Liu’uttaessani sormeani kännykän näppäimien ylitse, sanakirja tarjosi ensin ”Guilty” otsikkoa. Sekin olisi ollut ihan toimiva minusta. Siltähän sitä taas tuntuu, moneenkin juttuun.
Liukumisesta tuli mieleen eilen näkemäni silmälasimainos, jossa kerrottiin: ”Käsinkosketeltavan liukas”. Mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen argumentti.
Kommunikointi ei tähtää useinkaan erittäin tiiviiseen ja ymmärrettävään muotoiluun. Ilmaisemme itseämme sanojen kautta ja saadessamme ns. toisilta ihmisiltä ruutuaikaa, jossa huomio on meihin kiinnittynyt, haluamme olla haluttuja/fiksuja/näyttää hyvältä jne.
Emme halua kuitenkaan huomiohuorata, vaan haluamme muiden ihmisten huomion johtuvan meidän valintojen ja itsemme kehittämisen jatkumosta. Vaikka kuinka meillä olisi paljasta pintaa tai kallis puku päällä, jolla ostamme pisteitä, emme ajattele niiden pisteiden tulevan halvan asenteemme kautta, vaan esim. juuri oikealla tavalla parhaita puoliamme korostavasta asuvalinnasta – joka siis perustuu älyymme ja erinomaisuuteemme.
Hyödyt jäävät hieman usvaan.
Mitä hyötyä on esimerkiksi minun huumorin viljelystä? Moni pitää minua hauskana tyyppinä useinkin, siitä kuuleen nykyään ilahduttavan paljon positiivista palautetta. Menneisyydessäni kuulin paljon negatiivista palautetta kaikesta toiminnastani, ulkonäöstäkin, kuinkas muutenkaan.
Sosiaalisuus on tutkimusten mukaan hyödyllistä. Siis niiden parhaiden kavereiden tapaamisen lisäksi kaupan kassalla ystävällinen sananvaihto tuo plussaa kaikille osapuolille. Minä höpöttelen usein kassalla. Yleensä se johtaa minun ja palveluhenkilön mielialan kohoamiseen. Joskus jopa muut jonottajat pitävät hauskana jutella niitä näitä.
Hyödyt eivät ole ainoa mittari hyvälle ja tavoitaltavalle.