Mies on tässä asiassa ihan oikeastikin yksinkertainen… mies osaa kapseloitua ”tähän hetkeen”, jossa ei ole huomista, seuraavaa hetkeä – siis seurauksia ja tulevaisuutta – yllättävänkin helposti. Nainenkin nauttii tällaisesta tunteesta, mutta siihen pääseminen on huomattavan vaikeaa, koska nainen ajattelee asioita laaja-alaisesti juuri tulevaisuuden kautta.
Oletko joskus kuullut miten miehellä ei ole mitään erityistä tavoitetta tai haavetta?
”Mä nyt vaan olen hetken ja katselen… ei mulla oo kiirettä mihinkään.”.
Juuri tämä aikakäsityksien (jep, myös se miehen ”joo, kohta” 😀 ) eroavaisuus pitää tunnistaa. Molempia tarvitaan – korostan – molempia ihan oikeasti tarvitaan. Naisen näkemys vie suoraan ja epäsuoraan (olisiko joskus joku mies kehittynyt halutessaan saada naista?) tätä maailmaa eteenpäin. Jes, hieno juttu… mutta ilman kykyä keskittyä tähän hetkeen ja hyviin hetkiin – ilman näkemystä siitä ’mitä tulevan pitää’ – ihminen tulee hulluksi.
Miehen mieltä voi kuvata kokonaisluvuilla (…-2, -1, 0, 1, 2…): ”Nyt tuntuu erityisen hyvältä (10) ja nyt taas vähän huonolta (-2).”
Naisen mieli on kuin vektori – sillä on suunta ja voimakkuus – tai kulmakerroin, jos otamme huomioon, että aika menee aina eteenpäin ja jos optimistisesti ajattelemme kaiken kehityksen vievän meitä samaan suuntaan.
Nainen katsoo eteenpäin suhteessa ja tilanteissa: ”Mihin päin tämä on menossa? Missä voisimme olla viiden 1-5 vuoden päästä?”
Kun mies taas ajattelee: ”Vituttaako vai panettaako?”
PS: Mainittakoon, että tämä on yksi olennaisimmista sektoreista, joissa koen olevani ajattelutavaltani enemmän nainen kuin mies.