Vihdoin

Olimme hyvin musikaalisia molemmat. Hän soitti minulle kotonamme Jenni Vartiaisen ’Toinen’ -kappaletta:

Kuka hullu nyt kyljessänsä kyytä hoivaa

Mustako tuli tää, joka ei tunne ees häpeää
Se jolla kestää pää sitten kun kaikki tää leviää
Katso, vielä sä et tunne yhtään mua

En ollut siinä, en ees ajatellut sua
Sanomatta itsestään sen täytyy kohta paljastua
Mä en kerro totta kellekään
Et vieläkään tiedä, mulla on toinen mies

Ja kysyi myöhemmin, miltä se tuntui, siis oikeasti, kun soitti kappaletta ja samaan aikaan petti. Vastasin myös rehellisesti miten pärjäilin… raapiessani sängyn lakanoita polvillani lattialla. Vieläkin puistattaa se tunne, jonka muistan edelleen noin 10 vuotta myöhemmin.

Minä taasen soittelin vielä Jennin julkaisematonta ’Nettiin’ -kappaletta. Toki on hyvä huomata, että tämä minun osuus on vitsi ja hänen ei ole. Sen verran konkretiaa asiassa on, että hän itse kysyi minulta: ”Ethän aio nyt kostona julkaista ja väärinkäyttää aineistoa, jota meille oli kerääntynyt?”. Vastasin rehellisesti, etten tiennyt vielä varmaksi sanoa, kun juuri olin havainnut hänen käyttäneen minun meille ostamaa kondomia aivan muualla.

Tuli soitto ja ilmoitus, että ovat tulossa käymään. Illalla. Oli kyllä mielenkiintoinen asetelma. DVD sanoi, että naks ja poks. Sitten menikin vähän vaikeammaksi painostusleikiksi, kun aineisto oli tallennettu levypalvelimelle (suoratoistoa tukemattomana levykuvana nimettynä aivan toisin kuin ”kotiporno vol.1”, muiden varmuuskopioiden seassa, kun joku nörtti mietti tätä kuitenkin).

Olin jo poistamassa palvelin kopioita, kun tuumasin sitten kaksi asiaa:

1. Uuden miehen hyvinvointi, eikä hänen lammasmainen avustaminen, kiinnostanut minua tippaakaan,
2. Minä päätän itse mitä teen aineistolle ja milloin.

Turhaa oli todeta mitään hyvinvointiin liittyen, koska mies oli kokeneempi ninja ja siksi avovaimoni häneen haksahtikin. Superstarat olivat hänen juttu. Olisin menettänyt tiukassa tilanteessa kyynärpääni liikuttamisen todennäköisesti loppuiäkseni.

Tallennus, käyttö ja säilytysasiat juontivat juurensa suhteemme alkuun, jossa monen mutkan kautta kävi ilmi, että voidakseni osoittaa oman sitoutuneisuuteni minun tuli polttaa edellinen suhde pois käsistäni – kirjaimellisesti. Sen tein. Ja uuden eron tullessa kaduin. Myöhemmin ymmärsin, että toimin kuitenkin oikein, koska elämäni nainen ja sielunkumppanini oli löytynyt – siihen halusin panostaa ja vanha ei ollut enää tulevaisuuteni.

Halusin itse tällä kertaa pohtia homman rauhassa. Mihinkään kiirettä, kun ei enää ollut. Katsoin vielä muutamia juttuja ja muistelin ihan käsin kosketeltavasti yhteisiä hetkiä. Keskustelimme asiasta ja homma tuntui minustakin jo niin vääristyneeltä, että heitin kamat mäkeen ja ilmoitin shift+delete -toimintojen (mene suoraan unholaan kulkematta roskakorin kautta) päättyneen.

Olin helvetin fiksu.

Annoin ja otin itselleni ne oikeudet, jotka kullekin kuuluivat – enkä ylittänyt niitä. Ja olin rehellinen.

Vasta nyt vuosikymmen myöhemmin ymmärrän olleeni itse asiassa hyvin kypsä yrittäessäni palauttaa itsemääräämisoikeuden kokemuksen itselleni. Häpesin – ja häpeän edelleen – pelon ilmapiirin lietsomista, enkä ymmärtänyt katsoa asiaa jälkikäteen kokonaisuutena: Mitä minä tein, pohdin ja jätin tekemättä.

Jäin jotenkin jumiin siihen, ettei ketään tulisi kohdella siten, kuin pettäjääni kohtelin. En toiminut arvojeni mukaisesti, yrittäessäni pitää omia puoliani. Tämä oli jonkinlainen vastareaktio kyvyttömyydelleni suojella itseäni hetkeä aiemmin antaessani kaikki hänen haluamat tavarat, muuttoavun ja hellyyden. Minun piti lohduttaa häntä erotessamme. Tämän hän myönsi ihan rehdisti, kun kysyin asiasta.

En siis ollut hirviö, joka kuvittelin olleeni. Synkimpiä elämäni hetkiä se kyllä oli. Sitä en yritä paeta.

Tuohon aikaa oli uusi muoti-ilmiö netissä, jossa petetyksi joutuneet verkkosivustotekniikoita hallitsevat miehet kirjoittivat koskettavan tarinan ja julkaisivat entisistä kumppaneistaan heidän vartalonsa pala kerrallaan paljastavia kuvia – kuin peruskoulun kielentunneilla piirtoheitinkalvoa pihistelevä opettaja konsanaan.

Eteneminen toimi esim. sähköpostiosoitteita antaen. Eli kutsuttiin muita vääryyksiä omasta mielestään kokeneita miehiä alttarin luo uhraamaan näitä seitsemättä Raamatun käskyä rikkoneita langenneita enkeleitä. Ja voin sanoa, että kauppa kävi monella. Vaikka miehet siis tulivatkin katsomaan ei-kaupallisen-naisen pornoa ja kostamaan kaikkien petettyjen miesten puolesta siinä samalla. Kostamisen viehätyksestä voit lukea vaikkapa Dan Ariely: ”Predictably irrational” ja ”Upside of irrationality”.

Minulla oli teknologiat ja osaaminen hallussa. Oppikirjaesimerkki pettämisestä. Hain siirron läheisempään palveluspaikkaan, jotta voisin tulla kotiin mahdollisimman paljon ja tulinkin. Jokainen iltavapaa ja viikonloppu tuli vietettyä sen oman mussukan kanssa kuten oli suunnitelma. Nainen aloitti uuden harrastuksen, ihastui ja harrasti sitten lopulta muutakin.

Miksi en sitten tehnyt, kuten verkkotekniikoita opiskelevan luokkamme keskusteluissa pohdittiin muiden tehneen?

Minusta kenelläkään ei ole oikeutta häpäistä toisen vartaloa ja seksuaalisuutta. Olen tehnyt niin paljon töitä naisten ulkonäköongelmien ja itsekriittisyyden kanssa, että tämä on aivan helvetin iso ongelma jo ilman miesten kostoristiretkiäkin.

Minua ei petetty meidän makuuhuoneen takia. Hän kasvoi minusta yli. Minä tyhmä autoin siinä. Se olisi voinut olla unelmasuhteeni, totta helvetissä laitoin kaikki munat samaan koriin ja pumppasin hänen psyykettä terveeseen itsekunnioitussuuntaan minkä kerkesin. Pidin lähellä ja turvassa aina. Hän oli elämäni tärkein henkilö ja asia.

Joo’o moni miettii, että olen vitun tyhmä käytettyäni vuosikymmenen tämän asian jumppaamiseen. Mutta jokainen, joka on ihan oikeasti hengitellyt oman sydämensä pölyä tietää, ettei se haju lähtenyt vaatteista pesemällä.

Minulla on ollut kaksi alitajuista ratkaisematonta estettä voidakseni tietää tulevani isääni paremmaksi mieheksi:

1. Isäni
2. Omat tekoni

Omista teoistani tämä pettämiseen liittynyt pimahtamiseni oli minulle raskas ja järkyttävä kokemus, en koskaan kuvitellut meneväni niin sekaisin ja menettäväni tasapainon täysin. Onnellisia ovat ne, jotka eivät tuollaista kuviota koskaan koe. Toisaalta minusta voi nyt tulla jotain eri tavalla vahvaa. Nyt uskon aidosti, että en vastaavassa tilanteessa joudu punnitsemaan asioita yhtä epämääräisesti, vaan pystyn käsittelemään epäonnen kuin sellainen mies, joka haluan olla aina.

Minulla on vielä ainakin 2 keskeneräistä asiaa tähän edellä pohtimaani suhteeseen liittyen, mutta iloisesti voin todeta vapautuneeni. Keskeneräisyyksiä on useaa laatua 🙂