja mitkä aiheuttavat tarpeettomia konflikteja. Esim. tämän vastaukseni sävystä voisi saada hyökkäävän vaikutelman, vaikka todellisuudessa olen samaa mieltä. Tarkennan vain, että kiinnitämme katseemme eri asioihin.
Miehet ovat yksin.
Todella yksin nykyään.
Roolirakenne on pirstoitunut ja miehellä ei ole selkeätä paikkaa, toimintamallia tai ilmaisukanavia tunteilleen.
Tämä on minun kanavani.