Entä jos Rakastuminen on ikään kuin toisen arvosta hullaantumista? Tai sitähän se siis onkin, mutta jos toisen arvostaminen on alitajuinen yhteinen nimittäjä Rakkauden kokemuksissa?
Kumppani tuntuu kovimman Rakastumisen vaiheessa täydelliseltä. Hän on aivan ihana ja hyvä kaikessa. Niin nokkelia ajatuksia ja syvää tunnetta.
Asian voi ja pitääkin kääntää toisin päin, testatessa hypoteesia.
Entä jos Rakkauden loppuminen onkin arvostuksen loppumista?
Ei ollutkaan hän täydellinen. Ei ne jutut niin fiksuja olekaan ja aika paljon ärsyttäviä piirteitä.
Tämä sopii moneen hetkeen, kun olen monoa saanut kumppaniltani oikein kunnolla.
Arvostusta on monenlaista. Usein kuulee puhuttavan kuinka eroa suunnitteleva tai pettävä puoliso korostetusti puhuu omasta arvostuksestaan kumppaninsa vanhemmuutta kohtaan: ”Hän on aivan ihana isä/äiti.”. Ja samalla olen nähnyt kuinka joskus ihan kirjaimellisesti niellään jatko: ”… mutta minulle hän ei ole samalla tavalla ihana.”.
Ammatillista arvostusta sävyttää samalla tavalla keskinäinen etäisyys.
Arvostus sukupuoli-identiteetin tai parisuhteen kautta indikoi vahvaa tunnetta ja läheisyyttä. ”Hän on ihana mies, vaimo, puoliso…”. Tähän kulmaan kuuluu, että kumppani nähdään viehättävänä, eikä vain jonkun roolin läpi.
Jos kumppani on arvokas, riippumatta ihmissuhteen rakenteesta, ollaan hyvässä tilanteessa – mutta se ei vielä riitä onnellisuuteen, se luo vasta tyytyväisyyttä ja vie pois kiirettä muuttaa mitään. Arvostus kumppania kohtaan juuri puolisona on se avain. Hänen pitää tuntua hyvältä.
Jos kauniiden sanojen lausuminen tuntuu hyvältä ja kutittelevalta, se on erittäin hyvä.