Skraapatessani autoni sivupeilejä, pohdiskelin homman yhtenevyyttä naisen käsittelyyn. Peilit olivat sellaisessa hankalassa jäässä, joka vaatii terävän pinnan rikkomisen (penetraation) – jos aikoo putsata jään nopeasti ja siististi.
En siis tehnyt peilistä käyttökelpoista itselleni, vaan sain siitä kumppanin, jonka kanssa on kiva lähteä liikenteeseen – yhdessä.
Se pointti? Sivupeilien skraappaaminen on herkkää touhua, jos ottaa haasteeksi olla sotkematta sen nykyasentoa painamalla liikaa ja vinouttamalla peiliä – varsinkin, kun siinä on päällä semmoinen paksu jääkerros. Asian voi korjata tietenkin – mutta se tuntuisi väkivaltaiselta – verrattuna pehmeän jämäkkään otteeseen, jolla peilin saa kuoriutumaan täyteen loistoonsa; tyylikkäästi.