”Elämän laaja skaala”.
Vaihteluväli, koon ja ehkä jopa laadun muokkautuvuus jonkin siirtymäkauden aikana. Skaalautuvuudesta ei puhuta koskaan välittömänä toimenpiteenä – muualla kuin ehkä tietotekniikassa. Nettisivujen nätti pyörähtäminen, kun käännät hipsuttelupuhelintasi.
Todellisuudessa ihminen on erittäin huono skaalautumaan – alaspäin. Elintaso, aikaresurssi, siisteystaso, roskaruuanmäärä (sitä paljon syövillä), liikunnanmäärä (sitä paljon harrastavilla)…
’Luopumisen tuska’ on terminä yksi yleinen, josta puhumme ”vain muita koskevana”. Me emme koskaan pode ”typerää” luopumisen tuskaa. Jos emme halua päästää jostain irti, se ei koskaan johdu siitä ettemme osaisi muuttua vaan emme halua. Meillä on järkeviä ja suorastaan vedenpitäviä perusteita. Päihteistä luopuminen on klassinen esimerkki, jossa todetaan: ”Kyllä mä voisin, mutta miksi luopuisin? Mä pidän tästä ja ’this is my life’.”.
Kukaan ihminen ei kieltäydy omien arvostamiensa asioiden paranemisesta – kunhan se ei tapahdu minkään toisen arvostuksen kohteen kustannuksella. Tähän iskee juuri vakauden ja turvallisuutemme kaipuu. Se on yksi arvostamamme asia ja voi olla tulilinjalla kehityksen pyörteissä. Yleensä kukaan ei osaa täysin kirjoittaa auki muutoksen lopputulemaa. ”Näitä saat, näistä luovut”.
Useimmiten kehityksessä pääsemme luopumaan myös haitallisista asioistamme. Tälle ei anneta arvoa, koska sitä emme osaa laskea yhtälössä. Joskus juutumme asioihin, joista meidän on hyvä irtautua – väkisin.